Koskaan ei ole liian myöhäistä – Miehistöstä aliupseeriksi -kurssi kouluttaa reservin kerman johtajiksi

Miehistöstä aliupseeriksi -kurssi kokoaa yhteen jo kotiutuneita taistelijoita, jotka haluavat saada Puolustusvoimien johtajakoulutuksen.

Taisteluosasto 41 on perustettu. Reserviläiset on jaettu kolmeen ryhmään, jotka valmistautuvat vihollisen hyökkäykseen.

Tiedustelutietojen mukaan alueelle suuntautuu noin komppanian vahvuinen vihollinen, joka liikkuu miehistönkuljetusvaunuilla. Vihollista tukee rynnäkköpanssarivaunujoukkue.

Vihollisen tavoitteena on vallata Kääpälän kylän risteys. Tiedustelun perusteella hyökkääjillä on kolme rynnäkköpanssarivaunua sekä kymmenen miehistövaunua. 

Alueella on havaittu drooneja ja panssariajoneuvoja. Hyökkäys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. 

Mikäli pahin tapahtuu, aloitetaan taistelu Konkarinmäenpolun risteysalueella ensimmäisen joukkueen väijytyksellä. Tulenavauksesta vastaa ryhmä 3. 

Onneksi nyt ei ole kyse tositoimista, vaan kurssista, jossa reserviin siirtynyttä miehistöä koulutetaan aliupseereiksi. Puolustustehtävä on osa heidän ensimmäistä kenttäharjoitustaan. 

Kynät sauhuavat, kun kurssilaiset yrittävät tiivistää kuulemansa tehtävän. Huomenna heidän täytyy toimia itsenäisesti ryhmänjohtajina ja toteuttaa annettu tehtävä.

Ilmapiiri luokassa on jännittynyt. Kaikki haluavat suoriutua huomisesta hyvin, sillä suoriutuminen tehtävästä vaikuttaa merkittävästi heidän arviointiinsa.

Lähtötasot vaihtelevat 

Miehistöstä aliupseeriksi -kurssi on reserviläisille järjestettävä täydennyskurssi. Kurssille hakeutuu varusmiespalveluksensa miehistössä suorittaneita, jotka haluavat käydä puolustusvoimien johtajakoulutuksen.

Kurssi kestää lähes vuoden. Se koostuu kuudesta yleensä viikonloppuna suoritettavasta lähijaksosta sekä itsenäisistä verkkokursseista. 

Lähijaksot kestävät yhteensä 20 vuorokautta. Ensimmäinen ja viimeinen lähijakso ovat kenttäharjoituksia, jotka kestävät yhteensä yhdeksän vuorokautta.

Hakijoita kurssille oli tänä vuonna yli 700, joista vain 30 valittiin. Iät vaihtelevat 20-vuotiaista 50-vuotiaisiin. 

Kurssin pääkouluttaja, Maanpuolustuskorkeakoulun ylikersantti Luis Korpi kertoo, että varusmiespalveluksen aikana suoritettavaan johtajakoulutukseen verrattuna kurssilaisilla on enemmän kokemusta johtamisesta.

– Valtaosalla on jonkinlainen pohja olemassa. On johdettu kursseja, oltu kouluttajakursseilla tai MPK:lla työntekijöinä.

Ylikersantti Korpi tarkastaa asevaraston edustalla kaikkien aseet. Kuva: Lempi Leinonen

Moni on kertausharjoitusten myötä ylentynyt alikersantiksi jo ennen kurssin suorittamista. Jotkut ovat jopa kersantteja, koska ovat palvelleet kriisinhallintatehtävissä. 

Kaikilta kuitenkin puuttuu Puolustusvoimien aliupseerikoulutus. 

Moni kurssille päässyt tavoittelee myöhemmällä iällä sotilasuraa, jota varten koulutus on välttämätön. Toiset ovat hakeutuneet kurssille vain oman mielenkiintonsa vuoksi. 

Lisäksi kurssilla on Puolustusvoimien henkilökuntaa, joille aliupseerikoulutus mahdollistaa uusia työtehtäviä. 

Vaikka kurssille valikoituu reservissä aktiivisia sotilaita, vaihtelevat lähtötasot Korven mukaan huomattavasti. 

– Kukaan ei kuitenkaan jää kurssilla jalkoihin, vaan suoriutuminen on kaikilla äärimmäisen hyvää, Korpi tarkentaa.

Painopiste johtamisessa

Kurssilaiset aloittivat ensimmäisen lähipäivän kuin mitkä tahansa kertausharjoitukseen saapuvat reserviläiset. 

