Korkeuksissa lentävä tukiasema luo verkkoyhteyden vaikka keskelle metsää ja ohjaa drooniparven kohteisiin – varusmiehet mukana teknologian edistämisessä

Maanpuolustuskorkeakoulussa kehitetään lennokkeja ja maarobotteja tulevaisuuden sodankäynnin tarpeisiin.

Drooni nousee neljän potkurin voimin vasten sinistä taivasta. Kevyt kaapeli suoristuu perässä, kun lennokki saavuttaa tasaisin liikkein viidenkymmenen metrin korkeuden. Maanpuolustuskorkeakoulun kentällä seisoo kaartinjääkäri Markus Aarrejoki, jonka katse on nauliintunut lennokkiin ja kädet tapailevat tottuneesti kauko-ohjainta.

Aarrejoki on itse koonnut lennättämänsä droonin. Hän suorittaa varusmiespalvelustaan tutkimusavustajana Maanpuolustuskorkeakoululla, jossa hän on päässyt kehittämään lennokkeja.

– Mielenkiintoisia hommia pääsee tekemään ja haastamaan itseään, joten onhan se mukavaa, Aarrejoki toteaa.

Kaapeliyhteys suojaa droonia

Aarrejoen taivaalle nostama drooni toimii tukiasemana, josta voidaan perustaa 5G-verkko käytännössä minne tahansa.

Kun tukiasema nostetaan puiden yläpuolelle, on verkon kantama huomattavasti pidempi kuin jos tukiasema olisi maan tasalla. Lisäksi langan päässä oleva lennokki jättää niin pienen lämpöjäljen infrapunakameroihin, että se on käytännössä huomaamaton.

Langallisessa yhteydessä olevaa droonia ei voi häiritä tai kaapata, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitoksen tutkijaesiupseeri, kapteeni Christian Andersson. Hän on kaartinjääkäri Aarrejoen mentori.
Aarrejoki on nostanut droonin viidenkymmenen metrin korkeuteen, mutta raja ei todellakaan tule siinä vaiheessa vastaan.

– Viidenkympin yläpuolella kamera näkee pitkälle. Myös väliaikaisen viestiaseman yhteydet saadaan tehtyä sieltä hyvin, Andersson kertoo.

Kaartinjääkäri Aarrejoki valvoo ohjaimeltaan droonin teknisiä tietoja lennon aikana. Kuva: Yankuan Zhang

Droonin voi lähettää lentoon maasta, kädestä ilmaan heittämällä tai maarobotista laukaisemalla. Maassa kulkeva drooni ja perinteinen lennokki voivat toimia tehokkaasti yhdessä.

Kameralla varustettu prototyyppilennokki voi tukiaseman kantaman sisällä kuvata ympäristöä tai iskeä siellä oleviin kohteisiin. Jos käytössä olisi lennokkilaivue, lukuisat droonit voisivat lentää yhteisen suunnitelman mukaan tukiaseman avulla.

Teknologia on tuttua, sillä prototyyppien osat saadaan kaupan hyllyltä. Lennokkien ulkokuori voidaan tehdä 3D-tulostimella tulostetuista palasista. Siivekkään droonin saa kuljetettua kokonaisena kohteeseen tai sitten tiiviisti pakattuna, jolloin se kootaan nopeasti paikan päällä.

Maarobotti tukee ja toimii

Andersson on itse kehittänyt maarobotin, jonka hän on nimennyt Laykkaksi. Se on käytössä MPKK:lla tutkimusalustana.

Laykka on noin ruohonleikkurin kokoinen, isopyöräinen miehittämätön mönkijä, joka etenee maasto-oloissa huomaamattomasti ja tehokkaasti. Laykkan voi varustaa panoksilla, joilla mönkijä voi räjäyttää itsensä kohteen läheisyydessä.

Laboratoriosta löytyy sekä vanhempi, että uudempi prototyyppi monikäyttöisestä robotista, jonka osat ovat niin ikään 3D-tulostettuja.

Laykka voidaan laittaa esimerkiksi tehtäviin, joihin ihmisen lähettäminen on liian vaarallista.

– Maarobotit ovat uhrattavissa. Niitä voidaan valmistaa massatuotantona. Ne voidaan lähettää esimerkiksi pelastamaan haavoittunut sotilas taistelualueelta sen sijaan, että riskeerataan toisen pelastamaan lähetetyn sotilaan haavoittuminen, Andersson kertoo.

Jatkuvaa tutkimusta

Puolustusvoimat pyrkivät olemaan aallon harjalla erilaisissa teknologioissa, mikä Anderssonin mukaan tarkoittaa myös erilaisten droonien ja niiden kyvykkyyksien tutkimista.

– Innovaatioilla pystymme selvittämään, onko teknologia tarpeeksi kypsä, ja miten sitä voitaisiin soveltaa osana Puolustusvoimia.

Puolustusvoimien on tärkeä hankkia itsenäisesti tietoa teknologioista, jotta hyviä hankintapäätöksiä voidaan tehdä. Järjestelmät on tunnettava valmiiksi, jotta suorituskyvystä voidaan olla varmoja. Käyttöön tulevat laitteet hankitaan puolustusteollisuudelta.

– Kun olemme ensin testanneet teknologian ja tiedämme miten se rakentuu, voimme tehdä mahdollisimman hyviä hankkeita. F-35-hävittäjä on hyvä esimerkki siitä. Se on paras mahdollinen, mitä saadaan.

– Pohjalla on tiedettä, miten esimerkiksi moottori ja muu teknologia toimivat. Sama pätee drooneissa.
Anderssonin mukaan drooneissa on paljon potentiaalia. Miten tämä potentiaali konkretisoituu, on perusta sille, kuinka paljon niihin tulevaisuudessa panostetaan.

Harrastus johti erityistehtäviin

Kaartinjääkäri Aarrejoki valikoitui tutkimusavustajaksi, koska hän rakenteli lennokkeja jo pitkään ennen varusmiespalvelustaan. Abiturienttina hän jopa tarjosi kehittämäänsä lennokkia Puolustusvoimille, mikä poiki hänelle kutsun sotatekniikkaa käsitteleville teknologiamessuille. Siellä hän solmi kontakteja, jotka veivät myöhemmin erityistehtäviin Maanpuolustuskorkeakouluun.

Kaartinjääkäri Aarrejoki ja Kapteeni Andersson valmistelivat työparina droonin lennätyskuntoon. Kuva: Yankuan Zhang

Aarrejoki kotiutui maaliskuun puolivälissä, mutta hän ehti saada palveluksensa aikana poikkeuksellista kokemusta droonien kehittämisestä.

– Aina kun tekee jotain, oppii väistämättä siitä aiheesta. Kun teen täällä lennokkeja, opin niistä. Jos tulevaisuudessa teen töitä droonien kanssa, niin ehdottomasti tästä kokemuksesta on ollut hyötyä.

Anderssonkin näkee tutkimusavustajina toimivien varusmiesten arvon.

– Maanpuolustuskorkeakoulussa voimme käyttää osaamistamme varusmiesten kouluttamiseen. Kun he lähtevät täältä pois, voivat he perustaa vaikka oman yrityksen ja täten edistää entisestään maamme osaamista sekä kehittää uusia suorituskykyjä.