"Kestääkö Kollaa?" – Olivier Norekin koskettava teos talvisodasta nousi jättihitiksi Ranskassa

Romaani vie lukijan Kollaan rintamalle, jossa legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä ja hänen aseveljensä taistelevat ylivoimaista vihollista vastaan.

Miten rautjärveläisestä maanviljelijästä tulee yksi maailman taitavimmista ja tunnetuimmista tarkka-ampujista? Kuinka reilun kolmen miljoonan hengen kansa onnistuu torjumaan miehityksen, jota yrittää yli 170 miljoonan asukkaan suurvalta? Miten talvisota vaikuttaa koko yhteiskuntaan – aina lapsista ja naisista lähtien?

Näihin kysymyksiin vastaa ranskalaisen Olivier Norekin teos Les Guerriers de l'Hiver (suom. Talven soturit). Se on koskettava ja historiallisesti tarkka kuvaus rohkeudesta, ystävyydestä, sodan julmuudesta ja suomalaisesta sisusta.

Kuten kirjassa kerrotaan, ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin käskystä talvisodan komppaniat muodostettiin saman kylän miehistä, jotta taistelukentällä rinnalla olisivat veljet, ystävät ja naapurit. Norek onnistuu taitavalla kerronnallaan upottamaan lukijan osaksi tätä ryhmää – dialogi, solidaarisuus ja epäitsekkyys tekevät henkilöhahmoista niin eläviä, että heihin kiintyy kuin heidät tuntisi oikeasti.

Erityisesti sodan loppuvaiheen kohtaus on pysäyttävä: kranaattikuopan pohjalla taisteluiden jälkeen kylmyyttä ja nukahtamista vastaan taistelevat sotilaat muistelevat taivaltaan. Toinen heistä alkaa pelätä unohduksiin joutumista ja pyytää aseveljeään etsimään perheensä kertoakseen heidän teoistaan rintamalla.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat pääosin Kollaan rintamalle, jossa legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä palveli muiden Jalkaväkirykmentti 34:n sotilaiden kanssa "Marokon kauhuksi" nimitetyn upseeri Aarne Juutilaisen alaisuudessa. Lukija pääsee näkemään sodan molemmat puolet: suomalaisessa osuudessa seurataan erityisesti rintamasotilaita, kun taas Neuvostoliiton näkökulmassa painottuvat johtavat upseerit ja politrukit.

Suomalaiset kuvataan nokkeliksi ja kekseliäiksi, kun taas venäläiset ovat ylpeitä ja byrokraattisia, luottaen raakaan voimaan ilman järkeviä sotilasstrategioita. Norek kuvaa aseiden käyttöä ja suomalaisten mottitaktiikkaa yksityiskohtaisesti, selittäen havainnollisesti, miksi Neuvostoliitto ei onnistunut etenemään rintamilla enempää kuin 15 kilometriä koko sodan aikana.

Romaani julkaistaan suomeksi elokuussa 2025. Arvostelu on laadittu viime syksynä julkaistun ranskankielisen alkuperäisteoksen pohjalta. Kuva: Amos Kautto

Kollaa, Mikkeli ja Kreml

Romaani kattaa ajanjakson talvisotaa edeltävästä epävarmuuden ajasta, sitä seuranneista ylimääräisistä harjoituksista Mainilan laukauksien kautta sodan syttymiseen, taisteluihin ja lopulta aselepoon. 

"Viikko, korkeintaan kaksi, ja sitten palataan kotiin," toteaa Häyhän ystävä Pietari ylimääräisten harjoitusten ensimmäisenä päivänä toiselle rautjärveläiselle, Onnille. Kului kuitenkin vielä viisi kuukautta ennen kuin Kollaan rintama tyhjeni taistelijoista.

Norek välittää elävästi sotilaiden kokemukset näinä viitenä kuukautena: miltä tuntuu taistella -50 asteen pakkasessa? Miten kestää, kun vihollinen tulittaa koko yön epäsuoralla tulella? Mitä sotilaan mielessä liikkuu, kun hän tappaa ensimmäisen kerran?

"Toisin kuin kesällä, jolloin aurinko vaivoin laskee ja leikittelee horisontin kanssa katoamatta kokonaan, talviaurinko ponnisteli noustakseen, ikään kuin sen kulku pysähtyisi aamunkoittoon, levittäen taivaalle upeita pastellinsävyjä harvojen päivänvalon tuntien aikana. Niinpä maisemassa, joka rauhan aikana olisi kutsunut mietiskelyyn ja autuuteen, he lähtivät jälleen sotaan, tappamaan tai tulemaan tapetuiksi [–]."
(Olivier Norek, Les Guerriers de l'Hiver, otteen käännös Mikael Lehtonen)

Rintaman lisäksi lukija pääsee seuraamaan myös sodan korkeimman tason päätöksentekoa. Päämajassa Mikkelissä suomalaiset sotajohtajat keskustelevat ratkaisevista strategioista, kun taas Kremlissä Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov neuvottelee alaistensa kanssa. Myös Helsingin pommitukset, sotalasten lähettäminen Ruotsiin ja kultasormusten lahjoittaminen sotatarvikkeiden hankintaan tuovat esiin sodan vaikutukset koko kansakuntaan.

Tarkka kuvaus suomalaisista 

Talven soturit on fiktiivinen romaani, mutta se perustuu huolelliseen taustatyöhön. Norek vieraili Suomessa, koki talven kylmimmät pakkaset, tutustui Simo Häyhä -museoon ja konsultoi historian professoria sekä suomalaista tarkka-ampujaa. Tämä näkyy teoksessa, jossa sotatapahtumat, aseiden käyttö ja sotilastaktiikat on kuvattu realistisesti. Lukija oppii esimerkiksi, miten suomalaiset tuhosivat neuvostotankkeja ja mitä tekniikkoja Simo Häyhä käytti.

Norekille selvisi kirjoitusprosessin aikana, että hänen oma isoisänsä oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa samassa joukko-osastossa Aarne Juutilaisen kanssa. Kuva: Pauline Darley / Otava

Vaikka romaani on ulkomaalaisen kirjoittama, se ei tunnu etäiseltä, päinvastoin. On kiehtovaa nähdä, miten toisen maan kansalainen kuvaa suomalaisille niin merkittävää historiallista tapahtumaa. Norek toimii ulkopuolisena tarkkailijana, mutta onnistuu silti sukeltamaan syvälle hahmojensa ajatusmaailmaan.

Sivuilla vilisee suomenkielisiä sanoja, kuten puukko, ryssät ja perkele. Kirjan alussa vieraillaan suojeluskuntien ampumataitokilpailussa, suomalaisten hiihtotaitoon kiinnitetään huomiota ja mukana on myös suomalaista mytologiaa. "Tuonelassa musta joutsen otti hänet vastaan kuolleiden maahan," kuvataan erään päähenkilön poismenoa Kollaalla.

Norek tuo selkeästi esiin sen, miten Suomi selvisi talvisodasta lähes ilman ulkopuolista apua – rohkeiden sotilaiden, lottien ja koko yhteiskunnan tuella. Koko kansa ymmärsi, että kyse oli nuoren itsenäisen valtion olemassaolosta.

Les Guerriers de l'Hiver on ollut Ranskassa myyntimenestys ja voittanut useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja. Suomennos Talven soturit ilmestyy Otavan kustantamana 21. elokuuta.