Kolmenkymmenen hengen vahvuinen joukkue kerääntyi perjantaiaamuna Karjalan prikaatin varusvaraston eteen varusteiden hakua varten. Muutama kauempaa matkustava kurssilainen oli saapunut paikalle jo torstai-iltana.

Kouluttajien käskystä joukkue siirtyy sisälle varusvarastoon. 

Sisällä jokainen saa varusteet viikonloppua varten. Isoon reppuun pakataan lakanat, telttapatja sekä makuupussi.

Seuraavana linjastolta otetaan taisteluvarustustus sekä palvelusasu. Hikipisarat vierivät kurssilaisten raahatessa täyteenahdettuja reppujaan varusvaraston lattiaa pitkin. 

Viimeisenä pakataan alusvaatteet, minkä jälkeen ohjeena on siirtyä yksikköön. 

Yksikössä joukkue jaetaan kolmeen ryhmään. Ryhmät asettuvat omiin tupiinsa. Tuvissa kurssilaiset vaihtavat Puolustusvoimien varusteet ylleen.

– Mahtuukohan tämä edes päälle? naurahtaa joku. 

Pukemisen yhteydessä jokaiselta ryhmältä kysytään yhtä vapaaehtoista ryhmänjohtajaa. Jokainen kurssilta toimii viikonlopun aikana ryhmänjohtajana. 

– Johtaminen on kurssin keskeisin arviointikohta. Sitä arvioidaan koko ajan, ylikersantti Korpi ilmoittaa.

Ryhmänjohtajaksi valittu Jani Outila on ylentynyt kriisinhallintatehtävien myötä jo kersantiksi, vaikka suoritti varusmiespalveluksensa miehistössä. Kuva: Lempi Leinonen

Kun varusteet on vaihdettu, ryhmä siirtyy hakemaan aseita. Rynnäkkökiväärit saatuaan he siirtyvät varaston edustalle kiinnittämään hihnoja aseisiinsa. 

– Tällaista ei ole tullut pideltyä vähään aikaan, joku toteaa. 

Monilla aseenkäsittely- sekä ampumataustaa löytyy runsaasti. Kokemuksia kertausharjoituksista ja omasta ampumaharrastuksesta vaihdetaan pihalla innoissaan.

Kun kaikki ovat saaneet rynnäkkökiväärin, kurssilaiset käsketään kolmijonoon. Järjestäytyminen tuottaa joukkueelle pieniä haasteita.

Aseet viedään yksikköön, josta siirrytään suoraan takaisin ulos. On aika syödä lounasta. Joukkue järjestyy jälleen epävarman näköisesti kolmijonoon ja lähtee muodossa kohti muonituskeskusta. 

– Ruoduittain purkaen mukesiin järjesty! ylikersantti Korpi komentaa. 

Muotoa lähdetään kuitenkin purkamaan riveissä. Kouluttajat naurahtavat ja korjaavat kurssilaisten toiminnan.

Osa kurssilaisista on tehnyt sulkeisharjoituksia viimeksi 25 vuotta sitten, ja tekeminen näyttää sen mukaiselta. Sulkeisharjoituksia tai muodon käskemistä ei kurssilla kuitenkaan harjoitella. 

– Meillä on niin tiukka aikataulu, että aikaa ei jää sulkeisharjoituksille, ylikersantti Korpi kertoo. 

Hänen mukaansa kurssit keskittyvät syväjohtamiseen ja käskynjakoon. Aikaa ylimääräiselle korjauttamiselle ei ole. 

– Toiminta pohjautuu siihen, että viikonlopun tehtävä voitaisiin suorittaa mahdollisimman hyvin.

Ryhmähenki vahvistuu nopeasti

– Kaikki ulkona täystaisteluvarustus päällä, aikaa viisi minuuttia! kouluttajat huutavat tupiin. 

Ryhmänjohtajien johdolla siirrytään ulos. Joukkue jaetaan kolmelle rastille. Ryhmä 3 aloittaa aseenkäsittelyllä. 

– Alavalmius, ylävalmius, ampuma-asento! kouluttaja käskee. 

Tasoerot näkyvät toiminnassa. Aseenkäsittelyn jälkeen ryhmä siirtyy sisälle opettelemaan LV-141-radion, kertasingon ja panssarimiinan käyttöä. Harjoitukset valmistavat kurssilaisia seuraavan päivän tehtävään.

Rastien jälkeen ryhmät valitsevat uudet ryhmänjohtajat, joiden johdolla palataan tupiin ennen päivällistä.

Vain muutama kurssilainen tuntee toisensa entuudestaan kertausharjoituksista. Keskustelu onkin aluksi pintapuolista ja varovaista. 

