Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Koti, uskonto, isänmaa

Koti, uskonto ja isänmaa ovat perinteisiä arvoja, jotka moni kokee liian konservatiivisiksi. Nyt nämä arvot saavat kasvojenkohotuksen, jonka jälkeen ne saattavat istua yllättävän monen arvovalikoimaan.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat perinteisiä konservatiivisia arvoja, jotka ovat monen mielestä liian tunkkaisia nykypäivään. Niitä ei kannattaisi kuitenkaan tulkita liian kapeakatseisesti, sillä pienen kasvojenkohotuksen jälkeen ne eivät olekaan enää niin konservatiivisia.

Koti

Koti on laajempi käsite kuin perinteinen talo ja ydinperhe. Yhteiskuntamme koostuu niin monenlaisista perhemuodoista ja yhteisöistä, ettei perinteistä kodin käsitettä voi tulkita enää niin kapeasti.


Koti tarkoittaa jollekin omaa perhettä ja kotitaloa, toisille laajempaa yhteisöä ja kotiseutua ja jollekin koko yhteiskuntaa ja kotimaata. Näkökulmasta riippumatta kodissa on kyse tunteesta, ei seinistä, tietystä paikasta tai valmiista yhteiskunnan mallista. Kyse on ennen kaikkea siitä, missä ja kenen kanssa voi olla oma itsensä, tuntea olonsa kotoisaksi ja mikä on puolustamisen arvoista.

Uskonto - vai pitäisikö sanoa katsomus?

”Sodassa ei ole ateisteja” kuulee puhuttavan usein. Siinä voi olla perää, sillä vaikealla hetkellä moni tarvitsee henkistä tukea jaksaakseen. Silti yhä harvempi meistä kuuluu kirkkoon, minkä lisäksi erilaisia uskontokuntia on yhteiskunnassamme kosolti. Kristinuskokeskeisen uskontokäsityksen sijaan voisikin puhua katsomuksesta.


Kouluissa ja varusmiespalveluksessa tehtävän henkisen kasvatuksen olisi hyvä nojata uskonnon sijaan enemmän omien arvojen etsimiseen. Monet vaikeat tilanteet elämässä saattavat aiheuttaa arvoristiriitoja, minkä vuoksi omia arvoja kannattaa pohtia etukäteen. Omien arvojen tarkastelu ilman uskonnon paineita tekisi monelle meistä hyvää.


Uskonto tässä kontekstissa voisi siis olla laajemmin se henkilökohtainen arvopohja, joka ohjaa elämäämme ja valintojamme. Henkilökohtainen vapaus uskoa tai olla uskomatta.

Isänmaa

Moni – etenkin nuori – epäröi kutsua itseään isänmaalliseksi, vaikka arvostaisikin omaa maataan. Se on sääli; meillä on kuitenkin maa, josta voimme olla ylpeitä. Isänmaallisuuteen liitetään joskus tietynlainen kapeakatseisuus ja sisäänpäin kääntyneisyys. Isänmaallisuus ja avoimuus eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia arvoja.


Isänmaa tarkoittaa minulle ennen kaikkea Suomen ja suomalaisen kulttuurin arvostamista. Samalla minun isänmaani on avoin kaikille, vaalii liberaaleja arvoja ja arvostaa ihmisten erilaisuutta. Isänmaallisuuteen liittyy myös tahto katsoa tulevaan ja kehittää maatamme entistä paremmaksi, ajassa eläen.


Meillä kaikilla on erilaiset arvot, poliittiset näkemykset ja erilaiset tulkinnat kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Välillä julkisen keskustelun käydessä kiivaimmillaan saatamme harhautua ajattelemaan, että yhteiskuntamme on jakautunut erilaisiin leireihin, joilla ei ole paljoakaan yhteistä. Vaikka polarisaatio yhteiskunnassamme on lisääntynyt, tosipaikan tullen taistelemme kaikki rinta rinnan yhteisen maamme puolesta.