Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kriittinen kenttälääkintä vaatii varmaa osaamista

Jokainen tietää osaavan ensihoitoryhmän olevan merkittävän tärkeä taistelussa, mutta miten nämä ryhmät oikeastaan toimivat ja kuinka heitä koulutetaan? Etelä 20-harjoitus tarjosi loistavan mahdollisuuden seurata eturivin paikoilta valmiusyksikön ensihoitoryhmän työskentelyä sekä pureutua heidän toimintansa perusteisiin.

Nurmijärven hylätyn päiväkodin pihalle kantautuu kovaa jyrinää. Ränsistyneen talon vieressä sijaitsevalle hiekkakentälle saapuu panssaroituja ajoneuvoja. Ilmassa on jännitystä, kun ajoneuvojen ovet aukeavat ja ulos hyppii taistelijoita toisensa perään. 

Vihollinen on tiettävästi linnoittaunut päiväkotiin, eikä näkyvissä ole pakenemisen tai antautumisen merkkejä. Ryhmät kerääntyvät yhteen ja aloittavat harkitun hyökkäyksen. Osa hyökkäisi kaksikerroksiseen rakennukseen katon kautta ja osa maan tasalta talon toiselta puolelta.

Hyökkäys alkaa ja ensimmäiset taistelijat tunkeutuvat sisään. Vain hetkeä myöhemmin kuuluu huudahdus ja paukkupatruunoiden räiskyvä ääni kaikuu ilmassa. Rakennuksen sisäistä taistelua ei voi nähdä, mutta laukausten äänet ja ikkunoissa vilahtavat sotilaat saavat sykkeen nousemaan. 

Vihollinen oli onnistunut vahingoittamaan yksittäisiä taistelijoita taistelun edetessä. Näitä haavoittuneita kannettiin ulos vaaralliselta alueelta kohti ensihoitopaikkaa, joka oli pystytetty kentän laidalle. Tuskaisen oloisilla varusmiehillä esiintyi vammoja muun muassa jaloissa, vatsassa ja rintakehässä. 

Käytännön lääkintää

Saapuessaan ensihoitopaikalle kaikki haavoittuneet tarkistetaan nopeasti, mutta perusteellisesti. Potilaita arvioidaan jokaiselle varusmiehelle koulutettavan cABC protokollan mukaan, eli heiltä tarkastetaan ja hoidetaan henkeä uhkaavat verenvuodot,ilmatiet, hengitys ja verenkierto. Nämä ovat kriittisimmät osa-alueet, joista yleensä selviää, onko potilaalla henkeä uhkaava vamma. Lisäksi lääkintäalan varusmiehille koulutetaan protokollan jatko DE eli tajunta ja lääkkeet sekä evakuointiin liittyvät valmistelut.

Hikipisaroita valuu otsalla kuuman ilman ja hiostavien varusteiden vuoksi. Kädet tärisevät välillä väsymyksestä, mutta silti lääkintämiehet hoitavat palvelustovereitaan esimerkillisesti ja huolellisesti. Kiire ei hellitä hetkeksikään, vaan lääkintämiehet? joutuvat siirtymään ripeään tahtiin potilaasta toiseen. Stressistä ja vaativasta tilanteesta huolimatta he onnistuvat pitämään kaikki langat käsissään, jolloin jokainen saa mahdollisimman nopeaa ja perusteellista hoitoa.

Kouluttajan roolissa

Turvattua hoitoa varmistamassa on kenttäsairaanhoitaja Hanna Hassinen, joka valvoo kaikkia suoritettavia toimenpiteitä ja piti huolta niiden toteutumisesta opetetulla ja turvallisella tavalla.

Vaikka Hassinen toimi kouluttajan roolissa, ei hän kuitenkaan holhonnut lääkintämiehiä liikaa, vaan antoi heidän suorittaa tehtävänsä rauhassa ja mahdollisimman itsenäisesti. On selvää, että tällaista opetustapaa käytetään, jotta varusmies osaisi toimia yksin kriisitilanteissa.

