"Keltaisten taistelijoiden syvä koukku sinisten kylkeen oli erittäin hyvä"

Sinkoryhmän taistelijoilla on takanaan rankka harjoitusviikko. Hammer 23 -harjoituksen viimeisenä aamuna heitä koetellaan vielä suojeluvaroituksella. Ryhmä pukee päälleen sadevaatteet ja ottaa kaasunaamarit valmiiksi.

Kriittisen materiaalin tarkastus suoritetaan ennen panssaroituun kuljetusajoneuvoon Pasiin siirtymistä. Juuri tarkastuksen lopussa kajahtaa huuto: SUOJELUHÄLYTYS! 

Taistelijat toistavat huudon. Tunnelma kiristyy välittömästi. Huuto herättää taistelijoiden keskuudessa voimakkaita tunteita ja konkretisoi, että kohta mennään.

Ryhmä vetää kaasunaamarit kasvoille ja kiipeää Pasin kyytiin. Vaunun sisällä polvet kolisevat ja taistelijat vilkuilevat ympärilleen. Kuljettajan ja johtajan lisäksi sisällä on kuusi taistelijaa taisteluvarusteineen. Taistelijat ovat aiemmin harjoitelleet toistensa kanssa, joten nimet ovat tulleet tutuiksi.

Karjalan prikaatin Alpha ja Charlie -panssarijääkärijoukkueet taistelevat keltaisella puolella yhdessä panssarivaunujoukkueen kanssa. Vastassa ovat siniset. Sinkoryhmällä on mukanaan riittävästi tuhovoimaa panssaroitua vihollista vastaan. Mukana on NLAW-lähipanssarintorjuntaohjuksia, kertakäyttösinkoja ja henkilökohtaisia rynnäkkökiväärejä unohtamatta.

Fyysinen kestävyys ja sinnikkyys punnitaan

Reserviläiskouluttajana toimiva vänrikki Ricardo Kalek seuraa joukkueiden toimintaa tarkasti taistelukentällä. Hänen mukaansa joukkueet valmistautuvat harjoituksen tärkeimpään hyökkäykseen, jossa Vekaran panssarijääkärit vastaan Parolan panssarijääkärit ottavat mittaa toisistaan. 

– Muihin viikon vetoihin verrattuna erityisesti fyysinen kestävyys, sinnikkyys ja me-henki tulee esiin, Kalek avaa.

Kalekin mukaan panssarijääkärit ovat luonteeltaan hyökkääviä joukkoja, jotka harvemmin puolustavat. Joukkueet Alpha ja Charlie hyökkäävät yhteensä kuuden panssarivaunun ja kahden Pasin voimalla, taistelijoiden tarjoamaa tulivoimaa unohtamatta.

Pasissa tunnelma tiivistyy, vaikka vaunu ei ole vielä edes liikkeellä. Sen sisällä on rajallisesti tilaa, ja kasvoilla olevat kaasunaamarit tekevät hengittämisestä ja havainnoinnista hankalaa.

Vihdoin ovet salvataan, ja Pasi on lähtövalmiina, jonka merkiksi kaikki huutavat: SALVATTU!  Ryhmä joutuu kuitenkin vielä hetken odottamaan, sillä se on joukkueen marssiosastossa viimeisenä.

Odottavan aika kuluu hitaasti ja jännitys nousee. Kukaan Pasin sisällä ei tiedä, minne ryhmä on matkalla. Pasin sisältä on hyvin rajallinen näkyvyys. Vain kuljettaja ja johtaja näkevät ulos.

Kun taistelijat lipastavat vaunussa, ympäriltä kuuluu erilaisten ajoneuvojen ääniä. Paikalla on panssarivaunuja, Paseja sekä moottoripyöriä. Vihdoin Pasi nytkähtää liikkeelle hitaasti mutta varmasti.

Keltasiten hyökkäyksen kohokohta oli sinisen panssarivaunun eliminoiminen. Kuva: Eeli Gröhn.

Tavoite koukata vihollisen kylkeen

Sinkoryhmän tavoitteena on päästä vihollisen kylkeen. Heidät jalkautetaan taaimmaisiksi, koska Pasi kulkee viimeisenä joukkueen hyökkäyskokoonpanossa. Sen jälkeen he lähtökohtaisesti pyrkivät jalan kohti joukkueenjohtajaa, joka antaa jatkotehtävän. Olipa kyseessä tähystys, koukkaus tai väijytys, singot kulkevat mukana. 

Pasi on ajanut vasta hetken, kun se pysähtyy kuin seinään. Radiosta alkaa kuulua tilannetietoa. Ryhmä yrittää kuunnella korva tarkkana, mitä radiossa sanotaan. Kuulosuojaimet eivät ainakaan helpota kuuntelemista.

Mitään matkantekoa lopullisesti pysäyttävää keskustelussa ei ilmene, ja Pasi pääsee jatkamaan matkaa. Taistelijoiden on vaikea sulkea pois ajatusta, että pian edessä on uusi pysähdys. Silloin tilanne voisi vaatia jalkautumista. 

