Komentajan talosta kajahtelee musiikki

Ihmiset ovat löytäneet tiensä Apulandiaan, ja se ilahduttaa Sipe Santapukkia. Tiiliseinien sisälle kätkeytyy pala arvokasta historiaa ja rokkimaailman vivahteita.

Hermokeskus. Tällä sanalla Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki kuvaa Apulandiaa.  

– Tässä on yrityksen toimitilat, treenikämppä, kahvila ja bändin historiasta kertova museo, Santapukki luettelee. 

Vuonna 2016 ovensa avannut Apulandia sijaitsee Lahdessa vanhalla Hennalan kasarmialueella. 

– Tämä on ollut aikaisemmin komentajan talo, mahdollisesti jopa prikaatin komentajan talo, hän muistelee. 

Venäjän vallan aikana rakennettu tiiliverhoiltu rakennus toimi komentajan asumuksena olon  jälkeen pyörävarastona, jonka jälkeen rakennusta vavisutti laaja remontti. Remontin jälkeen rakennus toimi sotilasmusiikkimuseona ja sen jälkeen muuttui Apulannan museoksi. 

Ennen Apulandian ovien avautumista rakennuksessa suoritettiin pintaremontti rikkomatta vanhan rakennuksen kertomaa historiaa ja tunnelmaa. 

– Halusimme jättää sotilasmusiikin aikakauden näkymään, koska aiheena se on älyttömän komea ja täynnä värikästä historiaa. Pyrimme tekemään hienotunteisesti tämän remontin, sillä sotilasmusiikkimuseo toimi kuitenkin lähtösysäyksenä Apulanta-museolle. Tämän rakennuksen kantamat tunnelma ja historia olisi ollut turhaa tuhota, hän painottaa. 

Tehdyllä remontilla rakennusta tuotiin kohti nykypäivää asentamalla aurinkopaneeleja rakennuksen katolle. Santapukki kertoo rakennuksen toimivan sähkön osalta omavaraisesti toukokuusta syyskuun loppuun. 

– Eli jos teemme kesällä levyn, niin se on tehty uusiutuvalla sähköllä, hän naurahtaa. 

Nykyisin rakennuksessa toimiva bändin museo ylläpitää samaa ideaa kuin edeltäjänsä, mutta näyttelyt ja kokoelmat ovat luontaisesti erilaisia. 

– Ei ole vanhoja torvia ja rumpuja, vaan uusia rumpuja ja meidän rojuja näytillä, Santapukki heittää pilke silmäkulmassaan. 

Työ ja fiilis rokkaavat yhdessä

Hennalan varuskunta-alueen historia on kiinnostava. Varuskunnan rakentaminen alkoi vuonna 1911,  ja suurin osa rakennustöistä suoritettiin vuosien 1912–13 aikana. Osa rakennuksista jäi kuitenkin keskeneräisiksi, kun venäläiset joukot poistuivat Suomen itsenäistymisen jälkeen alueelta. Sisällissodan aikana Hennala toimi punavankileirinä, mutta vuonna 1920 alue palasi kasarmikäyttöön. Varuskunta lakkautettiin vuoden 2014 lopulla, jolloin suojellut punatiilirakennukset tyhjennettiin. 

– Kun Senaatti alkoi myymään vanhoja Puolustusvoimien rakennuksia, idea Apulandian perustamisesta roihahti. Tätä rakennusta olimme kuolanneet jo aikaisemmin. Tajusimme, että nyt pitää olla nopea ja saada kaupat aikaiseksi, Santapukki tunnustaa. 

Lopullinen sysäys kahvilan ja museon perustamiseen saatiin siinä vaiheessa, kun talon uudet omistajat asettautuivat taloksi. Apulannalle neliöitä talossa oli jopa vähän liikaa, joten tilat päätettiin avata osittain yleisölle. 

Ennen nykytilojaan bändi oli vuokralla isossa hallissa, joka ei Santapukin mukaan toiminut varsinaisena inspiraation lähteenä työtä ajatellen.  

