Koko ikäluokan kutsunnat pohdinnassa

Asevelvollisuuden kehittämistä käsittelevän parlamentaarisen komitean jäsenet pohtivat muun muassa kutsuntojen laajentamista kokonaisille ikäluokille ja siviilipalveluksen kehittämistä.

Kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista koostuvan komitean tehtävä on yleisen asevelvollisuuden kehittäminen hallitusohjelmassa määrättyjä reunaehtoja noudattaen. Komiteassa pyritään muun muassa vahvistamaan maanpuolustustahtoa ja yhdenvertaisuutta. Valtioneuvosto asetti komitean 5.3.2020 ja sen toimikausi päättyy 31. lokakuuta tänä vuonna.

Parlamentaarisen komitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) muistuttaa, että yleisestä asevelvollisuudesta ei olla luopumassa.

– Suomen puolustusratkaisun perustana on yleinen asevelvollisuus. Komiteatyössä ei ole tarkoitus avata keskustelua asevelvollisuusjärjestelmän tarpeellisuudesta vaan tarkastella järjestelmää asettamispäätöksen reunaehtojen kautta.

Komitean varapuheenjohtaja Joonas Könttä (kesk.) näkee kansalaispalveluksen siviilipalveluksen tulevaisuutena.

– Kehittäisin siviilipalvelusta kohti kansalaispalvelusta, joka olisi nykyistä huomattavasti tarkoituksenmukaisempi. Se kouluttaisi yhteiskunnalle tärkeitä siviiliturvallisuuden tehtäviä, esimerkiksi ensihoito- ja pelastustehtäviä tai logistiikkaa. Lähitulevaisuudessa sekä naiset että miehet suorittaisivat asevelvollisuuden tai kansalaispalveluksen.

Väestörakenteellinen muutos huolestuttaa Tuula Väätäistä (sd.).

– Suomen maanpuolustuksen kannalta ongelmaksi on muodostumassa riittävän suuren reservin ylläpitäminen, kun maamme syntyvyysluvut osoittavat alaspäin. Tulevaisuudessa puolustusvoimien käytössä oleva asevelvollisten määrä on yhä pienempi.

Nuorten maanpuolustustahdon tilannetta puolestaan mietityttää Jari Myllykoskea (vas.).

– Maailma on muuttunut ja näyttää siltä, että maanpuolustuksen merkitys on osin karannut ylätasolle. Yksilön suorittaessa maanpuolustusvelvollisuuttaan ase- tai siviilipalveluksessa tulisi isänmaan myös antaa yksilölle enemmän. Näin molemmat voittavat. Maanpuolustusvelvollisuutensa suorittaville tulisi palvelusajasta olla nykyistä enemmän hyötyä siviilissä ja päinvastoin.

Kutsunnat syrjäytymisen estämiseen ja rekrytointiin

Jari Ronkainen (ps.) ajattelee, että kutsuntojen ulottamisella myös naisille voitaisiin puuttua nuorten syrjäytymiseen paremmin.

– Tänä päivänä syrjäytymisriski ei ole pelkästään nuoria miehiä koskeva, vaan se saattaa olla myös naisia koskeva. Sen takia olisi hyvää, että se olisi sellainen yhteiskunnan järjestämä viimeinen checking-piste nuorille ennen aikuiselämää.

Järjestämällä kutsunnat koko ikäluokalle vapaaehtoisesta palveluksesta kiinnostuneet naiset saisivat kätevämmin tietoja siitä, Ronkainen pohtii.

Siviilipalveluksen pitäisi hänen mielestään keskittyä enemmän valmiuden kehittämiseen potentiaalisiin kriisitilanteisiin.

– Siviilipalveluksen kehittäminen pitää kääntää siihen suuntaan, että se palvelee niitä yhteiskunnan oletettuja kriisipesäkkeitä enemmän siinä vaiheessa, kun on kriisi päällä.

Yhdenvertaisuutta vahvistettava, maanpuolustusta turvattava

Eri velvollisuuksien jakaminen sukupuolesta riippuen ei ole yhdenvertainen menetelmä, Hanna Holopainen (vihr.) toteaa.

– Eihän se ole yhdenvertainen, jos se velvollisuus poikkeaa. Kyllähän pitkällä tähtäimellä pitää löytää ratkaisu siihen.

Hän korostaa kuitenkin, että sotilaallinen maanpuolustus pitää turvata ja että nykyjärjestelmän hyvät puolet tulisi säilyttää.

Holopainen toivoo, että myös ne nuoret, joilla on joitakin rajoitteita, jotka estävät heitä suorittamasta perinteisen asepalveluksen, voisivat osallistua maamme puolustukseen.

– Tätä järjestelmää pitäisi ajatella myös mahdollistavana. Useasti puhutaan nimenomaan siitä velvollisuudesta, mutta siinä on kysymys myös siitä, että suomalaisilla nuorilla olisi mahdollisuutta päästä osaksi sitä järjestelmää ja saada sitä koulutusta.

Häirinnän puuttumiseen tarvitaan asiantuntevaa johtajuutta

Eva Biaudet (r.) näkee, että asepalvelus tulisi pystyä suorittamaan monella eri tavalla.

– Pitäisi ehkä keskittyä sellaisten vaihtoehtojen löytämiseen, jotka tekevät siitä enemmän henkilöön sopeutetun. Tämä koskee sekä naisia, miehiä ja kaikkia, jotka haluavat suorittaa asepalveluksen, vaikka joitakin esimerkiksi fyysisiä rajoituksia olisikin.

Biaudet pohtii, että myös asepalveluksen kautta voi vähentää häirintää ja lisätä ymmärrystä erilaisuudesta.

– Tässä on kyse siitä, että pitää olla johtajia, joka ymmärtävät nämä kysymykset ja tietävät, miten niihin pitää vastata.

Asevelvollisten ääni kuulluksi

Päivi Räsänen (kd.) toivoo, että asevelvollisia itse kuunneltaisiin enemmän.

– Ylipäätään olisi hyvä, että asevelvollisuudesta ja maanpuolustuksesta käytäisiin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja että erityisesti asevelvollisten ääni kuuluisi enemmän palvelusta koskevassa keskustelussa.

Räsänen on huolestunut siitä, kuinka suuri osa asevelvollisista ei kykene suorittamaan asevelvollisuutta.

– Pidän huolestuttavana sitä, että kolmasosa miesikäluokasta ei suorita asevelvollisuutta. Valtaosa tästä määrästä johtuu terveydellisistä syistä. Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen ja sosiaalisen toimintakyvyn haasteet heijastuvat voimakkaasti Puolustusvoimien toimintaan.

Alikersantti Henna Vironmäki (oikealla) ja alokas Merituulia Haikara uskovat, että yhteiset kutsunnat koko ikäluokalle olisivat tehneet hakemisesta asepalvelukseen huomattavasti helpompaa.
Kuva: Nuutti Liukko