Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvat: Oona Myöhänen & Minja Lallukka Grafiikka: Laura-Maria Tikkanen

Tilasto naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneiden naisten määristä eri vuosina.

Vuonna 2021 vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1 675 naista, joka on ennätysmäärä.

Koulutus, kyvyt ja halukkuus ratkaisevat

Elina Ahde & Olli Kemppainen

Puolustusvoimissa on töissä kolmisensataa naispuolista ammattisotilasta. Urakehityksen ratkaisee jokaisen sotilaan koulutus, kyvyt ja halukkuus.

Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakevien naisten määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti viiden viime vuoden aikana. Viime vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1675 naista. Hakijamäärä on tähän asti suurin. 

– Vielä vuonna 2001 nainen maastopuvussa ja suorittamassa asevelvollisuutta oli ihmeellinen asia, nykyisin se on hyvinkin luonnollista. Toisen vuosituhannen alussa naisilta kysyttiin, miksi te olette tänne vapaaehtoisesti tulleet. Silloin joutui useastikin selittämään omaa valintaansa, kertoo majuri Salla Riikonen, joka työskentelee Maavoimien esikunnan operatiivisella osastolla asevelvollisuustiimin johtajana.

Naiset saivat ensimmäisen kerran mahdollisuuden hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen 1990-luvun puolivälissä. Nykypäivänä naiset ovat juurruttaneet asemaansa asepalveluksessa. 

– Puolustusvoimat on organisaationa mielestäni tasa-arvoinen. Sukupuoli, etninen tausta, uskonto tai muu suuntautuminen ei vaikuta tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, arviointiin, palkkaan tai kohteluun, Riikonen kertoo. 

Naisten määrä virkatehtävissä on Riikosen mukaan kasvanut tasaisesti vuodesta 2016. Puolustusvoimien upseerin tehtävissä naisia oli 84 vuonna 2020, kun taas aliupseerin tehtävissä 220. Sukupuoleen sidottuja sotilastehtäviä ei Riikosen mukaan Puolustusvoimissa ole, sillä jokaisen sotilaan koulutus, kyvyt ja halukkuus ovat ratkaisevassa roolissa. 

– Mielestäni jokaisen naisen kannattaa ehdottomasti hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Varusmiespalvelus antaa sellaisia valmiuksia elämään, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin kriisi iskee, Riikonen painottaa.

– Kriisinsietokyky ja kriisinsietovalmiudet ovat ensisijaisen tärkeitä asioita, joita tarvitsee ihan normaalissakin elämässä. Sen lisäksi palvelus tarjoaa oman fyysisen kunnon ja fyysisten rajojen kokeilua unohtamatta tietenkään johtajakoulutuksen antamaa hyötyä tulevaisuuden työtehtäviin, Riikonen lisää. 

Majuri Salla Riikonen kannustaa kaikkia vapaaehtoisesta asepalveluksesta kiinnostuneita naisia hakeutumaan palvelukseen. Kuva: Minja Lallukka

Naisilta vaaditaan omatoimisuutta

– Olen saapumiserää 1/99. Kokemukseni vapaaehtoisesta asepalveluksesta on positiivinen. Ilman sitä en tietenkään olisi tässä, kertoo Pääesikunnassa työskentelevä komentajakapteeni Saima Ratasvuori

Vaikka Ratasvuori ei ollut ensimmäisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten joukossa, ei hänellä ollut suoraa esikuvaa. 

– Silloin oli muutamia naisylikersantteja. Maanpuolustuskorkeakoulusta ei ollut valmistunut vielä ketään, Ratasvuori toteaa. 

Ratasvuoren mukaan naisten asema varusmiespalveluksessa on vakiintunut kahdenkymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Naiset maastopuvuissa eivät enää aiheuta ihmetystä ulkopuolisissa, myös hankalammistakin asioista kyetään keskustelemaan. 

– Väitän, että esimerkiksi eri sukupuolten majoitusjärjestelyihin liittyvät haasteet ovat olleet olemassa jo minun palvelukseni aikana, mutta asioista ei osattu keskustella. Jo siinä oli tarpeeksi käsiteltävää, että naiset suorittaisivat vapaaehtoisen asepalveluksen, Ratasvuori pohtii. 

Ratasvuori kannustaa vielä kaikkia vapaaehtoisesta asepalveluksesta kiinnostuneita naisia hakeutumaan palvelukseen. 

– Tietysti se vaatii omatoimisuutta ennen kuin kaikille yhteiset kutsunnat alkavat. Varusmiespalveluksesta on kuitenkin paljon hyötyä. Se opettaa ihmisten kanssa toimeen tulemista, pitkäjänteistä sitoutumista ja samalla se myös osallistaa yhteiskuntaan. Tietysti palveluksessa tutustuu myös moniin uusiin ihmisiin, Ratasvuori kertoo. 

Komentajakapteeni Saima Ratasvuoren mukaan kaikilla on samat valintakriteerit sukupuolesta riippumatta. Kuva: Oona Myöhänen

Tasa-arvoisuus norjalaisessa asepalveluksessa

Norjan puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija Nina Hellum kutsuu Norjan sukupuolineutraalia asepalvelusta menestystarinaksi. Aikaisemmin kun palvelus oli naisille vapaaehtoista, siihen hakeutuneilta vaadittiin kovaa luonnetta, jolla pärjätä miessotilaiden macho-kulttuurissa

- Tänä päivänä meillä on monenlaisia naisia ja myös hyvin erilaisia miehiä. Sotilaan on mahdollista olla enemmän oma itsensä, kun häneltä ei odoteta maskuliinista macho-kulttuuria, Hellum arvioi.

Hellum seurasi Norjan sukupuolineutraalin asepalveluksen alussa naisten ja miesten suoriutumista asepalveluksessa. Hänen mukaansa sukupuolen merkitys häviää, kun toista sukupuolta on joukossa 20-30 prosenttia.

Norjassa vuosina 2020-21 asevelvollisuuttaan suorittaneista lähes 10000:sta henkilöstä naisia oli 35 prosenttia.

-Kun Norjassa menee mihin tahansa sotilasyksikköön, näkee paljon naissotilaita. Missä palvelus on fyysisesti raskaampaa, naisia on vähemmän mutta aina joitakin. Erikoisjoukoissa ei ole naispuolisia erikoissotilaita, koska naiset eivät täytä fyysisiä vaatimuksia, Hellum kertoo.

Norjassa sukupuolineutraalit kutsunnat aloitettiin vuonna 2009 eli nuoret naiset joutuivat samoihin testeihin kuin miehetkin. Sitä ennen naisten ei tarvinnut ajatella sotilaspalvelusta, joten muutoksella oli vaikutusta niin naisiin kuin koko yhteiskuntaan. Sukupuolineutraali, valikoiva asepalvelus alkoi vuonna 2016.

Hellum sanoo, että palvelukseen valitut ovat hyvin motivoituneita.

- On hyvä, kun CV:ssä maininta asepalveluksesta ja sotilaallisesta kokemuksesta, kun palaa siviiliyhteiskuntaan, Hellum sanoo.