Kohti uusia pettymyksiä
Kirjoittaja käyttää kyynärsauvoja loppupalveluksensa ajan.
Palvelukseni kulkua ei voi kuvata paremmin kuin kliseisellä metaforalla vuoristoradasta.
Olin yksi niistä, joille surullisenkuuluisa Haaveet kaatuu -päivä, jolloin valinnat koulutushaaroihin ja aliupseerikurssille julkistetaan, oli nimensä veroinen.
Pettymyksen nieltyäni hyväksyin kohtaloni, ja muutaman viikon kuluttua huomasin nauttivani uudesta miehistötehtävästäni kaupunkijääkärijoukkueessa autuaan tietämättömänä siitä, että haaveeni tulisivat kaatumaan vielä useaan kertaan.
Harva meistä voi sanoa eläneensä ilman pettymyksiä. Niitä tulee jokaisella vastaan muun muassa ihmissuhteiden tai työn saralla, ja joillain elämä tuo eteen myös erittäin raskaita, valitettavia asioita. Silti, viimeistään intissä oman kuolevaisuutensa ja heikkoutensa tulee tunnistamaan aivan jokainen.
Synnynnäisenä perfektionistina varusmiespalvelus on tarjonnut minulle syväsiedätyksen erilaisten pettymysten käsittelemiseen. Olen valinnut teltan ainoan repeytyneen kohdan nukkumapaikakseni sadeyönä, jäänyt ponnisteluistani huolimatta nopeimmasta lenkkiporukasta jälkeen, suorittanut konekiväärin häiriönpoiston taisteluharjoituksessa hitaammin kuin aikaisemmin kasarmilla.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole kertaakaan itkenyt riittämättömyyden tunteesta palvelukseni aikana. Epäonnistumisen hyväksyminen kuuluu ihmisen perustaitoihin, ja väitänkin yhdeksi intin parhaista puolista sitä, että pettymykset tulevat välttämättä tutuiksi.
Ahkerasti harjoitellen ja itseni ylittäen selvisin kaikista kohtaamistani isoista ja pienistä pettymyksen tunteista, kunnes eräänä päivänä jouduin palaamaan lääkärikäynniltä kyynärsauvojen tukemana.
Puolustusvoimat tiedotti viime kesäkuussa, että tammikuun 2022 saapumiserän varusmiehistä reilu 19 prosenttia keskeytti palveluksen. Heistä suurin osa siirrettiin E-palveluskelpoisuusluokkaan, eli heidän palveluksensa tulee jatkumaan myöhemmin.
Lääkäri piti lähes varmana, että minun palvelukseni tulisi myös keskeytymään toistaiseksi.
Valmistautuessani palvelukseni suurimpaan potentiaaliseen pettymykseen, päätin purra sitä kuuluisaa hammasta vielä kerran. Ilmaisin lääkärillä ja yksikössäni olevani halukas jatkamaan palvelusta missä tahansa tehtävässä, mikäli se vain olisi mahdollista. Lopulta siviilikoulutukseni mahdollisti siirron erityistehtäviin loppupalvelukseni ajaksi.
Puolustusvoimat tarjoaa paljon erilaisia "perusintistä" poikkeavia tehtäviä, joista jokaisella on oma, tärkeä osansa maanpuolustuksessa. Erityistehtävien, joita löytyy esimerkiksi viestintä-, media- ja kirkolliselta alalta, lisäksi, Puolustusvoimat tarvitsee myös muun muassa lähettejä, varastomiehiä ja kirjureita.
Kyseisiin tehtäviin hakeutuminen ei tarkoita, ettei olisi kykenevä suoriutumaan perinteisemmästä palveluksesta. Loppupeleissä tavoitteena on Puolustusvoimien ja sitä kautta meidän kaikkien etu: missä tehtävässä minusta on juuri nyt eniten apua?
Tietenkään palveluksen keskeyttäminen ei saa olla suuri häpeä, mikäli terveydentila tai elämäntilanne ei salli jatkamista. Silti en voi olla miettimättä, voisiko keskeyttämisprosenttia pienentää etsimällä lisää keinoja palveluksen jatkamiselle loukkaantumisen tai muun esteen kohdatessa siinä tapauksessa, että se on sekä varusmiehen että Puolustusvoimien edun mukaista.
Palvelusaikaa on vielä jäljellä, joten ehdin moneen kertaan laskea pääni ja lähteä kohti uusia pettymyksiä kyynärsauvojeni avittamana. Silti, kuullessani Jore Marjarannan Haaveet kaatuu -kappaleen, osaan jo hymyillä.