Tunnelmia päivän harjoituksista puretaan tupalaisten kesken. Päivän harjoituksia verrataan omiin asepalvelusaikoihin. Vanhempien kurssilaisten mukaan varsinkin aseenkäsittelyn käytänteet ovat muuttuneet. 

Käytävässä osa ihmettelee rynnäkkökivääreitä. Tuvassa 2 käydään kiivasta väittelyä jääkiekosta. Tuvasta 3 kaikuu naurunremakka, kun eräs kurssilainen kertoo nuoruusvuosiensa törttöilyistä. 

Iltaa kohti ryhmähenki vahvistuu, ja tunnelma kurssilla vapautuu. Kurssilaiset perustavat yhdessä oman someryhmän keskinäiseen yhteydenpitoon. Pian aletaan suunnitella oman kurssimerkin painattamista.

Ryhmäytyminen on ylikersantti Korven mukaan kurssilla tärkeää.

– On hienoa nähdä, miten nopeasti porukan yhteishenki on parantunut. Haastavissa oloissa on helpompaa suoriutua, kun kaikki tulevat keskenään toimeen. 

Kaikki haluavat onnistua

Lauantain tehtävää odotetaan kovasti. Metsässä yöpyminen sekä pakkiruoka herättävät monella nostalgisia tunteita.

– Kuumaa ja keltaista! Sitä ei pääse kotona syömään, vitsailee joku. 

Yksi kurssilaisista kertoo, että on yöpynyt metsässä viimeksi omalla alokaskaudella. 

Moni asettaa itselleen paineita huomisesta. Kaikki haluavat antaa mahdollisimman hyvät näytöt tehtävässä.

Käskyjen antamista arvioidaan jokaiselta, ja siihen valmistaudutaan tekemällä tehtävään liittyviä muistiinpanoja. Kaikki pakkaavat myös varusteensa valmiiksi.

Moni odottaa innolla pääsevänsä pitkästä aikaa syömään "kuumaa ja keltaista". Kuva: Lempi Leinonen

Kun pakkaaminen on loppusuoralla, kuuluu käsky.  

– Kaikki ulos, aikaa neljä minuuttia! Suoritetaan varusteiden laskenta. 

Kilinä ja kolina käy, kun kurssilaiset järjestelevät telttavarustusta ryhmittäin. Ryhmät selvittävät, että tarvittavat välineet löytyvät.

– Mitä nää on? joku kysyy.

Osa tärisee viluissaan. He eivät nopean siirtymän takia hoksanneet pukea tarpeeksi päälle viilenevään iltaan. 

Ryhmät siirtyvät sivuun, ja kouluttajat suorittavat laskennan.

– Kaikki varusteet tallella! 

Kurssilaiset vievät varusteet pakettiautoon ja 30 minuutin jälkeen voivat vihdoin palata sisälle. Sisällä aloitetaan henkilökohtainen huolto. Puoli yhdeltätoista valot laitetaan kiinni, ja pitkä päivä on pulkassa.

Polvia myöten hangessa

Auringon valo kajastaa sälekaihtimien alta tupiin ja herättää osan kurssilaisista. Suurin osa nukkuu vielä sikeästi. Kello lyö 6.30. 

– Yksikössä herätys! Ovet auki, valot päälle, miehistö ovelle! viimeisenä päivystysvuorossa ollut kurssilainen huutaa.

Tuvassa 3 eräs kurssilainen nukahtaa aamutoimien aikana uudestaan. Muut ravistelevat hänet hereille, ja ryhmä ehtii aikamääreeseen.

Aamupalalle siirryttäessä käydään keskustelua unen laadusta. 

– Mä simahdin ihan heti, yksi kurssilaisista iloitsee. 

Monilla unet jäivät vähäisiksi päivystysvuorojen tai vieraan ympäristön vuoksi. Matkalla päivän harjoitukseen ohjelmasta puhutaan paljon. 

Jonossa kohahtaa, kun kurssilainen valahtaa polvia myöten loskaan matkalla kohti ryhmityspaikkaa.

Ryhmä 1 johtaa joukkuetta. Toisena tulee ryhmä 3 ja viimeisenä ryhmä 2. Käskynjaossa ryhmänjohtajille on jaettu kartat, joiden avulla he suunnistavat. Kaksi kouluttajaa kulkee joukkueen mukana tarkkailemassa toimintaa. 

Maasto on vaikea. Joukkue liikkuu mättäiden läpi jyrkkää alamäkeä. Aurinko kajastaa puuverhon takaa, kun joukko kulkee kohti määränpäätä.

– Taistelijaväli on 10 ja ryhmäväli 50 metriä, kaikuu jonon läpi.

