Kova sotilaskoulutus ruotsiksi – Uudenmaan prikaati on ylpeä erityisasemastaan
Uudenmaan prikaatin varuskunta sijaitsee Dragsvikissa, keskellä vahvan suomenruotsalaista rannikkoseutua. Kyseessä on maan ainut joukko-osasto, jossa koulutus annetaan ruotsin kielellä.
Prikaatin komentaja, kommodori Juha Kilpi näkee ruotsinkielisyyden ennen kaikkea hienona mahdollisuutena.
– Prikaatillamme on tärkeä merkitys suomenruotsalaisessa kulttuurissa, enkä koe kieliasiaa missään nimessä rajoittavana tekijänä. Täällä voi palvella myös, vaikkei ruotsia osaisi, Kilpi korostaa.
Valtaosa prikaatissa palvelevista varusmiehistä on suomenruotsalaisia, ja noin 15% puhuu vain suomea äidinkielenään. Ruotsinkielinen asema on siis vahva ja perusteltu. Vaikka Reserviupseerikoulun voi käydä vain suomeksi, ei kurssia ole vuosiin keskeytetty siksi, että kieli olisi tuottanut ongelmia. Muutenkin yhteistoiminta muiden joukko-osastojen kanssa onnistuu varsin luontevasti.
– Haluamme profiloitua ennen kaikkea kovatasoisen rannikkojoukkokoulutuksemme kautta. Me takaamme kovan mutta reilun koulutuksen ammattimaisessa ympäristössä.
Jotain konkreettista käteen intistä
Vaikka prikaatin keihäänkärki näkyy eritoten koulutusten sisällössä, moni suomenkielinen pohtii varuskuntaa palveluspaikkana nimenomaan kielellisin perustein.
– Nuoret, jotka hakeutuvat tänne suomenkielisellä taustalla, ovat usein hyvin motivoituneita. Usein suuri syy liittyy kieleen. Vuoden palveluksen aikana ruotsia kyllä oppii, jos niin haluaa, kommodori Kilpi paaluttaa.
Suomea äidinkielenään puhuva alikersantti Erik Järnefelt 2. rannikkojääkärikomppaniasta tuli Dragsvikiin taustallaan vain keskipitkän ruotsin lukio-oppimäärä. Hän halusi käyttää kaikki 347 palveluspäiväänsä mahdollisimman hyvin hyödyksi.
– En tee sillä erityisemmin mitään siivilissä, että osaan johtaa kranaatinheitinten tulta. Sen sijaan ruotsin osaamisesta voi olla merkittävää hyötyä myöhemmin esimerkiksi työelämässä, Järnefelt toteaa.
Helsingistä kotoisin oleva Järnefelt suuntaa palveluksensa jälkeen opiskelemaan oikeustieteitä, joten virkamiesruotsi tulee tarpeeseen jo lähivuosina. Tämän jälkeen häntä kiinnostavat muun muassa ulkoasiainhallinnon tehtävät.
Alikersantti Järnefelt on vuoden kestäneen palveluksensa aikana kehittynyt ruotsin kielessä huimasti.
Kuva: Puolustusvoimat
Jyrkkä oppimiskäyrä
Ensimmäiset päivät ruotsinkielisessä prikaatissa eivät Järnefeltin mukaan olleet kaikista helpoimpia. Hänen tuvassaan oli lisäksi kolme suomenkielistä, jotka eivät osanneet ruotsia lähestulkoon lainkaan. Yhdeltä eivät luonnistuneet edes numerot. Lähes kaikki loput puhuivat ainoastaan ruotsia vahvalla Pohjanmaan murteella höystettynä, eikä suomi luistanut myöskään kummaltakaan Järnefeltin alikersanteista.
– Onneksi tuvassamme oli myös kaksi kaksikielistä, jotka toimivat tulkkeinamme etenkin ensimmäiset viikot.
Kahden viikon kuluttua Järnefeltin ei tarvinnut enää kysyä taukoamatta, mitä mikäkin käsky tai ohjeistus tarkoittaa. Hän päätyi lopulta aliupseerikurssille, ja oppilaiden keskinäinen yhteishenki kantoi pitkälle myös kieliasioissa. Massasta eroavaa kielitaitoa ei pidetä lainkaan hävettävänä asiana, vaan kaikkia kannustetaan yhdessä eteenpäin.
Varusmiesjohtajana Järnefelt on päässyt kouluttamaan alokkaita ja jääkäreitä, joille asiat on tullut selittää perinpohjin vieraalla kielellä.
– Johtajakauden alkuun mennessä huomasin, että ruotsiksi keskusteleminen tuntui jo yhtäkkiä luonnolliselta. Kyllä täällä kuka tahansa oppii pärjäämään taustasta huolimatta!
