Kimaltelevat hanget ja humisevat metsät
Kirjoittaja pohtii luontoa ja sen merkitystä varusmiehille.
Suomalainen luonto ja sen moninaisuus tulevat taatusti tutuiksi uusille alokkaille. Varsinkin ne alokkaat, jotka palvelevat täydet 347 päivää, pääsevät näkemään auringon valossa kylpevät mäntymetsät, syksyisen ruskan sekä talviset kuusikot.
Luonto on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni ja omia arvojani. Olen aina nauttinut luonnossa kävelemisestä ja minulle metsä onkin tarjonnut paikan, jossa rentoutua.
Puolustusvoimat on hyödyntänyt metsiä ja luontoa aina. Hyvänä esimerkkinä toimivat Syvärin vahvat puolustusasemat jatkosodassa. Talvisodassa puolestaan kapeat metsätiet tarjosivat puolustajille loistavat mahdollisuudet motittaa neuvostoliittolaiset sekä hidastaa heidän etenemistään.
Pidän huolestuttavana, kuinka nykyään kaikkia varusmiehiä ei palveluksensa aikana enää kouluteta hiihtämään. Aloitin itse palvelukseni tammikuussa, mutta en palvelukseni aikana tule hiihtämään kertaakaan. Pavelustovereideni kesken pääasiallisesti on hiihdetty vain pohjoisen varuskunnissa.
Tietyissä varuskunnissa ei ikinä oteta edes sotilassuksia vastaan. Kesän saapumiserät saavat hyvää harjoittelua liikkumisesta ilman ajoneuvoja ajaessaan polkupyörillä. Miksei talvellakin voitaisi harjoitella siis hiihtämistä? Hiihtämisen onnistuminen riippuu toki hyvin paljon säästä, mutta mielestäni etelän varuskunnista voitaisiin lähteä pohjoiseen harjoittelemaan arktisen sodankäynnin taitoja.
Yksi parhaista luontoon ja sen kauneuteen liittyvistä inttimuistoistani juontaa juurensa ensimmäiseen yöhön metsässä, tuttavallisemmin kutsuttuun "majohajoon". Oli kylmä, tammikuinen yö, kun kiipesimme yksikkömme luutnantin perässä korkealle mäelle. Mäeltä näkyi vain etäisesti muutamia autojen valoja, jotka nopeasti hävisivät silmistämme. Pitkän kiipeämisen jälkeen muodostimme puoliympyrän kouluttajamme taakse ja hän veti esiin valopistoolinsa. Hän tähtäsi sillä yläviistoon ja ampui. Valopallo nousi korkealle ja laskeutui hitaasti leijaillen alas paljastaen kimmeltävän hangen allamme.
Kyseinen muisto kuvaa vain hyvin sitä, kuinka laaja ja monimuotoinen luonto maallamme on. Puhdas luonto on asia, mitä ei tulisi unohtaa. Varusmiespalveluksessa ollessaan kannattaa muistaa, ettei luonto ole vain ikävä kokemus, vaan siitä kuuluu myös nauttia.
Luonto on meille rikkaus ja vahvuus. Siitä tulisi pitää huolta, jotta tulevat sukupolvet saisivat nauttia siitä kauneudesta, joka meillä on.
