Kielikylpyyn johtajakoulutukseen

Tuoreelle johtamisjärjestelmäaliupseerioppilaalle Helka Hypénille johtajakoulutukseen hakeminen oli alusta alkaen itsestään selvää. Muutto toiseen joukko-osastoon on ollut ilahduttava haaste.

Johtamisjärjestelmäaliupseerioppilas Helka Hypén / Uudenmaan prikaati / Esikunta- ja viestikomppania / TJ 254

"Tiesin jo palvelukseni alussa, että haluan johtajaksi. Alokas- ja koulutushaarajakson aikana halu aliupseerikurssille kasvoi. Näin, miten johtajani toimivat ja sain heiltä paljon inspiraatiota. 

Aloitin palvelukseni hyvillä mielin. Olin innoissani, mutta myös jännittynyt. Vanhempani tukivat minua päätöksessäni aloittaa naisten vapaaehtoinen asepalvelus.

Toivoin alokasjakson lopussa, että olisin päässyt laivastotehtäviin. Jouduin kuitenkin huoltokomppaniaan täydennysjoukkueeseen. Tehtävänämme oli täydentää erilaisia materiaaleja, kuten vettä sekä ampuma- ja elintarvikkeita. Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta. Koulutushaarajakson jälkeen minut valittiin nimittäin johtamisjärjestelmäaliupseerikurssille ja siirryin juuri Upinniemestä Dragsvikiin. Kurssin jälkeen palaan takaisin Upinniemeen. 

Olen viihtynyt intissä hyvin. Minut on otettu hyvin porukkaan mukaan. Välillä olen kuullut jonkun kyseenalaistavan sitä, miksi olen naisena tullut inttiin. Myös komppaniani muut naiset ovat kertoneet samanlaisista kokemuksista. Tätä tapahtuu onneksi hyvin harvoin. Alokasjaksolla komppaniassani oli vain yksi naisalikersantti. Hän teki kuitenkin parhaansa, että meillä naisalokkailla olisi turvallinen olo. Tämä auttoi minua paljon. 

Intistä saa paljon uusia kokemuksia, joita muualta ei löydä. Olen päässyt haastamaan itseäni ja näkemään, mihin kaikkeen pystyn. Haasteita tulee varmasti vielä lisää. Niiden aikana voin kehittyä ihmisenä ja mahdollisesti tavata uusia ihmisiä ympäri Suomen.

Tähän astisesta palveluksestani mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet metsäleirit. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten tositilanteessa toimisimme metsässä. Yksi ikimuistoisimmista leiritapahtumista tähän asti oli, kun pääsimme näkemään, kun toiset ampuivat valopatruunoilla. 

Vapaa-ajalla pelaan tupalaisteni kanssa korttia, ja soitan usein ystävilleni ja perheelleni. Tietysti käyn myös sotilaskodissa. Riippuen päivän ohjelmasta saatan myös vain rentoutua punkassani rankan päivän jälkeen. 

Aloitan pian aliupseerikurssin Dragsvikissa, jossa puhutaan vain ruotsia. Uskon, että totun kieleen nopeasti, sillä puhun itsekin ruotsia. En malta odottaa, että pääsen kehittämään kielitaitoani ja oppimaan uusia asioita."