Hassinen tukee tällä hetkellä valmiusyksikön ensihoitoryhmän kouluttamista. Koulutuksena hänellä on sairaanhoitajan sekä terveydenhoitajan AMK-tutkinto. Töihin Puolustusvoimiin hän päätyi vuonna 2012 aikaisemmin siellä suoritettujen harjoittelujaksojen houkuttelemana. 

Vapaaehtoista asepalvelusta Hassinen lähti suorittamaan Säkylään vuonna 2016. Siellä hän toimi Suojelun erikoisosaston suojelulääkintäryhmän johtajana, joka koulutettiin osana Suomen kansainvälistä valmiusjoukkokoulutusta. Myöhemmin hän päätyi vielä neljäksi kuukaudeksi Libanoniin sairaanhoitajan työtehtäviin.

Varusmiehet hoitavat potilaita yhdessä kenttäsairaanhoitajan kanssa.

On tavanomaista, että yksi kenttäsairaanhoitaja vastaa tietyn saapumiserän ja yksikön ensihoitoryhmän koulutuksesta. Hassinen itse kouluttaa tällä hetkellä kyseistä 2/19- saapumiserän valmiusyksikön ensihoitoryhmää. 

– Tällöin pääsee itse kouluttajana näkemään ryhmän kehityksen ja kykenee ohjaamaan ryhmän toimintaa ja koulutusta suunnitelmallisesti eteenpäin, hän toteaa.

Ensihoitoryhmän perustehtäviksi Hassinen nimeää yksikölle käsketyn tehtävän tukemisen, kriittisen ensihoidon ja jatkoevakuoinnin järjestämisen. Tärkeimpiä koulutettavia asioita ovat peruselintoiminnoista huolehtiminen eli henkeä uhkaavien verenvuotojen tyrehdyttäminen, ilmateiden hallinta, hengityksen ja verenkierron tukeminen sekä tajunnan tason arviointi. 

Varsinaisia toimenpiteitä, joita lääkintäalan varusmiehille koulutetaan ovat esimerkiksi kiristyssiteen ja hemostaatin käyttö, nenänieluputken laittaminen, lämpötaloudesta huolehtiminen, paineilmarinnan purkaminen, ilmatiiviin sidoksen tekeminen, suoniyhteyden avaaminen, lihaksensisäinen injektion antaminen, peruselintoimintojen mittaaminen ja kirjausten tekeminen luokittelukorttiin. 

– Käytännössä jokaiselle cABCDE-protokollan kirjaimelle on toimenpide, jolla pyritään vakauttamaan haavoittuneen tila, Hassinen kiteyttää.

Opetetut asiat menevät varusmiehille hyvin perille. Osa lääkintään koulutettavista omaa jo valmiiksi alan koulutusta. Tämä tuo luonnollisesti etua kyseisissä tehtävissä toimimiseen. Hassinen kuitenkin muistuttaa, että lääkintään kannattaa suuntautua myös pelkän kiinnostuksen vuoksi, vaikka kokemusta ei olisi.

Jotta aikaan saataisiin toimiva ensihoitoryhmä, vaaditaan osallisilta ahkeraa harjoittelua ja motivaatiota. 

– Ryhmähenki vaikuttaa todella paljon ryhmän toimivuuteen ja ryhmän suoriutumiseen. Jokainen kouluttamani ryhmä on ollut erilainen, Hassinen toteaa.

Lääkintämiehet ovat valmiita hoitamaan potilaita haastavissakin olosuhteissa.

Tiivistä ryhmätoimintaa

Seuratessa ensihoitoryhmän toimintaa sivusta on helppoa havaita, kuinka osaavista ja hyvän asenteen omaavista varusmiehistä se koostui. Vaikka he olivatkin telttaa pystyttäessään naureskelleet pitkän päivän alkavan tuntua, ei sitä havaitse heistä lainkaan tilanteen alkaessa.

