Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Tuomas Härmä

Kuvassa toimittaja ja kirjailija Mikko Virta.

Mikko Virran väitöstilaisuus on joulukuun alussa. Hän toteaa, ettei pystyne vastustamaan kiusausta seurata aihetta jatkossakin, kun lisää asiakirjoja vapautuu tutkijoille.

Kekkosen salatut länsiyhteydet paljastuivat

Otto Rantanen

Iso-Britannia otti presidentti Urho Kekkosen salaisen operaationsa kohdehenkilöksi, kertoo uutuuskirja. Mikko Virta törmäsi Kekkos-kuvaa muuttaviin asiakirjoihin sattumalta.

Väitöskirjatutkija ja Tekniikka&Talous -lehden toimituspäällikkö Mikko Virran kirja Operaatio Kekkonen – Lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä esittelee uusia tietoja Urho Kekkosen ja lännen suhteista kylmän sodan aikana.

Alun perin Virta kiinnostui Suomen 1950-luvun hävittäjähankinnoista. Hänen Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan tekemänsä poliittisen historian pro gradu -tutkielma käsitteli tapausta, jossa toimitusministeristö oli mennyt sopimaan ostavansa hävittäjiä Neuvostoliitosta, mutta seuraava hallitus ei halunnut toteuttaa kauppoja. 

Väitöskirjaan aihetta oli tarkoitus laajentaa siten, että käsittelyssä olisivat kylmän sodan hävittäjähankinnat yleisesti.

Tutkimusmatka lontoolaisiin arkistoihin johti Virran kuitenkin toisille jäljille. Viimeisenä vierailupäivänä hänelle jäi aikaa tarkastella muitakin asiakirjoja, joten hän tarttui muihin Suomea käsitteleviin aiheisiin. Kekkosen nimi tuli vastaan juuri samana vuonna salauksesta tutkijoille avautuneessa raportissa.

– Luin sitä raporttia, että hetkinen, aika tarkka kuvaus, sen on laatinut joku joka on asunut Tamminiemessä, Virta kertoo.

Raportissa mainittiin muun muassa operaatio Thread sekä Information Research Department (IRD). Virta haali käsiinsä kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän ja palasi Suomeen tutkimaan aihetta.

– Historiantutkijalle se on aivan huikea hetki, että löytää jonkun salaisen operaation.

Selvisi, ettei operaatio Threadista ollut kirjoitettu maailmalla mitään. Se oli brittiläinen operaatio, jonka kohteiksi oli valittu joukko idän ja lännen valtablokkien välissä olevien maiden korkean aseman ihmisiä. 

Heille alettiin syöttää länsimielistä propagandaa ja korkeatasoista tiedustelutietoa kommunisteista. Ainakin alkuvaiheessa Kekkonen oli ainoa eurooppalainen kohdehenkilö, Virran kirjassa kerrotaan.

Kommunisminvastaista propagandaa hoitanut IRD on pysynyt pitkään tuntemattomana. Siinä missä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA suoritti ulkomailla kaikenlaisia salaoperaatioita propagandasta vakoiluun ja salamurhiin, oli Isossa-Britanniassa nämä jaettu kahdelle eri toimijalle, tiedustelupalvelu MI6:lle ja IRD:lle.

MI6 on monille tuttu James Bond -elokuvista, ja CIA:n propagandaoperaatiotkin nousivat julkisuuteen jo 1960-luvulla. Tämä saattaa selittää, miksi IRD on jäänyt aiemmin vähäiselle huomiolle. Vasta viime vuosina tutkijoille on selvinnyt, että organisaatio on suorittanut muun muassa erittäin salaisia mustan propagandan operaatioita.

– Edelleen suurin osa näitä operaatioita käsittelevistä asiakirjoista on salaisia, eikä tiedetä mitä kaikkea he ovat puuhailleet.


Pitkäikäiset suhteet tiedustelijoihin

Brittien mielenkiinto Kekkoseen oli herännyt jo ennen tämän presidenttiaikaa. Suhteita Kekkoseen luotiin jo 1940-luvulla, ja esimerkiksi vuoden 1946 hallitustunnusteluissa tiedustelu-upseeri Rex Bosley oli piilossa sohvan alla Kekkosen tavatessa SKDL:n Hertta Kuusisen.

Kun Kekkonen ratkaisi 1950-luvulla yöpakkaskriisin hyvillä suhteillaan Nikita Hruštšoviin, Iso-Britannia totesi Kekkosen olevan liikaa Neuvostoliiton vaikutuksen alaisena. Britit ja amerikkalaiset käynnistivät monivaiheisen vaikutusoperaation, jolla Kekkonen yritettiin käännyttää länteen.

Aluksi länsivallat lähettivät suurlähettiläänsä pitämään tiivistä henkilökohtaista yhteyttä Kekkoseen ja toimittivat tälle informaatiota salaisen kanavan kautta.

– Suurlähettiläiden raporteissa kerrottiin kuitenkin, etteivät nämä tapaamiset tuntuneet muuttavan Kekkosen ajatusmaailmaa.

Vaikka länsivallat eivät saaneet muutettua Kekkosen ulkopoliittista peruslinjaa, ne onnistuivat pitämään häneen vuosikymmenten ajan tiivistä yhteyttä tiedustelu-upseereiden kautta. Tapaamisiin liittyi usein viskin juontia.

Kekkosen elämän loppuun asti kestäneet ystävyyssuhteet Bosleyyn sekä tiedustelu-upseeri James H. Magilliin mahdollistivat sen, että miehet pystyivät välittämään luottamuksellista länsitiedustelun selville saamaa tietoa Kekkoselle. Kekkonen hyötyi, mutta samalla Iso-Britannia sai pidettyä hänet länsiblokissa.

– Ennen on tiedetty Kekkosen pitäneet yhteyttä idän KGB:hen, mutta samaan aikaan onkin ollut merkittävää yhteydenpitoa länteen, Virta arvioi tutkimuksensa merkittävintä antia.


Agentti majoittui Tamminiemessä

Itse raportti, johon Virta alun perin arkistossa törmäsi, on tarkka henkilökuva Kekkosesta. Sen laatijaksi paljastui Kekkosen englanninopettajana toiminut John Haycraft. Haycraft majoitettiin presidentin asuntoon ja näin britit saivat tarkkaa tietoa esimerkiksi Suomen valtiojohdon vieraista. Kekkosen on täytynyt aavistaa Haycraftin salainen tehtävä, Virta arvioi.

– Kekkonen on luultavasti varautunut siihen, että kaikki hänen Haycraftille sanomansa voi kulkeutua Lontooseen ja vuotaa sieltä kaksoisagenttien kautta Moskovaan.

Virta uskoo tutkimuksensa monipuolistavan sitä kuvaa, joka ihmisillä Kekkosesta on. Kuva auttamattomasti itään rähmällään olleesta Kekkosesta muuttuu nyt, kun myös hänen länsiyhteyksistään tiedetään varmemmin. Kansan kekkossuhde voi muuttua, ja ainakin Virran oma suhde sai uutta näkökulmaa.

– En ole aikaisemminkaan pitänyt Kekkosta maanpetturina enkä toisaalta sinisilmäisesti kansallissankarinakaan, vaan suhtautunut aika neutraalisti. Tämä on monipuolistanut kuvaa ja osoittanut, että aika taitavasti hän on osannut pitää yhteyttä molempiin suuntiin, Virta pohtii.