Kersantti ja kaartinjääkäri kotiutuskahveille

Tuusulassa asuva Natalia Teikari sekä Lohjalta kotoisin oleva Alina Partanen ovat olleet tyytyväisiä kuluneeseen palvelukseen.

Kaartinjääkäri Natalia Teikari  /  Sotilaskuljettaja  /  Kaartin jääkärirykmentti  /  TJ 1

Olin ollut ennen inttiä töissä kaupan alalla kuusi vuotta, eikä se tuntunut enää omalta jutultani, joten päätin lähteä inttiin. Armeija on hyvä paikka lähteä miettimään sitä mitä haluaa tehdä. Pääsin kuljetuskomppaniaan ja ajoin itselleni C-kortin. Lähden armeijan jälkeen kuljetusalan hommiin. Tiesin alokaskauden olevan rankkaa, mutta ajattelin armeijan olevan kokonaisuudessaan rankempaa. Kuljetuskomppaniassa oli paljon oppitunteja ja istumista, mihin piti tottua.

Tulin inttiin todella huonossa kunnossa. Peruskoulutuskausi oli sen takia todella rankkaa. En ollut valmis luovuttamaan, vaan olin alokaskaudella se viimeinen lammas kaikessa. Loppua kohden kuntoni parani kokoajan, jonka takia on hieman harmi, etten päässyt johtajakoulutukseen.

Kuljetuskomppanian jälkeen lähdin toiseen sotilaspoliisikomppanian niin sanottuun "hotellijoukkueeseen", jossa spadet laittavat ruokaa ja kuskit kuskaavat. Hotellijoukkueessa ei tehty välillä yhtään mitään. Jatkoin sieltä matkaa ensimmäiseen sotilaspoliisikomppaniaan kuskiksi. Täällä kuskit tekevät muutakin kuin ajamista. Olen ollut kokoajan mukana tetsaamassa ja metsäleireillä mukana.

Toisen sotilaspoliisikomppanian ryhmätaitokilpailu oli minun ensimmäinen tutkintoni. Se oli ehkä paras ja hirvein asia mitä olen elämässäni tehnyt. Ennen tutkintoa halusin jälki -AUK:iin, mutta tutkinnon suorittamisen jälkeen päätin, että minun ei tarvitse todistaa kenellekkään mitään alikersantin nappuloilla.

Intti lähenee loppua ja tätä on odotettu. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä tuttuni kertoi vuoden alussa, että saan töitä häneltä. Lähden auraamaan lunta ja ajamaan kuorma-autoa. Ajattelin tehdä niitä hommia ainakin hetken aikaa.

Kersantti  Alina Partanen  /  Sotilaspoliisi  /  Kaartin jääkärirykmentti  /  TJ 1

Tiesin jo ennen inttiin tulemista, että haluan aliupseerikouluun. Meillä oli P-kaudella hyvä porukka ja mahtavat johtajat, jotka ohjasivat meitä hienosti. Oma alikersanttini sanoi kotiutuessaan minulle, että minussa on johtaja-ainesta. Yritin aina olla tuvan pieni esimies. P-kausi meni hyvin, vaikka se oli tosi raskas. Kävin sen jälkeen viesti-AUKi:n.

Armeijan käyminen oli haaveeni jo seitsemänneltä luokalta asti. Kun veljeni lähti rauhanturvaajaksi, kiinnostukseni armeijaan kasvoi. Olin ylpeä veljestäni. Omaan myös jonkinsorttisen maanpuolustustahdon. Haluan taistella maani puolesta, jos jotain tapahtuu.

Aliupseerikurssi ei mennyt ihan putkeen. Minulta murtui nilkka, enkä pystynyt suorittamaan kaikkia johtajasuorituksia. Vaikka nilkkani oli murtunut, lähdin silti koulutuksiin mukaan. Kävelin keppien kanssa paikalle 20 minuuttia aikaisemmin kuin muut. Hyvä asenne auttoi vastoinkäymisissä. Meillä oli silti todella hyvä porukka, jossa kaikki tukivat toisiaan. Sain johtajakoulutusta kurssilla, mutta viestimiehen taitoja en ole sotilaspoliisina liiemmin käyttänyt.

Ennen kokelaiden tuloa alikersanteilla oli enemmän tekemistä. Meillä oli pieni joukkue, jossa oli seitsemän molempia kaartinjääkäreitä ja alikersantteja. Johtaminen jäi sen takia vähemmälle, sillä näytin lähinnä esimerkkiä miehistölle. Loppujen lopuksi sillä ei ole niin paljon väliä minkä arvoinen olet, koska teemme hommat yhdessä.

Jännittävin inttikokemukseni oli P-kauden Hälvälän hiihtomarssi. Marssi oli farssi. Lähdimme päivällä täystaisteluvarustuksessa ampumaradalle suksilla, joissa ei ollut ollenkaan luistoa. Muut joukkueet hiihtivät vain aseiden kanssa. Hiihdimme ampumaradalta kiireessä syömään päivällistä, jonka jälkeen meillä oli valorakettikoulutus. Minä ja muut hännänhuiput kadotimme edellä hiihtävät. Me ei tiedetty ollenkaan mihin suuntaan lähteä. Löysimme oikeanpuoliselta ladulta porukan, joka ei kuitenkaan ollut meidän. Hetken päästä vastassa oli notko, jonka päässä häämötti jyrkkä alamäki. Jarruttaessani tajusin, että takana laskevat hiihtävät päälleni ja rojahdimme koko porukalla rotkoon. Onneksi löysimme lopulta perille ja pääsimme paistamaan makkaraa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Minulla on selkeät kuviot tiedossa intin jälkeen. Lähden kotiuduttuani töihin ensimmäiseen vakiotyöpaikkaani. Pidän lähihoitajan ammatista ja on mukava palata töihin.