Kolme rajan taakse jäänyttä sankarivainajaa saivat ikuisen levon kotimaillaan
Kenttäpiispa siunasi haudan lepoon kolme tunnistettua sankarivainajaa juhlallisissa hautajaisissa sunnuntaina Lappeenrannassa.
Narvan marssin soidessa lähestyy juhlallisen hitaasti Suomen lipun johtama hautajaissaattue. Se etenee kenttäpiispan johtamana kohti kahden kadetin vartioimaa hautapaikkaa. Lehdet leijailevat tuulen mukana maahan ja varhaisen lokakuun aurinko luo valoaan arvokkaaseen tilaisuuteen.
Sunnuntaina 3. lokakuuta kunnialaukausten, ylilennon sekä Porilaisten marssin kajahtaessa laskettiin haudan lepoon kolme jatkosodan sankarivainajaa: ylikersantti Eugen Wist, sotamies Onni Paananen ja korpraali Alvi Jänönen. He jäivät sodan aikana rajan toiselle puolelle, mutta saivat sunnuntaina arvonsa mukaiset hautajaiset. Heidät haudattiin omaisten toivomuksesta Lappeenrannan sankarihautausmaalle.
– Tunnemme tänään kiitollisuutta siitä, että kolmen sotilaan sotatie on viimein tullut päätökseen, kun he ovat päässeet perille kotiin, lausui arkkujen siunauksen suorittanut kenttäpiispa Pekka Särkiö Lappeen Marian kirkossa.
Hän muisteli puheenvuorossaan jatkosodan rajuja puolustustaisteluita, joissa kaikki kolme sankarivainajaa kaatuivat sekä omaisten odotusta kotona. Hän muistutti surusta, jota tunnemme kaatuneiden kohtalosta, mutta myös kiitollisuudesta, jonka heidän ansionsa meissä synnyttää.
Hautajaisten kunniaosastona toimi Utin jääkärirykmentin varusmiehiä, soittokuntana oli Rakuunasoittokunta ja ylilennon suoritti Utin Jääkärirykmentin NH90-helikopteri. Hautajaistilaisuus loppui, kun Rakuunasoittokunta soitti Veteraanin iltahuudon, joka päättyi pidennettyyn haikeaan trumpetin loppusoittoon.
Kadetti ja reserviläinen laskivat arkun hautaan sunnuntaina. Kuva: Konsta Tourunen
Jokaisella sotilaalla on oikeus tulla haudatuksi
– Jokaisella sotilaalla on humanitaarinen oikeus tulla asianmukaisesti ja kunnioittavasti haudatuksi, painotti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen puheessaan hautajaisten muistotilaisuudessa Lappeenrannan upseerikerholla.
On suurimmaksi osaksi juuri Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ansiota, että näitä hautajaisia päästiin viettämään. Ilman heitä vainajat olisivat jääneet löytymättä. Yhdistys on toiminut vuodesta 1998 lähtien ja sen tärkeimmät tehtävät ovat Suomisen mukaan kentälle jääneiden sotavainajien etsintä, heidän kotiuttamisensa, tunnistamisensa ja hautaan saattamisensa. Tämän työn aloitti jo 1992 opetusministeriön sotavainajatoimikunta, jonka toimintaa yhdistys jatkaa.
Yhdistyksen muita tärkeitä tehtäviä ovat lisäksi seitsemän sodan aikana perustetun rajan toiselle puolelle jääneen kenttähautausmaan hoito ja muistokäynnit kymmenkunnalle sotavankina kuolleiden suomalaisten muistomerkille.
Yhdistys tekee hyvin paljon yhteistyötä myös venäläisten etsijöiden ja etsintäyhdistysten kanssa, he avustavat venäläisiä etsintäpartioita Suomessa ja venäläiset yhdistykset auttavat suomalaisia partioita. Esimerkiksi sunnuntaina haudatut korpraali Jänönen sekä sotamies Paananen kuuluvat venäläisten omissa etsinnöissään löytämiin suomalaisiin sankarivainajiin. Heidät löydettiin vuosina 2017 ja 2018.
Yhdistyksen etsijät ovat vapaaehtoisia ja käyttävät etsintöihin omaa vapaa-aikaansa. Etsintämatkoja rajan taakse tehdään ahkerasti.
– Yhtenä vuonna pystytään toteuttamaan sellainen kymmenkunta etsintämatkaa, Suominen kertoo.
Pertti Suominen uskoo, että on jälkipolvien velvollisuus tehdä parhaansa niiden kohtalon selvittämiseksi, joiden osaksi tuli sodan melskeessä jäädä tavoittamattomiin. Kuva: Konsta Tourunen
Vainajat tunnistetaan tuntolevyjen ansiosta, heidän elossa olevat sukulaisensa selvitetään ja tehdään DNA-testi henkilöllisyyden varmistamiseksi. Sunnuntaina haudatun kaukopartiomiehen Eugen Wistin tapauksessa myös hänen sukulaisensa olivat aktiivisesti mukana etsinnöissä.
Wist löytyi Vuoksen Pienestä Käräjäsaaresta vuonna 2019. Hän kaatui vuonna 1944 palatessaan kohti omia linjoja yhdessä alikersantti Toivo Leinon kanssa. He joutuivat vihollisen partion yllättämäksi uituaan Nouskuanselkä-järven yli, kertoo Helsingin Sanomat. Wist on tullut kuuluisaksi paljolti Esa Anttalan romaanin Hopeaa rajan takaa (1961, Karisto) myötä.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tekemän etsintätyön tuloksena on tähän mennessä löydetty ja tuotu kotiin noin tuhannenneljänsadan suomalaisen sankarivainajan maalliset jäännökset. Heistä 410 on pystytty tunnistamaan luotettavasti ja saattamaan kotiseutujensa sankarihautausmaille.
