Kiville meni – Minisarja tekee härskiä pilkkaa Ruotsin lähihistorian vakavimmasta rajaloukkauksesta
Whiskey on the Rocks on viihdyttävä, mutta se saattaa antaa historiasta vääristyneen kuvan.
On vuosi 1981. Kylmä sota käy kuumimmillaan. Neuvostoliittolainen sukellusvene hyppii Itämeren aalloilla kohti Liettuan Klaipedaa.
Aluksen poliittinen upseeri saa tiedon tyttölapsensa syntymästä. Tätä laivan miehistö päättää juhlistaa perin venäläiseen tyyliin – suurella määrällä vodkaa.
Juhlahumu katkeaa veitsellä leikaten aluksen pysähtyessä paikoilleen metallisen, repeävän äänen saattelemana. Sukellusvene on ajanut karille. Hetken ihmettelyn jälkeen käy ilmi, että navigaatiossa on sattunut pienoinen virhe. Liettuan sijaan laiva on Ruotsin aluevesillä.
Näin alkaa Whiskey on the Rocks. Ruotsalainen löyhästi tositapahtumiin pohjautuva Disney+-alkuperäissarja.
Sarjassa sukellusveneen seilaaminen Ruotsin aluevesille selitetään tiedustelun sijaan aggressiivisella ryyppäämisellä. Kuva: Disney+
Inspiraatiota sarja ammentaa lokakuussa 1981 käynnistyneestä tapahtumaketjusta, jossa neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille noin kymmenen kilometrin päässä yhdestä Ruotsin suurimmista laivastotukikohdista.
Sukellusveneestä tuli kansainvälisen huomion keskipiste. Ruotsi lähestulkoon ajautui sotilaalliseen välikohtaukseen Neuvostoliiton kanssa, kun Neuvostoliiton sota-alukset suuntasivat kohti Ruotsin aluevesiä tarkoituksenaan pelastaa sukellusvene.
Ruotsi teki kuitenkin selväksi, että se aikoo puolustaa alueellista koskemattomuuttaan tarvittaessa aseellisesti, joten Neuvostoliitto päätyi ratkaisemaan konfliktin lopulta diplomaattisesti.
Kuten eräs sarjan hahmoista toteaa, kyseessä on Ruotsin historian vakavin rajaloukkaus toisen maailmansodan jälkeen. Kaiken lisäksi sukellusveneessä oli ruotsalaisten fyysikoiden mittausten mukaan ydinaseita, joten Whiskey on the Rocksia voisi pitää ruotsalaisena versiona Kuuban ohjuskriisistä.
On mielenkiintoista, että näinkin vakaviiin tositapahtumiin perustuvan sarjan tyylilajiksi on valittu satiiria tihkuva draamakomedia. Ehkä ruotsalaisilla on Hollywoodia suurempi kyky itseironiaan.
Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksandra Kosyginaa esittävä suomalaisnäyttelijä Elsa Saisio toteaa, että satiiri on tehokas keino esittää kritiikkiä. Hänen mukaansa sarjassa nimenomaan nauretaan sotahulluudelle, itsevaltiuudelle ja harkitsemattomalle vallankäytölle.
Elsa Saisio päätyi esittämään suurlähettiläs Aleksanda Kosyginaa ennen muuta venäjänkielen taitonsa vuoksi. Kuva: Disney+
Tähän satiiriseen kritiikkiin sarja pyrkii esimerkiksi karikatyyrien kautta. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan mesoaa ja ammuskelee menemään, Neuvostoliiton pääsihteeri Leonid Brezhnev kiroilee ja ryyppää, Ruotsin pääministeri Thorbjörn Fälldin paimentaa leppoisasti lampaita.
Osa huumorista uppoaa, esimerkiksi Neuvostoliiton kansallislaulun nokkela käyttö saa, jos ei nyt nauramaan niin ainakin hymähtämään. Toisaalta osa komiikasta on hakuammuntaa.
Esimerkiksi Brezhnev hokee jatkuvasti haluavansa "käydä paskalla". Tämä tuntuu kömpelöltä, kun satiiria kritiikin keinona verrataan viimeaikaisiin onnistuneisiin poliittisiin satiireihin, kuten natsi-Saksaa kritisoivaan Jojo Rabbittiin, joka on toisen maailmansodan loppuvaiheisiin sijoittuva yhdysvaltalainen indie-elokuva.
Ajatuksia herättävää on sekin, miten sarjassa selitetään sukellusveneen päätyminen Ruotsin aluevesille, sotilastukikohdan tuntumaan – humalaisena vahinkona.
Tosiasiallisesti näin ei ollut.
Paikkaan, jonne sukellusvene kariutui, ei yksinkertaisesti ollut mahdollista päätyä vahingossa, kertoo Rolf Lindén, joka toimi lähellä sukellusveneen haaksirikkoa sijaitsevan Blenkingen rannikkotykistön operatiivisena päällikkönä vuonna 1981. Alueelle pääsy vaatii tarkkaa navigointia ja todennäköisesti ainoa operaatioon liittyvä virhe oli lopullinen karilleajo.
Nyt Itämerestä on jälleen tullut geopoliittinen sodan ja rauhan välinen polttopiste. Rajaloukkauksiin ja sabotaasiin suhtaudutaan taas eittämättä vakavasti.
Nykypäivän viitekehyksessä on törkeän rajaloukkauksen esittäminen koomisena, kännisenä vahinkona, kummallinen päätös.
Historiallista taustaa tuntematon katsoja todennäköisesti jää käsitykseen tapahtumista puhtaana vahinkona.
Pitkälti näistä syistä suhtautuminen sarjaan on Ruotsissa ollut kriittistä. Esimerkiksi Göteborgs-Postenin kolumnisti, Jesper Ahlin Marceta kuvaa sarjaa suorastaan venäläiseksi propagandaksi.
Expressenin kulttuuritoimittaja Jens Liljestrand puolestaan nostaa esiin sarjan julkaisuajankohdan olevan huono, kun otetaan huomioon Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota.
Katsojan on siis tiedettävä historian realiteetit, jotta oikea kuva tapahtumien kulusta säilyy. Kun ymmärtää, mitä Whiskey on the Rocks edustaa, voi sarjasta oikeastaan nauttia.
Sarja on viihdettä, ei dokumentti.
Kohtaukset on loppujen lopuksi kuvattu tyylikkäästi. Värimaailma esimerkiksi sukellusveneen sisällä kuvatuissa kohtauksissa on yllättävän sinemaattinen.
Draama ja komedia vuorottelevat sarjassa jokseenkin toimivasti. Intensiivisiä kohtauksia seuraa yleensä jännityksen laukaisevaa komiikkaa ja päinvastoin.
Tapahtumat seuraavat toisiaan nopeassa rytmissä, eikä sarja jää junnaamaan paikallaan. Tämä sai ainakin minut haluamaan katsoa koko sarjan yhdeltä istumalta.
Whiskey on the Rocks on nyt katsottavissa Disney+ -suoratoistopalvelussa.
