Kirje sinulle sinne kotiin

Marssi tuntuu vain jatkuvan. Silmäni ovat levänneet jo tovin edellä marssivan joukkuetoverini rinkassa. Näytämme lumipalloilta liikkuessamme valkoisten repunsuojusten sekä suurien reppujen kanssa. Vyörymme eteenpäin satumaisen kauniissa lumisessa maisemassa, poukkoillen puiden ja hankien väliköissä. Tilanne ei ole kuitenkaan sadusta. Emme ole matkalla sateenkaareen päässä odottavaan kultasuoneen, vaan kohti tuntematonta. 

Toinen kumisaappaani hörppää jalkojeni korkuisesta hangesta lunta sisäänsä. Minua naurattaa tilanteen toivottomuus. Myönnän tanssivani epätoivon kuilun reunamilla, sillä olen hyvin lähellä luovuttamista. Jokin pitää minut marssijoiden letkassa mukana, ja en voi kiittää siitä maan vetovoimaa. 

Voin kiittää eväitäni. Nyt en puhu sissimuonasta tai kenttäpullossa hölskyvästä vedestä, vaikka muonan ajatteleminen saa hymyn aikaiseksi suupielilleni. 

Haluan kiittää kotiväkeäni. 

Lähtiessäni palvelukseen reppuuni viskottiin mukaan vinkkejä ja materiaalia. Minulle kerrottiin kuinka hiukset saa pysymään aisoissa, kuinka erottaa kersantin ja ylikersantin nappulat, ja miten lahkeet kääritään oikein rullalle. Sain matkaani jättimäisen rullan pakkipusseja sekä sukkia, joita survoin kaappiini muun materiaalin kaveriksi. 

Tärkein matkakumppani on kuitenkin läheisten tuoma tuki ja turva. Kotiväeltä tulleet terveiset antavat lisävoimia arjen ponnistuksiin ja haasteisiin. Marssilta jaksaa maaliin, kun tietää, että voin kertoa kommelluksistani jollekulle kotona odottavalle. 

Toivon, että mahdollisimman moni varusmies jakaa kuulumisiaan läheistensä kanssa. Juttutuokio puhelimessa tai perinteisen kirjepostin lähettäminen piristää mieltä niin lähettäjän kuin vastaanottajan päässä. 

Jos varusmiehen puolesta ilmoilla jyllää vain radiohiljaisuus, voi viestin lähettäminen olla paikallaan. Harjoituksessa ja koulutuksessa oleminen estää kuitenkin jatkuvan mobiililaitteen näpläämisen, joten salamannopeaa vastausta tuskin on odotettavissa. 

Varusmiehelle tekee kuitenkin hyvää miettiä kuluneiden viikkojen tekemisiään. Menneiden muistelu onnistuu puhelimeen höpötellen tai runosuonta paperille purkaen. 

Suosittelen vahvasti postimerkin ja kirjekuoren ostamista ja postilaatikolle suuntaamista. Laitathan kirjeen matkaan jo tänään?