Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Peetu Oksanen

Aleksi Suominen painottaa, että varusmiehet ovat edustustehtävissä palvelusajan ulkopuolellakin.

Kesätöihin jäänyt Aleksi Suominen on kiireinen mutta onnellinen vääpeli

Topias Mikkonen

Vääpeli Aleksi Suomisella ei ollut selviä tulevaisuuden suunnitelmia ennen varusmiespalvelusta. Nykyään intin menoon hurahtanut Suominen on perheenisä, jonka arki on oikeaa tasapainottelua.

– Olen edelleen täällä kesätöissä, panssarikranaatinheitinkomppanian vääpeli Aleksi Suominen naurahtaa.

34-vuotias tamperelainen ei ollut ennen palvelukseensa astumista suunnitellut tulevaisuuttaan inttiä pidemmälle. Suominen astuikin armeijan vihreisiin jo heti valmistuttuaan ylioppilaaksi.

– Mikään ei oikein tuntunut omalta. Intti tuli hyvään väliin, kun sain aikaa miettiä, mitä teen sitten isona. Ja sillä tiellä ollaan edelleen – en vieläkään tiedä.

Omien sanojensa mukaan kesätöihin jäänyt Suominen innostui mielekkään Reserviupseerikoulun myötä Puolustusvoimien toiminnasta. Kun omaa paikkaa ei meinannut siviilistä löytyä ja sopiva virka oli tarjolla, päätös palvelukseen jäämisestä ei ollut haasteellinen.

– Täällä oli ja on edelleen hyviä tyyppejä, ja siitä (intistä) tuli osa arkea. Ryhmäkiinteys ja palvelustoverit olivat minulle intin parhaita juttuja. Näitä hyviä ystäviä onkin tavattu rattoisan RUK:n jälkeen.

– Esimerkiksi tänä kesänä olin kokelastupani kanssa pelaamassa padelia ja golfia.

Suominen on vääpelinä rauhallinen persoona, mutta hänen sisällään elää paukketta rakastava sotamies. Hän kuvaileekin virka-aikansa parhaiksi kokemuksikseen henkilökunnan yhdessä vetämät "mageet ammunnat".

– Mageita ammuntoja on sellaiset, joissa ammutaan epäsuoran tulen ja jalkaväen aseilla yhdessä panssarivaunujen kanssa. Voin suositella kaikille.

Tulevaisuudessa Suominen haluaa päästä töihin esikuntaan, missä unelmana olisi kehittää varusmieskoulutusta ja siihen käytettäviä materiaaleja kuten PVMoodlea. Rauta ei olekaan koskaan painanut Suomisen rinnassa. Sen sijaan hän toivoisi kykenevänsä auttamaan varusmiehiä heidän jokapäiväisissä pulmissaan.  

– Olen yrittänyt oppia joka päivä jotain uutta. Minua kiehtoo myös se, miten ihmisiä tulisi käsitellä. Etenkin näillä osa-alueella olen pyrkinyt kehittymään urani aikana.

Nykymaailman ongelmista varsinkin ympäristöasiat ovat lähellä vääpelin sydäntä. Kodin ohella myös kasarmilla näkyy vihreitä aatteita.

– Tässä yksikössä koitamme kovasti kierrättää. Pyrimme siihen, että jokaiselle jätteelle löytyisi oma paikkansa. Jännityksellä odotan, kun nyt vuodenvaihteessa saadaan uudet kierrätysohjeet.

Kasarmien äiteinä tunnetut vääpelit ovat virassaan jatkuvan kiireen alaisina. Suomisen arki työn ulkopuolellakaan ei kuulosta kovin rauhalliselta – ainakaan vieraan korvaan. Koripallon parissa kasvanut Suominen valmentaa nykyään Forssassa naisten korisliigajoukkuetta. Valmentaminen ulottuu myös lasten harrastuksiin kotiseudulla Pirkkalassa, missä kotona odottaa aviovaimo. Suominen kokee, että valmentaminen tukee myös ammattia.

– Valmentamisesta saa tiettyjä esiintymisvalmiuksia, joista on hyötyä sitten kasarmin arjessa.

Kolmen paikkakunnan elämästä vääpeli on kiitollinen Puolustusvoimille.

– Pakko sanoa, että työpaikka on sen verran hyvä, että se mahdollistaa kaikkia asioita. Sen jälkeen ei tarvitakaan muuta kuin kalenterinhallintaa. Lapset ovat kuitenkin etusijalla.