Lue tästä kenraali Jaakko Valtasen viimeinen kolumni Ruotuväkeen – Kirjelmäkulttuurista tiedotuskulttuuriin

Muistikuvissani nousevat helposti esiin Ruotuväen perustamisen viidenkymmenen vuoden takaiset ajankuvat. Maamme turvallisuuspoliittinen asema oli jo 1950-luvun puolestavälistä lähtien merkittävästi parantunut. Valtakuntamme johto ponnisteli tarmokkaasti puolueettomuusasemamme vahvistamiseksi ydinasesuurvaltojen kilpavarustelun ja ideologisen vastakkainasettelun hankalissa ristipaineissa. Niin idästä kuin lännestäkin kuultiin politiikkamme uskottavuudesta kuitenkin runsaasti epäileviä ja jopa kielteisiä kannanottoja. Niissä viitattiin aika ajoin myös puolustusmäärärahojemme alhaiseen tasoon sekä asevelvollistemme lyhyeen koulutusaikaan.

Yhteiskuntamme sisäinen ilmastokin oli maanpuolustuksen kannalta hankala. Puolustusvoimia syytettiin julkisuudessa toistuvasti YYA-sopimuksen vähättelystä ja puoluepoliittisesta yksipuolisuudesta. Ydinsodan pelossa voimistuneiden rauhanliikkeiden kannattajat puolestaan kyseenalaistivat vahvoin sanankääntein pienen maan puolustuksen mielekkyyden. Tulkinnat YYA-sopimuksen merkityksestä ja Pariisin rauhansopimuksen artikloista hidastivat niukkojen määrärahojen ohella puolustusvoimien kehittämistä. Kaikki asevelvolliset ikäluokat oli kuitenkin saatu koulutetuiksi. Yleisellä asevelvollisuudella oli myös kansalaisten vakaa kannatus. 

Useiden järjestöjen piirissä oli sen tähden jo muutaman vuoden ajan viritelty hankkeita maamme turvallisuutta ja maanpuolustusta käsittelevän tiedottamisen tehostamiseksi. Oli mm. perustettu laajalevikkinen Peitsi-lehti ja yritettiin vaikuttaa koordinoivasti reserviläisjärjestöjen sekä aselajilehtien sisältöihin. Suunnitteilla oli myös maanpuolustuksen tiedotuskeskuksen perustaminen. Pääesikunnan tiedotusosasto puolestaan haki mallia omalle lehdelleen mm. Norjasta. Hallitus osoitti erityistä kiinnostustaan maanpuolustusta kohtaan asettamalla virallisen komitean suunnittelemaan psykologisen puolustuksen järjestelyjä. Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit aloitettiin nekin samoihin aikoihin. Kun päätös Ruotuväen perustamisesta vuonna 1962 tehtiin, se syntyi siis monien ajan haasteiden ja useiden ennakoivien yritysten seurauksena. 

Lehden perustaminen ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu. Monenlaisia epäluuloja oli päätöksenteon esteenä. Kyseessä kun oli siirtyminen valvotusta ja passiivisesta kirjelmäkulttuurista entistä avoimempaan ja aloitteelliseen tiedotuskulttuuriin. Erityisesti varusmiestoimittajien mukaanotto arvelutti päättäjiä. Laajoista jakelusuunnitelmistakin oli rahoitussyistä paljon tingittävä. 

Ruotuväki on viiden vuosikymmenensä aikana vakiinnuttanut asemansa tunnettuna ja tunnustettuna puolustusvoimien uutis- ja informaatiolehtenä. Pää- ja ammattitoimittajiksi on aina ollut tarjolla taitavia maanpuolustajia. Varusmiestoimittajista puolestaan on kasvanut yhteiskuntaan laaja ja merkittävä maanpuolustusta ja puolustusvoimia ymmärtävien lehtimiesten ja vaikuttajien uskollinen sekä hyödyllinen - uskallan sanoa - ystäväpiiri. Ruotuväki on tehokkaasti jäsentänyt, perusolemukseltaan johtajavaltaista ja hierarkkista sotilasorganisaatiota yksilökeskeisen ja moniarvoisen demokraattisen yhteiskuntamme elimelliseksi osaksi. Ruotuväen välittämät viestit ovat kulkeneet myös toiseen suuntaan. 

Viisikymmentävuotias Ruotuväki on mielestäni ollut ja on edelleen puolustusvoimiemme lähettämien sanomien ansiokas "huutomerkki".

Jaakko Valtanen
Kenraali

Puolustusvoimain komentajana vuosina 1983-1990 toimineelta Jaakko Valtaselta pyydettiin tätä kolumnia, koska hän vaikutti Ruotuväen syntymiseen toimiessaan silloisen puolustusvoimain komentajan, kenraali Sakari Simeliuksen adjutanttina. 

1960-luvun lopussa Valtanen kehitti merkittävästi puolustusvoimien tiedotusta toimiessaan Pääesikunnan tiedotusosaston päällikkönä. 

Julkaistu Ruotuväen numerossa 5/2012.