Kokenut kilpa-ampuja ottaa ensiaskeleita apumekaanikkona

Ilmasotakoulussa alokasjaksoa käyvä Riku Koskela on kilpaillut ampumisessa jo yhdenksänvuotiaasta asti, joten rynnäkkökiväärin pauke ei juuri pelästytä. Apumekaanikon tehtäviin valittu Koskela aikoo ottaa palveluksestaan alusta asti kaiken irti.

Alokas Riku Koskela / Aliupseerikoulu / Ilmasotakoulu / TJ 310

"Ensimmäisenä palveluspäivänä oli vähän hässäkkää, kun päästiin kasarmille ja aika meni lähinnä kamojen kasaamisessa kaappiin. Siitä lähti liikkeelle tupakavereiden tutustuminen ja hauskaa ollaan myös pidetty. On ollut ampumakoulutusta ja vaikka mitä, joten metsässä on kyllä tullut ryönättyä. Jännittävin kokemus tähän mennessä taitaa kuitenkin olla palavan napalmiradan läpi juokseminen. 

Kahden viikon kiinniolo ja pidemmät kiinniolot yleisestikin ovat oikeastaan aika kivoja. Tulen sen verran kaukaa, että olisi tyhmää mennä vain muutamaksi päiväksi kotiin. Myös arkeen täällä kasarmioloissa tottuu paremmin, kun viettää pidempiä aikoja palveluksessa. Tulemme olemaan vielä pari viikkoa kiinni ennen seuraavia kahden viikon lomia. Sen jälkeen siirrymme ilmeisesti neljän viikon kiinnioloihin.

Hain erikoisjoukkohaussa apumekaanikoksi Ilmasotakouluun. Apumekaanikon tehtävään kuuluu ehkä oleellisimmin johtajakoulutuksen käyminen. Sen jälkeen pääsemme huoltamaan ja aseistamaan koneita sekä mahdollisesti myös tankkaamaan. Oikeastaan teemme kaikenlaisia työtehtäviä koneiden parissa.

Maastomajoitukseen emme ole Ilmasotakoulussa toistaiseksi joutuneet, vaan nukumme kasarmilla kuten kaikki muutkin. Iltapalaa lukuun ottamatta kaikki ateriat syödään ulkona. Vapaa aikaakin on ollut noin puolitoista tuntia päivässä ja joskus on ehtinyt lähteä frisbeegolfiakin pelaamaan. Saimme aseet heti ensimmäisellä viikolla, mutta silloin se oli lähinnä hypistelyä ja aseeseen tutustumista. Ammunnat lähtivät käyntiin heti toisella viikolla ja silloin tuli räiskittyä jo kolmekymmentä patruunaa. Huonoja kokemuksia ei tähän mennessä ole ehtinyt kasaantua, sillä tekeminen on ollut todella hauskaa hyvän tuvan ja yhteishengen vuoksi. Ainut asia, mistä olen tällä hetkellä yllättynyt, on se kuinka nopeasti päivät kuluvat palveluksessa. 

Palveluksen aloittaminen ei ollut suuri kulttuurishokki, sillä olen harrastanut yhdeksänvuotiaasta asti ampumista sekä metsästystä. Lisäksi isäni on Puolustusvoimilla töissä, joten inttimaailma on sitä kautta tullut hieman tutuksi. Lisäksi kun armeija perustuu aseella ampumiseen ja olen yhdeksänvuotiaasta asti kilpaillut ampumisessa, niin koen saaneeni hieman plussaa siitä. Ampuminen ei ole joidenkin tapaan  juuri pelottanut. Harrastuksista kiipeily ja kuntosali ovat olleet osa elämääni jo jonkin aikaa. 

Tällä hetkellä suunnittelen hakevani kadettikouluun tai sopimussotilaaksi palveluksen jälkeen. Pääsin opiskelemaan fysiikkaa Jyväskylään ja kun fysiikka ja lentäminen kulkevat käsi kädessä, niin se auttaa varmasti myös apumekaanikon tehtävissä. Yritin aluksi hakea lentäjäksikin, mutta tänne päädyin. Odotan eniten aliupseerikoulutuksen käymistä ja sen myötä johtajatehtäviin pääsyä. Lentokoneiden kanssa työskentelykin tulee olemaan varmasti odottamisen arvoinen kokemus"