Noin puolen tunnin mittainen hyökkäys Pasin kyydissä sisältää monta pysähdystä, pomppua, radiopuhelinkeskustelua ja vauhdikasta osuutta. Jokainen äkkipysähdys nostaa pulssia. Lopulta Pasi ajaa tieuran päähän pienen aukean laidalle, missä ryhmä viimein käsketään ulos ajoneuvosta.

Rynnäkkökiväärin sarja rikkoo hiljaisuuden

Lunta on maassa yli 20 senttimetriä ja kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Jalkautunut ryhmä liikkuu levottomana edestakaisin. Edessä on omia panssarivaunuja ja -ajoneuvoja sekä muita joukkoja, mutta vihollisen sijainnista ei ole varmuutta.

Hiljaisuuden rikkoo rynnäkkökiväärin sarja. Tulitus kuuluu ehkä muutaman sadan metrin päästä. Ryhmä lähtee etenemään kohti tiheähköä metsikköä. Paksu lumikerros ja tiheä maasto hidastavat liikkumista, mutta ryhmä etenee sisukkaasti panssarintorjunta-aseiden kanssa.

Muutaman minuutin päästä ryhmä kohtaa joukkueen toisen ryhmän. Yhdessä taistelijat muodostavat vahvennetun ryhmän, joka käsketään hyökkäämään läntistä laitaa kohti etelää. Taistelijat ovat valppaana ja etsivät herkeämättä ensihavaintoja sinisen joukoista.

Taistelijoiden ei tarvitse edetä puolta kilometriä, kun he löytävät sinisten panssarivaunun. Yksi partio alkaa valmistella NLAW:ia, toinen Apilas-kertasinkoa paikallaan olevan panssarivaunun tuhoamista varten. Hetkeäkään ei ole hukattavana, koska panssarivaunu voi lähteä liikkeelle hetkenä minä hyvänsä.

Yllättäen oma panssarivaunu ehtiikin sinkopartioita nopeammin tuhoamaan sinisen panssarivaunun. Tuhoamisen merkiksi sinisten panssarivaunun Kasi-järjestelmä alkaa vilkkua valkoisena. Sitten keltainen ryhmä jatkaa hyökkäystä.

"Liike ei koskaan pysähdy"

Hetken päästä joukot huomaavat sinisen joukot metsikössä tieuran toisella puolella. Näköyhteys on saatu, ja sinisen joukot taistelevat toisessa suunnassa olevia keltaisen joukkoja vastaan.

Keltaisen puolen vajaan kahden ryhmän yhteenliittymä, eli vahvennettu ryhmä, päättää koukata sinisen selustaan kääntäen rintamasuuntansa itään. Laukaukset kuuluvat yhä lähempää. Tulikosketus ei voi olla kaukana.

Koukku sinisten joukkojen selustaan on onnistunut, vaikka aluksi ryhmä oli hyvin epävarma. Joukkojen on syytä olla varuillaan sekä toimia organisoidusti, ja edetä.

Keltaisten ryhmä etenee kohti sinisen osaston selustaa ja alkaa määrätietoisesti valmistella yllätyshyökkäystä. Heillä on edessään elämänsä paikka.

Keltaisen yllätyshyökkäys avaa tulen vahvasti ja tuhoaa sinisen panssarijääkäreitä ja aiheuttavat hämmennystä vihollisen riveissä. Toimintaa ympärillä on paljon - todellisessa taistelussa luoteja viuhuisi joka puolella. 

Keltaisen hyökkäys etenee nopeatempoisesti ja keltaisen ryhmän kannalta suotuisasti. Kahden rintaman taistelu tuottaa siniselle haasteita, ja keltaiset menestyvät hyvin. Toistaiseksi harjoitus sujuu täysin panssarijääkäreiden oppikirjan mukaan.

– Liike ei koskaan pysähdy, sillä liike on panssarijoukkojen paras suoja! Menemme joko eteenpäin tai alaspäin, joissain tapauksessa taaksepäin, harjoitusta tarkkaileva Kalek valottaa.

Epäsuora tuli koituu kohtaloksi

Olennainen muutos keltaisen hyökkäävän osaston taistelussa on se, että nyt heidän sijaintinsa tiedetään. Taistelijat ovatkin varuillaan, etteivät tule yllätetyksi. 

Keltainen pääsee nopeasti etulyöntiasemaan, eli hyökkääjä onnistuu huomattavasti heikentämään sinisen voimaa rintamalla.

Yhtäkkiä Kasi-järjestelmä alkaa viestiä keltaisen ryhmän taistelijoille epäsuorasta tulesta, mutta tilanne heidän lähiympäristössään pysyy muuttumattomana. Tunnelma kiristyy, sillä hyvin alkanut taistelu saattaa pian olla tiensä päässä. Taistelijat hermoilevat pohtien, kuinka lähelle heitä epäsuoraa tulta kohdistuu. 

