Kriisinhallintaveteraaneilla useammin avioeroja

Kriisinhallintatehtävistä palanneilla veteraaneilla on tilastollisesti enemmän avioeroja kuin muulla väestöllä, kertoo ruotsalaistutkimus. Muuten he voivat tilastollisesti paremmin kuin kansallinen keskiarvo.

Pohjoismaiden puolustusyhteistyöjärjestö Nordefco sekä puolustusvoimat järjestivät konferenssin Helsingissä 25.–26. syyskuuta. Konferenssin aiheena oli kriisinhallintatehtäviin osallistuneiden veteraanien ja heidän perheidensä saama tuki sekä sen kehittäminen.

Konferenssin aikana pidetyt luennot käsittelivät muun muassa erityyppisten taistelukontaktien vaikutusta veteraaneihin sekä veteraanien vertaamista muuhun väestöön tilastolliselta näkökannalta. Konferenssissa oli mukana Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan lisäksi edustajia myös Baltian maista ja Kanadasta. Konferenssin avasi puolustusvoimien koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Jukka Sonninen.

– Nordefcolla on ollut keskeinen rooli kriisinhallintaveteraanien tuen suunnittelussa ja järjestämisessä. Parhaat tavat ja keinot toimia jaetaan Nordefcon ansiosta, Sonninen kiitteli avauspuheessaan.

– Suomesta on ollut 62 vuoden aikana jopa viisikymmentä tuhatta ihmistä mukana erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä. "Kaveria ei jätetä" on heille kaikille keskeinen ohjenuora, Sonninen jatkoi.

Ensimmäisen luennon piti tutkijatohtori Ville Kivimäki toisen maailmansodan aikaisista traumojen ja psyykkisten ongelmien hoitamisesta, kuin alustuksena nykyajan tuelle.

– Toisen maailmansodan veteraaneilla yleistä olivat etenkin painajaiset ja univaikeudet. Painajaiset olivat usein avuttomia toisintoja taisteltutilanteista. Toisilla ne kestivät vuosia, toisilla koko elämän, Kivimäki kuvasi.

Ammattiapua ei tuolloin juuri ollut saatavilla. Eniten veteraanit tukeutuivat läheisiinsä ja omaan yhteisöönsä.

– Suomessa ei 1940-luvulla ollut trauman saati traumaperäisen stressihäiriön konseptia. Koko maassa oli sodan jälkeen alle 60 erikoistunutta psykiatria, eikä lainkaan kliinisen psykologian osaajia, Kivimäki ruoti.

– Paras tuki olivat juuri omat läheiset sekä sodasta palanneet ystävät, joiden kanssa pystyi jakamaan kokemuksia. Koska sodassa yksiköt olivat usein alueellisesti koottuja, olivat yhdessä taistelleet myös sodan jälkeen lähellä, Kivimäki selosti.

Toisen maailmansodan veteraanien painajaisissa ei ollut juurikaan symboliikkaa, kertoo tutkijatohtori Ville Kivimäki.

Konferenssissa esiteltiin lukuisten pohjoismaisten tutkijoiden tukimuksia ja niiden lopputulemia. Ruotsalainen professori Martin Neovius kertoi, miten pohjoismaisista kriisinhallintaveteraaneista kerättyjä terveystilastoja on vertailtu muun väestön tilastoihin.

– Kriisinhallintaveteraanien kuolleisuus on useilla aikaväleillä ja kriteereillä muuta väestöä matalampaa jopa puolella. Se johtuu kuitenkin paljolti siitä, että kansainvälisiin tehtäviin valitut ovat fyysisesti ja psyykkisesti väestön parhaimmistoa. Tämä niin sanottu "terveen sotilaan efekti" otetaankin siksi tutkimuksissamme huomioon, Neovius avasi.

– Varsinkin sydänkohtauksia veteraaneilla esiintyy muuta väestöä vähemmän. Vain liikennekuolemia heillä esiintyy lievästi enemmän kuin muulla väestöllä, mutta ero ei ole tilastollisesti merkittävä, Neovius selosti.

Neoviuksen toinen luento käsitteli erityisesti Afghanistanin kriisinhallintatehtävien vaikutuksia ruotsalaisten veteraanien elämään tehtävän jälkeen. Noin seitsemälle tuhannelle ruotsalaisveteraanille löydettiin tilastolliset vastakappaleet, jotta lopputulemista saatiin vertailukelpoisia.

– Kun ottaa ns. "terveen sotilaan efektin" huomioon, eivät kriisinhallintaveteraanit erotu tilastoista negatiivisesti. Esimerkiksi resepti- ja sydänlääkkeiden käyttö ei eroa muusta väestöstä mitenkään, Neovius linjasi.

– Avioliittojen solmiminen on myös kansallisen keskiarvon mukaista – ainoastaan avioerojen määrä on heillä merkittävästi muuta väestöä korkeampaa. Olisikin mielenkiintoista saada tilastotietoa esimerkiksi avioliittojen laadusta ennen tehtäviä, tai siitä, kumman aloitteesta ero on tehty. Sellaista dataa ei vain ole kovin realistista kerätä, Neovius tuumi.

Pohjoismaisella datalla saadaan tarkempia tuloksia kuin kansallisella, kertoo professori Martin Neovius.

Tapahtumassa luennoi myös kanadalainen tohtori Alla Skomorovsky. Hän oli osa sotilasliitto Naton työryhmää, joka tutki kriisinhallintatehtäviin lähteneiden henkilöiden lasten kehitystä.

– Tutkimusta lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan on tehty hyvin vähän aiemmin, eikä etenkään sotilasnäkökulmasta Nato-maissa niitä ole tehty juuri lainkaan. Tutkimuksessa selvisi nopeasti myös se, että lapsen hyvinvoinnin käsite on äärimmäisen vaihteleva eri maiden välillä, Skomorovsky taustoitti.

– Vaihtelevia olivat myös käytännöt eri maissa. Toisissa maissa tehtäviään voi lykätä lasten vuoksi, toisissa ei. Joissain maissa on hyvin suuri määrä erilaisia tukipalveluita tehtäviin lähtevien läheisille, toisissa vähemmän. Tavoitteenamme oli tunnistaa lapsiin kohdistuvat riskit ja toimia tukena tulevien lapsiin liittyvien suositusten tekemisessä. Kehitystä varsinkin nuorissa lapsissa oli ajoittain hankalaa mitata, sillä heitä ei voi pyytää esimerkiksi täyttämään kaavaketta, Skomorovsky jatkoi.

Tutkimusryhmä onnistui kehittämään mallin siitä, miten lapsiin vaikuttaa perheenjäsenen kriisinhallintatehtävä. Vaikuttavia asioita olivat muun muassa tehtävän pituus sekä perheen kommunikointi ja roolit tehtävän aikana.

– Tulevaisuudessa mallin tulisi huomioida lisää esimerkiksi kulttuurierojen vaikutuksia. Paljon tutkimustyötä on vielä tehtävänä, Skomorovsky summasi.