Kyseinen ensihoitoryhmä on selvästi ehtinyt palveluksensa aikana hitsaantua yhteen ja oppia paljon ensihoidosta ja kenttälääkinnästä. Tilanteen ollessa jatkuvasti arvaamaton ja oikukas, nousee rutiinien osaaminen ja ryhmän toimivuus vielä isompaan rooliin. 

Valmiusyksikön ensihoitoryhmän johtajana toimiva kersantti Pauli Toivanen kertoo hakeutuneensa lääkinnän pariin lähinnä oman koulutuksensa vuoksi. Muitakin koulutushaaroja oli pohdinnassa, mutta lopulta lääkintä vei voiton koulutuksen mielenkiintoisen sisällön vuoksi.

– Minulla on takana ensimmäinen vuosi lääketieteellisessä tiedekunnassa Turun yliopistossa, joten lääkintä oli luonnollisesti kiinnostava valinta, Toivanen avaa.

Ensihoitoryhmän johtajana Toivasen harteille jää muun muassa paikalle navigointi sekä turvallisen tilan valinta. Hyvä sijainti ensihoitopaikalle on käytännöllisillä etäisyyksillä taistelusta ja jatkoevakuoinnista, mutta silti turvallisessa ja suojaisassa kohdassa. 

Oikeanlaisen paikan löytyessä ryhmä aloittaa teltan pystytyksen, jossa hoidetaan pahimmin haavoittuneet ja tehdään toimenpiteitä. Tämän lisäksi teltan läheisyyteen siirretään paareja ja huopia. Oletusarvoisesti rakennetulla alueella tukeudutaan olemassa olevaan infraan.

Toivanen kertoo johtajakautensa olleen paljon antoisampi kuin lääkintäaliupseerikurssin. Hän on viimein saanut oman vakituisen ryhmänsä, jonka johtamiseen hän saa keskittyä täysillä.

– Lääkintäaliupseerikurssi oli lähinnä lääkinnän opettelua sekä jääkärikoulutusta. On aivan erilaista saada tuoda opetetut asiat hyödyksi käytäntöön ryhmänjohtajana, Toivanen huomauttaa.

Ensihoitoryhmän avulla hän on kyennyt ylläpitämään lääkinnällisiä taitojaan, vaikka opinnot ovatkin tauolla. Varsinkin haastavissa tilanteissa tehty lääkinnällinen ajattelu on Toivaselle tärkeää. Taitoja ylläpitäessä kouluun on helppoa palata kotiutumisen jälkeen.

Sodanajan haasteet

Tärkeä osa sodan ajan kenttälääkintää harjoitellessa on muistaa, että kriisin aikana kaikki on rajallista. Vammat ovat useimmiten massiivisia ja henkeä uhkaavia, joten kyse on suurimmaksi osaksi henkiinjäämiskamppailusta. Esimerkiksi suoniyhteyden avaamisen tarpeellisuus tulee arvioida tarkemmin kuin normaalisti, jotta rajoitettuja välineitä ei kulu turhaan. 

Oikeaoppinen hoitaminen harjoituksissa ja oman lääkinnällisen toiminnan rutinoiminen on olennainen osa koulutusta. Mikäli kriisitilanteeseen jouduttaisiin, olisi perusteiden osaaminen ehdottoman tärkeää. Vain tällöin kyettäisiin tekemään soveltavia ratkaisuja, joita ajan ja resurssien puutteessa tarvitaan.

Komentajan terveiset

Tällaiset harjoitukset eivät olisi yhtä realistisia, mikäli Puolustusvoimien yhteistyö muiden osapuolien kanssa ei onnistuisi. Aiemmin mainitun päiväkodin käytön mahdollisti kyseinen kunta, jossa harjoitusta suoritettiin. Etelä20-harjoituksen johtaja ja Kaartin jääkärirykmentin komentaja, eversti Petteri Tervonen kehui vuolaasti pääkaupunkiseudulta eri tahoilta saatua tukea.

– Emme kykenisi järjestämään yhtä opettavaista kokemusta, mikäli emme saisi harjoitella näin autenttisissa paikoissa, Tervonen muistuttaa.

