Kolmen danin karatekapteeni

Kapteeni Niko Koivula on yksi Suomen parhaista karatekoista. Kaikenikäisille sopiva kokovartalolaji on sotilaalle mainio osaamisen ja rentoutumisen lähde.

Karateottelu alkaa, kun kamppailijat kumartavat toisilleen. Kapteeni Niko Koivula kertoo, että tapa on erottamaton osa lajia ja havainnollistaa siihen kuuluvaa nöyryyttä ja vastustajan kunnioittamista.

– Vastustajalle kumartaminen on kuin sotilaan tervehtiminen, Koivula havainnollistaa.  

Koivula on intohimoinen karateka eli karaten harrastaja. 1990-luvulla aloitettu harrastus on muodostunut pysyväksi osaksi upseerin arkea. Vuosikymmenten saatossa saavutetusta taitotasosta kielii musta vyö, jonka upseeri sitoo vyötärölleen ennen harjoitusta. Musta väri edustaa alun perin japanilaisen kamppailulajin taitohierarkian korkeinta tasoa. Kehittyneimmät kamppailijat voivat saavuttaa vyöhönsä vielä kehittyneempiä tasoja, daneja, joita voi enimmillään olla kymmenen. Ne merkitään vyöhön usein raitoina.

– Minulla on kolmen danin musta vyö, joten olen sensei eli kansainvälisesti tunnustettu karateopettaja, Koivula kertoo.

Sensei Koivula on edustamansa karatesuunnan, wadoryun, Suomen parhaimmistoa. Jopa 25 tuntia upseerin viikosta kuluu harrastuksen parissa. Pääsääntöisesti hän valmentaa mustan vyön kamppailijoita.

Vastapainoa ja tukea sotilaalle

Koivula on sotilasurallaan toiminut muun muassa yksikön päällikkönä ja opettajana taktiikan laitoksella Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on sotilastyönsä ohella toiminut järjestöaktiivina Suomen karateliitossa, viimeisimpänä liiton varapuheenjohtajana. Nyt hän opiskelee yleisesikuntaupseerikurssilla.

– Lajin kehittäminen ja huippu-urheilun muutosryhmissä toimiminen on opettanut aivan toisen puolen harrastuksesta. Pidän kuitenkin taukoa järjestötoiminnasta opiskelujen aikana, mutta harjoittelemista en ole vähentänyt juuri lainkaan.

Karatekapteenin mukaan esimerkiksi varusmiesten kamppailulajikoulutukset ovat jääneet hänen vastuulleen, mutta harrastus on hyödyttänyt muunkinlaisessa kouluttamisessa.

– Karate on tekninen laji. Siinä opetettavia motorisia taitoja voi helposti soveltaa sotilaan motoristen taitojen opettamisessa, kuten asekäsittelyssä ja syöksymisessä, Koivula vertaa.

Laji hyödyttää sotilasta henkiselläkin tasolla.

– Karate vaatii perehtymistä, nöyryyttä ja esiintymistaitoa. Kamppailuissa on pidettävä pää kylmänä, mitä on varmasti hyötyä sotilaan ammatissa. Karate on minulle työn vastapaino; kun valmennan tai itse harjoittelen, arkihuolet saavat totaalisesti jäädä.

Maailmanlaajuinen jokamiehenlaji

Karate on levinnyt maailmanlaajuisesti. Kun sille haettiin olympiakelpoisuutta, arvioitiin, että harrastajia on 100 miljoonaa yli 200 maassa. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty kilpailulajiksi olympialaisiin, mikä voi Koivulan mukaan johtua lajin sirpaleisuudesta ja tyylilajien erilaisuudesta. Alkuperäisiä, vanhoja tyylilajeja on neljä.

Karate on myöhäisen huippu-urheilun laji, eli paras kilpailukunto saavutetaan vasta kahdenkymmenen vuoden paremmalla puolella. Liikesarjakilpailuissa varttuneempikin karateka voi menestyä. Koivula kertoo, että laji sopii vanhemmallakin iällä aloitettavaksi.

– Lajia voi harrastaa monella tavalla: asettamalla joko fyysiset, henkiset tai taidolliset ominaisuudet keskiöön. Kyseessä on liikuntamuotona tehokas kokovartalolaji. Ei ole liian myöhäistä ikää aloittaa.