Kotia kohti!

Heinäkuussa aloittaneet 255 vuorokautta palvelevat varusmiehet kotiutuvat tänään. Uunituoreilla reserviläisillä on takanaan lähes yhdeksän kuukautta fyysisesti ja henkisesti vaativaa koulutusta, mutta sitäkin enemmän muistoja loppuelämäksi.

Maasotakoulun Lappeenrannan ja Haminan yksiköistä kotiutuu 56 varusmiestä. He ovat suorittaneet palveluksensa sotilaspoliiseina, lääkintämiehinä ja graafikkoina. Varusmiesten viimeinen kokonainen palveluspäivä huipentui Lappeenrannan sotilaskodissa järjestettyyn kotiutusjuhlaan, jossa palkittiin hyviä palvelussuorituksia. Tunnustusta annettiin Rakuunasoittokunnan fanfaarien soidessa muun muassa parhaalle lääkintämiehelle ja sotilaspoliisille.

Maasotakouluun kuuluvan Reserviupseerikoulun johtajan, eversti Markku Hutkan mukaan viime kesän saapumiserästä jäi hyvä maku suuhun.

– Varusmiehet ovat jättäneet hyvän kuvan itsestään. Hyvä asenne on ollut sotilaiden tunnuspiirre myös tammikuun saapumiserässä, Hutka toteaa.

Hutka kannustaa juhlapuheessaan nuoria reservin jääkäreitä, rakuunoita ja korpraaleja ylläpitämään sotilaallisia taitojaan ja etenkin fyysistä kuntoaan.

–  Reservi on Suomen sotilaallisen puolustamisen selkäranka. Olkaa siis valmiina pitämään huolta sotilaskunnostanne. Asevelvollisuus jatkuu myös varusmiespalveluksen jälkeen, ja siihen liittyen tulee vastaan joko kertausharjoituksia tai vapaaehtoisia harjoituksia.

Koulun johtajan mukaan sotilaat ovat saavuttaneet heille asetetut tavoitteet. Yhteishenki varusmiesten keskuudessa on ollut vahva. Hän kannustaa nuoria aikuisia hankkimaan itselleen opiskelu- tai työpaikan reserviin päästyään.

– Olkaa rakentamassa yhteiskuntaa edellisten sukupolvien tapaan. Olen vakuuttunut, että tämä joukko menestyy, Hutka evästää.

Aktiivinen reserviläinen

Lääkintämiehenä varusmiespalveluksen suorittanut korpraali Outi Kolhonen kotiutuu tänään hyvin mielin. Vapaaehtoinen asepalvelus ei ole hetkeäkään kaduttanut nuorta reserviläistä.

– Palvelus on ollut mielenkiintoinen. Olen päässyt tekemään asioita, joita ei siviilissä normaalisti pääsisi, Kolhonen kertoo.

Korpraali reservissä on koultukseltaan sairaanhoitaja, ja kokee palvelusajan tarjonneen erilaista työkokemusta.

– Varusmiespalvelus on opettanut myös itsekuria. Olisin kyllä odottanut, että palvelus olisi ollut rankempaa.

Kolhonen ei kuitenkaan jätä tuttuja vihreitä pukineita pitkäksi aikaa, sillä hän on tehnyt sitoumuksen paikallisen maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa.
– Ensi viikolla käyn hakemassa uudet varusteet. Ensimmäinen keikka on vapaaehtoisena lääkintähenkilökuskina ja sitten kouluttajana, Kolhonen naurahtaa.