Etelä20-harjoitus on 30.5 - 4.6.2020 järjestetty Kaartin jääkärirykmentin johtama Maavoimien pääsotaharjoitus. Heidän lisäkseen harjoitukseen osallistui joukkoja Porin prikaatista, Karjalan prikaatista, Suomenlahden merivartiostosta, maasotakoulusta ja Maavoimien esikunnasta. Kokonaisuudessaan harjoitukseen osallistui noin 1300 henkilöä. 

– Vallitseva koronatilanne vaikutti valitettavasti harjoituksemme osallistujamäärään. Alunperin tarkoituksena oli usean sadan reserviläisen osallistuminen, mutta sitä ei voitu toteuttaa. Kykenimme käyttämään vain muutamaa avainasemassa olevaa reserviläistä, Tervonen paljastaa.

Huomattavin muutos koronan vuoksi on Tervosen mukaan varusmiesten koulutuksessa, sillä nykyisen palvelusrytmin vuoksi menetettiin noin 3-4 koulutusviikkoa. Tämän vuoksi varusmiesten suorituskyky ja osaamistaso ei ole aivan samalla tasolla kuin normaalisti.

– Varsinkin alussa huomasimme, että kouluttajat joutuivat osallistumaan joukkojen johtamiseen tavallista enemmän. Tästä huolimatta yksilöiden taitotasot ovat hyviä, samoin pienryhmänä toimiminen. Haasteena on komppanian tai muun vastaavan tasolla toimimisen taito, jossa ollaan aiempia harjoituksia jäljessä, Tervonen huomauttaa.

Sopeutetun harjoituksen päätavoitteet oli kuitenkin saatu onnistumaan. Etelä20 toimi kesällä kotiutuvien loppusotana, jossa mitattiin heidän suorituskykyään ja harjaannuttiin toimimaan isona joukkona. Keskeisimpiä joukkojen johtamiseen liittyviä kehittämis- ja tutkimuskohteita oli myös onnistuttu sisällyttämään harjoitukseen onnistuneesti. 

Kokonaisuudessaan Tervonen oli harjoitukseen todella tyytyväinen. Asioita suoritettiin hyvällä ilmeellä ja kaikki tekivät selvästi parhaansa. Varsinkin varusmiesten reipas asennoituminen haastavanakin aikana herätti Tervosessa ihailua. 

– Olen voinut seurata harjoitusta hyvillä mielin ja etenkin varusmiesten loistavaa ja oppimishaluista asennetta, hän kiittelee.

Innokasta asennetta

Muiden varusmiesten saapuessa kertomaan hyökkäyksen loppuneen, huokaisee sivusta seuraaja helpotuksesta. Arvaamaton tilanne tuntui pahentuvan hetki hetkeltä. Potilaita tulvi jatkuvasti lisää taistelupaikalta, ja vammat vaikuttivat aina vain vakavammilta.

Kuumasta päivästä ja raskaasta harjoituksesta huolimatta sekä lääkintähenkilöillä, että hoidetavilla potilailla on hymyä kasvoilla ja vitsiäkin heitettiin. Teltan purun ja tavaroiden lastaamisen jälkeen ensihoitoryhmän jäsenet istuvat alas ja ottavat hetken ansaittua lepoa.

Harjoituksesta palautuva kersantti Toivanen selittää nauttivansa eniten monen potilaan aiheuttamasta kiireestä ja haasteellisuudesta, jonka käsittelyssä voi kehittyä vain tekemällä. Kehitystä näkyy jatkuvasti ja sitä on palkitsevaa huomata.

– Toimintamme on ollut hyvin nousujohteista. Jokainen harjoitus on sujunut lähes aina paremmin kuin edellinen, Toivanen iloitsee.

Johtajan näkökulmasta hän hymähtää olevansa hyvin tyytyväinen johtamaansa ensihoitoryhmään. Kaikilla on innostusta kehittyä ja hyvä asenne, jolloin heidän on helppoa työskennellä yhdessä.

– Johtaminen on helppoa silloin, kun on osaavia ja motivoituneita johdettavia, Toivanen kehuu.