Vuosi 1944 oli Suomen neljäs vuosi jatkosodassa. Sota oli edellisvuonna saanut uuden käänteen samalla puolella taistelleen Saksan sotamenestyksen muututtua perääntymistaisteluksi.
Suomeen tilanne heijastui siten, että Neuvostoliitto kiihdytti hyökkäyksiään. Tärkeimmäksi erottuu Neuvostoliiton aloittama suurhyökkäys kesällä 1944. Siihen liittyviä torjuntataisteluja käytiin Karjalan kannaksella, Aunuksen kannaksella, Viipurinlahdella sekä lopuksi Ilomantsissa. Niissä menestymistä pidetään ratkaisevana Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta.
Tärkeän vuoden tapahtumiin pääsee perehtymään Helsingin edustalla kauniissa Suomenlinnassa. Keskellä Isoa Mustasaarta aukeaa Sotamuseon Maneesista ja Tykistömaneesista koostuva Sotamuseo.
Maanpuolustuskorkeakoulun alaisuudessa toimivassa museossa on näytillä runsaasti esineistöä, joka johdattaa Puolustusvoimiin sekä sota- ja asehistoriaan.
– Rajanveto siihen, mikä esine liittyy nimenomaan kesän 1944 tapahtumiin voi olla vaikeaa. On kuitenkin aseita ja muuta materiaalia, jotka liittyvät erityisesti kyseiseen kesään, Sotamuseon näyttelytuottaja Miika Kuusisto sanoo.
Museossa vierailija voi tutustua kattavasti tekstin, kuvan, karttojen ja muun
esineistön avulla kesän 1944 tapahtumiin. Museossa voi perehtyä myös tilanteen taustoihin.
Taivaalta apua panssarintorjuntaan
Kuusiston työnkuvaan kuuluu museon esittely ryhmille. Vierailijoita kiinnostaa usein saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn Stuka- eli Junkers Ju 87 D -syöksypommittajien pienoismallit.
Pienoismallit roikkuvat museon katosta tarpeeksi matalalla, jotta uhkaavan näköisiä koneita pääsee tarkastelemaan eri kulmista. Aitoja Stukia ei Kuusiston mukaan valitettavasti ole Suomessa yhtään museoituna.
Vaikka koneet eivät ehtineet kesän ensimmäisiin taisteluihin, ne olivat tärkeässä roolissa kesällä käydyssä Talin-Ihantalan taistelussa. Kyseessä on Pohjoismaiden historian suurin taistelu.
– Stukat helpottivat suomalaisten perääntymistä Talin-Ihantalan taisteluissa, Kuusisto kertoo.
Kuusikymmentä prosenttia Talin ja Ihantalan taisteluiden pommeista oli saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn pudottamia. Ne tuhosivat noin 200 panssaria tai ajoneuvoa.
– Stuka-pommittajia käytettiin myös muun muassa siltojen ja bensiinivarastojen tuhoamiseen, Kuusisto avaa.
Talin ja Ihantalan taisteluiden lisäksi lento-osasto Kuhlmeylla oli suuri merkitys Vuosalmessa ja Viipurinlahdella.
F2-panssarinyrkki tehosi kaikkiin neuvostopanssareihin. Kuva: Laura Linna
Kielimuuri aiheutti vaaratilanteita
Panssareita tuhottiin myös saksalaisilla lähitorjunta-aseilla. F2-panssarinyrkkiä pääsee museossa tarkastelemaan vitriinin läpi.
Saksassa panssarinyrkkejä tuotettiin miljoonia. Edullisia aseita saatiin Suomeen noin 26 000 kappaletta, joista kaikki eivät ehtineet taisteluihin mukaan.
– Niitä oli verrattain suuri määrä, joten niitä pidettiin toimituksen jälkeen jonkin verran varastoissa, Kuusisto kertoo.
Kentälle päätyi lopulta noin 4 000 panssarinyrkkiä. Haasteeksi muodostui aseiden käyttöohjeet. Koska ase oli saksalainen, ohjekirja oli vain saksaksi, jota vain harva suomalainen osasi.
– Aina, kun uusi ase tulee käyttöön, ohjekirja pitäisi lukea, Kuusisto kertaa.
Suomalaiset päättelivät aluksi virheellisesti, että panssarinyrkkiä voi käyttää olkapäätä vasten ampumalla.
– Se oli väärä tapa käyttää panssarinyrkkiä. Kun ase laukaistaan, perästä vapautuu tulisuihku, Kuusisto valaisee.
Suomalaisia sotilaita haavoittui ja jopa kuoli väärän käyttötavan myötä. Oikea tapa oli nostaa ase olkapäälle tai asettaa se kainaloon siten, että takana ei ole kiinteää estettä tai toista taistelijaa.
Panssarinyrkin käyttöön liittyi muitakin vaikeuksia, kuten lyhyt ampumaetäisyys ja ampujan heikko suoja.
Rohkeiden torjuntamiesten ansiosta panssarinyrkeillä oli iso rooli kesällä 1944. Siiranmäessä, Talissa, Ihantalassa ja Laatokan Karjalassa aseilla tuhottiin 100-200 vihollisen vaunua.
Stukat olivat erittäin tehokkaita panssarintorjunnassa ja siltojen tuhoamisessa kesän 1944 taisteluissa. Kuva: Laura Linna
Torjuntataistelut muistetaan museoissa
Sotamuseolla on yhteistyömuseoita ympäri Suomen, esimerkiksi Jalkaväkimuseo Mikkelissä, Suomen Ilmavoimamuseo Tikkakoskella ja Ilmatorjuntamuseo Tuusulassa.
Museoissa on mahdollista perehtyä temaattisesti esineistöön ja sotahistoriaan niin torjuntataisteluiden kuin muidenkin taisteluiden osalta.
Museot tekevät erilaisia aihepiiriin liittyviä esityksiä, kuten podcasteja, uusia näyttöesityksiä museonäyttelyihin sekä nostoja näyttelyissä vuoteen 1944 liittyvistä esineissä.
Lue seuraavista Ruotuväki-lehdistä, mitä tarjottavaa yhteistyömuseoilla on kesältä 1944.