Kissa ja hiiri -leikki

MH17-matkustajakone ammuttiin alas venäläisellä Buk-ilmatorjuntaohjuksella. Eri tahojen näkemyserojen ja tapauksen luonteen vuoksi keskustelu turmasta tulee jatkumaan vielä pitkään.

MH17-matkustajakone tuhoutui räjähdyksessä Itä-Ukrainassa 17. heinäkuuta 2014. Yksikään koneessa olleesta 299 henkilöstä ei selvinnyt. Aluksi turman ajateltiin olevan onnettomuus. Mitä enemmän tapausta tutkittiin, sitä todennäköisemmältä vaikutti, että kone oli tahallisesti ammuttu alas ilmatorjuntaohjuksella. Venäjä syytti onnettomuudesta Ukrainaa, kun taas länsimaiden syyttävä sormi osoitti Ukrainan alueella toimivia Venäjän tukemia kapinallisia.

Hollannin onnettomuustutkintakeskus Dutch Safety Board julkaisi turmasta tutkintaselostuksen 13. lokakuuta. Uudet turvallisuuden parantamisen suositukset kohdistuvat lentoliikenteeseen konfliktialueiden läheisyydessä. Suositusten tavoitteena on ehkäistä vastaavanlaiset tapahtumat muualla maailmassa.

– Tätä tapausta on vaikea edes verrata mihinkään muuhun. Turvallisuustutkijat ovat valmistautuneet tutkimaan onnettomuuksia, joten tämä turma oli kaikin puolin poikkeuksellinen, Onnettomuustutkintakeskuksen ilmailuonnettomuuksien johtava tutkija Ismo Aaltonen kertoo.

Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu allekirjoittaa myös tapauksen ainutlaatuisuuden.

– En tiedä toista turmaa, jossa kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö olisi reagoinut niin nopeasti kuin tässä tapauksessa.  Kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen kokoontui kansainvälinen ryhmä, joka alkoi hakea menettelyjä, joilla tunnistetaan riskialueet ja saadaan tieto sitä tarvitseville. Euroopassa on asian eteen tehty paljon työtä ja päästy myös eteenpäin, Henttu taustoittaa.

Siviilitutkijoiden vuoro

MH17-turman selvittämisen otti tehtäväkseen myös eri alojen asiantuntijoista koostuva Belling-
cat-tutkimusryhmä lokakuussa 2014. Kokonaisuudessaan ryhmä on työstänyt tapauksesta kaksi raporttia ja 60 artikkelia.

Ryhmä käyttää tutkimuksissaan geopaikannusmenetelmää, joka perustuu internetissä sijaitsevan materiaalin hyödyntämiseen. Muun muassa Googlesta, Facebookista ja Youtubesta löydettävien kuvien, äänitallenteiden ja videoiden avulla on mahdollista paikantaa ja tunnistaa onnettomuuteen liittyviä tekijöitä hyvinkin tarkasti.

Bellingcatin laajojen tutkimusten päätelmä oli yksiselitteinen: MH17-matkustajakone ammuttiin alas venäläisellä Buk-ilmatorjuntaohjuksella. Lisäksi ryhmän jäsenet ovat todistaneet, että ohjuksia kuljettanut lavetti on peräisin venäläisestä sotilastukikohdasta.

Tutkimuksen aikana Bellingcat on myös useaan otteeseen oikaissut Venäjän median sekä valtion julkaisemia virheellisiä tietoja onnettomuudesta. Esimerkiksi kuvanmuokkausohjelmilla käsitellyt kuvat ohjuslavettien alkuperäisestä sijainnista on osoitettu väärennöksiksi. Tutkimusryhmä ei kuitenkaan ota kantaa syyllisyyskysymyksiin. Tämä on muiden viranomaisten tehtävä.

Tutkinta täynnä haasteita

Aaltonen pitää MH17-turmaa poikkeuksellisen haastavana turvallisuustutkijoille.

– Tapaus on hankala, koska kyseessä ei ollut onnettomuus, vaan tahallinen teko. Turvallisuustutkinnan yksinomainen tarkoitus on kuitenkin turvallisuuden parantaminen, eikä se ota kantaa syyllisyyskysymyksiin.

Onnettomuustutkinta on tärkeää suorittaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, ICAO:n, onnettomuustutkintaliitteen mukaisesti. Henttu painottaa yhtä lailla lentoturvallisuuden kehittämistä ja oppimista onnettomuudesta. Tämä on ollut yksi tekijä, jolla kaupallinen lentokuljetus on saavuttanut turvallisimman liikennemuodon aseman.

Olennaisimpia seikkoja tämäntyyppisen tapauksen tutkimisessa ovat Aaltosen mukaan koneiden lentotallentimet.

– Käytännössä tämä tarkoittaa mustia laatikoita sekä hylyn osia. Myös vainajien saaminen tutkittavaksi on oleellista. Näiden avulla pyritään selvittämään, mikä aiheutti lentokoneen hajoamisen ilmassa, Aaltonen perustelee.

Varsin usein onnettomuuksiin, rikoksiin, ja jollakin tavalla merkittäviin tapahtumiin liittyy spekulointia ja hyvinkin laaja-alaisia sekä kriittisiä tutkimuksia varsinaisen viranomaistoiminnan lisäksi. Tutkinnan alussa tutkimuksesta oli vastuussa Ukraina, joka myöhemmin pyysi Hollantia tutkimuksen johtorooliin. Tutkintaa vaikeuttivat sekavien syyllisyyskysymysten lisäksi onnettomuuspaikka, jota muun muassa kapinallisten toimet olivat vääristäneet. Esimerkiksi koneen hylyn osia oli siirrelty ja jopa viety pois turma-alueelta. Lisähaasteena oli, että hollantilaiset tutkijat joutuivat tutkimaan tapausta vieraassa valtiossa ja alueella, jossa oli sotatila.

Nämä tekijät vaikeuttivat tutkintaa merkittävästi, koska tutkijoilla kesti pitkään päästä hylyn ääreen. Alue ei ollut sotatoimien takia turvallinen. Onneksi tutkijat kuitenkin saivat haltuunsa riittävästi materiaalia, jonka avulla pystyttiin selvittämään lentokoneen kohtalo, Aaltonen tarkentaa.