Vahvennetun keltaisen ryhmän taistelijoihin osuu kuin osuukin epäsuoraa tulta, jota epäillään omien joukkojen toteuttamaksi. Tunnelma laskee, kun taistelijat ovat pois pelistä. Heidän edessään olisi edelleen ollut sinisiä tuhottavaksi.

Keltaisten yllättävä tuhoutuminen merkitsee, että sinisen joukot ovat saaneet supistettua taistelun kahdelta suunnalta yhdelle. Varsinainen taistelu on siirtynyt vahvennetun sinkoryhmän alkuperäisestä sijainnista monta sataa metriä eteenpäin laakealle kukkulalle. Tulikosketus on edelleen vahva ja ilmapiiri sen mukainen.

Osat vaihtuvat ja sininen hyökkää

Osapuolten roolit taistelussa ovat vaihtuneet. Hyökkäys vaihtui siihen, että keltaiset ovat alkaneet viivyttää sinisiä, jotka puolestaan etenevät. Tulitaistelut ovat aktiivisia. Ympärillä kaikuu rynnäkkökiväärien ja konekiväärien voimakas tulitus.

Siniset ovat saaneet hetkellisen ylivoiman laakean kukkulan alueella, mikä pakottaa keltaiset vetäytymään. Siniset etenevät kohti keltaisen joukkoja. Panssarivaunuja ajaa kukkulan taakse tukemaan hyökkäystä.

Hyökkäys on vahva, mutta aika loppuu ikävästi kesken taistelun tiimellyksessä. Harjoituksessa lyötiin taistelijoiden päät yhteen, kunnes molemmilla puolilla oli epämukavat oltavat ja kaatuneita paljon.

Vahvennettu sinkoryhmä suuntaa takaisin joukkueen alkuperäiseen ryhmittymään. Tunnelma on helpottunut, mutta haikea. Ajatukseltaan hyvä keltaisten koukku loppui harmillisesti lyhyeen vahvan alun jälkeen.

Vaikka veto on virallisesti päättynyt, toiminta ei kuitenkaan lopu. Matka takaisin käy taas Pasin kyydissä epätasaisessa maastossa. Pian kuljettaja pysäyttää Pasin ja kaikki jalkautetaan.

Kuljettaja epäilee, että kitkaketju on irronnut ajoneuvosta, joten hän tarkistaa tilanteen ulkona. Kaikki on kuitenkin paikallaan, joten joukot voidaan käskeä takaisin sisälle. 

Lopulta keltaiset ovat saapuneet takaisin lähtöpaikalle. Lyhyen loppupalautteen jälkeen joukot alkavat kasata tavaroitaan, minkä jälkeen aseet ja lippaat tarkastetaan.

Pitkä harjoitusviikko on tullut päätökseen, ja joukot vaikuttavat valmiilta irtautumaan harjoituksesta. 

"Oman sijainnin ilmoittaminen unohtui"

Vänrikki Kalekin mukaan harjoitus oli ennen kaikkea opettavainen ja osoitti kekseliäisyyttä. 

– Se, miten vahvennetun ryhmän taistelijat ottivat syvän koukun ja pääsivät sinisen kylkeen, oli erittäin hyvä. He kuitenkin unohtivat ilmoittaa joukkueenjohtajalle sijainnistaan, mitä myöten eliminoituivat omaan epäsuoraan tuleen, Kalek kertaa tapahtumia. 

Reserviläiskouluttaja tunnistaa harjoituksen kehittäneen taistelijoita. 

– Ryhmähenki koheni, tietoa ja taitoa kerättiin ja kyseessä oli todenmukainen harjoitus. Koko viikon ajan huollot ja suoja-asemat sekä vartioinnit olivat kuin kovassa tilanteessa, kuten myös viimeinen veto, Kalek pohtii. 

Ilman oppeja ei taistelukentältä suinkaan lähdetty. 

– Kannattaa muistaa, että taistelukentällä ei olla yksin ja omat usein unohdetaan. Harjoitus oli hyvä tilaisuus oppia, ja siksi harjoittelemmekin, Kalek muistuttaa. 

Harjoitus oli osa Maavoimien mekanisoitua Hammer 23 -harjoitusta. Harjoituksen tavoitteina oli kehittää taisteluosaston ja pataljoonan nopeaa toimeenpanokykyä, aselajien välistä yhteistoimintaa, isäntämaatuen antamista sekä yhteistoimintaa liittolaisen kanssa.

Hammer 23:een osallistui noin 2 600 sotilasta Suomen eri varuskunnista ja viitisensataa ajoneuvoa loka- ja marraskuun vaihteen molemmin puolin. Reilusti yli puolet osallistuvista taistelijoista oli reserviläisiä. Mukana oli noin 50 sotilasta Iso-Britanniasta.