Kehu ei kehitä

Muistan kuulleeni alokaskaudellani samantyyppisen lauseen, kun seisoimme joukkueena kolmirivissä. Kyseisen lausahduksen jälkeen kaikkien silmät ryhtyivät välittömästi pelaamaan hedelmäpeliä, silmäillen vuorotellen omaa ja kaverin varustuksen tilaa. Pian sitä juostiinkin sitten tupaan korjaamaan, kaikilla sama polttava kysymys mielessä; miten korjata omaa varustusta tai toimintaa? 

Tässä kohtaa palautteenantaja voisi miettiä, miten saisi joukolle viestin menemään paremmin perille. Lähtökohtaisesti palautteen tarkoituksena on ohjata sen vastaanottajaa oikeaan suuntaan, ja parhaassa tapauksessa rakentava palaute voi johtaa oppimistilanteeseen. Armeijassa palautteen saaminen ja antaminen on arkipäivää, siksi sen laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Palautteen sävy tuppaa armeijassa kuitenkin painottumaan negatiiviseen puoleen, jättäen suorituksen onnistuneen osion paitsioon. Runtu on varmasti tuttu käsite jokaiselle asepalveluksen suorittaneelle, ja harmillisen usein se sekoitetaankin palautteenantamiseen, vaikka kyseessä on kurinpitomenetelmä.

Itse opin alokaskaudella, että jos palautetta ei tule, niin silloin on tehty jotain oikein. Jos kokee suoriutuneensa hyvin jossain niin se, että joku toinen mainitsee asiasta, voimistaa onnistumisen kokemusta. Huomioiden kulttuurimme, positiivisen palautteen antaminen ei ehkä tule meiltä niin luonnostaan, mutta kehun voimaa ei pidä aliarvioida.

Palautteenannon jalo taito korostuu erityisesti kohta alkavilla aliupseerikursseilla. Palautetta on annettava vertaisille, mikä saattaa tuntua aluksi epämukavalta. Kaveri veti sulkeiset kieli poskella ja unohti kokonaan myöntää levon sulkeisten aikana, mutta eihän sitä nyt kehtaa arvostella. Luultavasti ensi sulkeisissa on kuitenkin mukavampi olla jäpittämättä koko aikaa, joten palautteen antaminen tässä kohtaa voisi tulla tarpeeseen. Toisaalta jos kaveri on vetänyt aivan hullun hyvät sulkeiset, että meinaa vahingossa alkaa jakamaan kenttäylennystä, on syytä mainita asiasta hänelle.

Palautteen antaminen on yhtä tärkeää siinä missä sen vastaanottaminenkin. Molemmissa voi pikku hiljaa kehittyä paremmaksi. Palautteen antamista ei tarvitse pelätä, sillä todennäköisemmin kaveri kiittää kuin suuttuu, jos huomautat hänen unohtaneen viidennen kerran rynkyn puuhun nojaamaan kuluneen viikon aikana. Palaute kannattaakin vastaanottaa avoimin mielin ja suorittaa sen myötä itsereflektiota. Laadullisesti paras palaute on hyvin perusteltua ja oikeudenmukaista, sisältäen kehitysehdotuksen kuin kehunkin. Näin vältytään äärimmäisiltä runnutuksilta ja varusmiehen itsetunto ei tee syöksylaskua.

Oikeus palautteeseen ei määräydy arvomerkin mukaan vaan sitä voivat antaa tai saada skapparit, alikit, miehistö ja alokkaat. Palautetta voi myös itse rohkeasti pyytää, mikä osoittaa aitoa kiinnostusta asiaa kohtaan ja herättää varmasti potentiaalisessa palautteenantajassa kunnioitusta. Ei ole myöskään olemassa määriteltyä paikkaa tai aikaa palautteelle. Painottaisin tässä kohtaa erityisesti sitä hyvää palautetta. Voit piristää kaverin päivää yllättävänkin paljon esimerkiksi kehumalla tämän särmää punkkaa. Kehu ei ehkä suoraan kehitä, mutta se motivoi, ja motivoitunut sotilas pyrkii aina kehittämään itseään.