– Kamat sinne mahtui, mutta mukana ei ollut suurta fiilistä. Meidän työmme on kuitenkin sellaista fiiliksen perusteella syntyvää, joten Hennalan alue tarjosi tähän upean tilaisuuden.

Halvemmaksi olisi tullut rakentaa uusi halli esimerkiksi pellolle. Siinä ei olisi ollut Santapukin mukaan kaivattua tunnelmaa, jota vanhassa Puolustusvoimien rakennuksessa taas vilisee. 

– Olemme esiintyneet paljon Puolustusvoimien tilaisuuksissa, ja myös Kosovossa kävimme esiintymässä kun siellä rauhaa turvattiin. Organisaationa Puolustusvoimat tuntui oikealta valinnalta yhteistyön merkeissä, hän avaa. 

Rakkaat vanhat rojut

Apulandiassa on esillä bändin historiaa valottavia esineitä. Vitriineissä komeilee alkuperäisiä käsin rustattuja sanoituksia bändin alkupäivistä asti, fanikirjeitä, esiintymisasuja, soittimia ja albumeja. Paikka onkin ehdoton retkikohde bändistä pitävälle. 

– Tänne tehdään semmoisia pyhiinvaellusmatkoja. Ne ihmiset, jotka bändistä pitävät, tänne tiensä löytävät, Santapukki toteaa.

Katseita kerää keltainen puurakennelma huoneen perällä. Kyseessä on Apulannan Heinolasta siirretty entinen treenikämppä, joka on kokenut omalaatuisen matkan näyttelyyn. 

– Harjoittelimme vuodesta 1992 asti vanhassa puutalossa, jonka kunta myöhemmin purki. Sahasimme seinät irti, ja siirsimme ne katon kanssa tänne. Se oli hirveä työmaa, mutta olen siitä henkilökohtaisesti ylpeä. Nyt pääsemme edelleen treenaamaan samassa kämpässä kuin aikaisemmin, Santapukki iloitsee. 

Santapukille itselleen kaikista tärkeimpiä ovat vanhat tavarat, joita he ovat yhdessä bänditoveri Toni Wirtasen kanssa säilyttäneet. 

– Meillä molemmilla oli valtavat määrät vanhaa rojua, mikä kertoo siitä, että bändi on ollut meille tärkeä. Ne ovat selvinneet muuttokuormien mukana talosta toiseen ja ovat nyt antamassa fiiliksiä toisille ihmisille, Santapukki valottaa. 

Rakkaimmakseen hän tunnustaa vaneriviilun palat, joihin hän on luonnostellut ensimmäiset ep-levyn kannet. 

– Ihmettelen suuresti, miten olen saanut ne säilymään vuodesta 1992 asti, mutta tuolla ne ovat, hän kertoo ja viittoo vitriiniä kohti. 

Historia tuo ihmisiä yhteen

Apulandia on mainio esimerkki siitä, kuinka vanhat kasarmirakennukset voidaan tuoda eloon. Vivahteikasta historiaa huokuva miljöö houkuttelee ihmisiä tapahtumiin, joita on järjestetty vuosien saatossa ahkerasti. 

– Esimerkiksi Lahden suunnistajien kanssa järjestämme seikkailusuunnistuksia lapsille, ja ne ovat olleet suosionsa kannalta yllätys. Olin jakamassa palkintoja maalissa, ja viimeksi ne loppuivat kesken, kun osallistujia oli yli tuhat. Puolisoni Minna Kauppi kävi sitten tyhjentämässä lähikaupan tikkareista, jotta saimme kaikki osallistujat palkittua, Santapukki kertoo hymyillen. 

Apulandian tulevaisuus näyttää rumpalin mukaan valoisalta poikkeavan ajanjakson jälkeen, joka on koetellut meitä kaikkia. Hän haluaakin lähettää maanpuolustukseen panoksensa antaville kiitokset tärkeän työn tekemisestä. 

– Jos haluatte vielä parempia munkkeja kuin mitä sodesta saa, tulkaa tänne, hän heittää.