On tärkeää pitää oikeat etäisyydet. Tehtävänannossa kerrottiin vihollisen suorittavan ilmatiedustelua, ja sitä tarkkailee jokaisesta ryhmästä yksi sotilas. 

Joukkue liikkuu tasaista tahtia kohti määränpäätä. Rasituksen voi kuitenkin huomata. 

Vastaan tulee pitkä ylämäki. Huohotus voimistuu ja irvistyksiä voi erottaa kurssilaisten kasvoilta. Ensimmäisen ryhmän kaksi viimeistä taistelijaa jää selvästi muusta ryhmästä jälkeen. 

– Seis! 

Ryhmä jää odottamaan perästä pudonneita sotilaita. Samalla toimintaa tarkkaileva kouluttaja käskee kaikkia juomaan vettä.

– Perä kiinni!

Jono jatkaa matkaansa. Mäki on selätetty. Ilo on lyhytaikainen, sillä maasto vaikeutuu jälleen. Loiske kuuluu, kun kymmenet kumisaappaat uppoavat märkään maahan. 

Loskainen ja jyrkkä alamäki hidastaa matkantekoa. Alamäkeä seuraa mutainen ylämäki. Kaukaisuudessa näkyy kaksi kouluttajien autoa. Ryhmänjohtajat kutsutaan kasaan. 

Kuuluu molskahdus. 

– Onko kaikki hyvin? 

– Kaikki okei, vastaa yksi ryhmänjohtajista ja näyttää peukkua. 

Kouluttajan luokse kiirehtinyt ryhmänjohtaja kompastui hangen alle hautautuneeseen kantoon. 

Ryhmänjohtajat tutkivat karttaa. Jokaiselle ryhmälle on annettu oma tulialue ja taistelutehtävä. 

Ryhmät kerätään kokoon. Enää olisi kuljettavana muutaman sadan metrin mittainen matka. Polviin asti ulottuva hanki sekä jatkuvat mäet aiheuttavat haasteita väsyneille kurssilaisille. 

Huohotus voimistuu, ja taistelijavälit venyvät, kun matka jatkuu. Lopulta ryhmät voivat aloittaa varsinaisen tehtävän. 

Täydellisyyttä ei vaadita 

Ryhmät ovat keskenään jakautuvat useampaan partioon. Partiot käyvät tutustumassa oman alueensa lähimaastoon ja valitsevat tehtävän kannalta sopivat asemat väijytykselle. 

Partiot palaavat yhteen, ja kaikkien tehtävänä on täydentää muistiinpanojaan. Seuraavaksi kurssilaiset antavat vuorotellen muulle ryhmälle ryhmittymis- sekä asemaanmenokäskyn. 

Kouluttajat arvioivat kurssilaisten suorittamista ja antavat yhteisesti palautetta. Kun käskynantoa on harjoiteltu, ryhmien täytyy suorittaa taistelutehtävän mukaiset valmistelut.

Ryhmä 3 valmistelee väijytykset tuhoamisalueelleen, vara-asemat sekä reitin joukkueen
kokoontumispisteelle. He vastaavat tulenavauksesta. 

Toisen ryhmän tehtävänä on tähystyspaikan pesäkkeen valmistelu. Heidän täytyy olla valmiita tukemaan muita ryhmiä. Ryhmä valmistelee reitin muihin pesäkkeisiin tukemistehtävää varten sekä suunnittelee tuliaseman ilmatorjuntakonekiväärille. 

Ryhmä 1 valmistelee omien väijytyspaikkojensa lisäksi varamiinoitteen vihollisen oletettuun hyökkäyssuuntaan.

Kaikki on valmista. Pian joukkueenjohtaja saapuu tarkastamaan ryhmien puolustusryhmitykset. 

Yksikään ryhmistä ei pääse ensimmäisellä tarkastuskierroksella läpi. Joukkueenjohtaja antaa ryhmänjohtajille korjaavia käskyjä.

Toinen tarkastuskierros koittaa. Kaikki pääsevät läpi, mikä nostaa helpotuksen huokauksia ja leveitä hymyjä.

Marssin ja käskynjaon harjoittelun jälkeen kursillaiset saavat vihdoin lounasta. Kuva: Lempi Leinonen

Pääkouluttaja antaa kurssilaisille palautetta. Suoritukset eivät olleet täydellisiä, mutta se ei ollut tehtävän tarkoituskaan. 

– Oleellista on oppi siitä, miten kannattaa toimia ja ajatella asioita laatikon ulkopuolelta. 

Kurssilaisten keskuudessa vallitsee positiivinen ilmapiiri. Moni odottaa jo innolla seuraavaa kuuden päivän mittaista harjoitusta.

– Tämä oli hyvä treeni! Saatiin sitä, mitä tultiin hakemaan.