"Keho menee aina sinne, minne mieli käskee"
Upseerikokelas Oskari Hatakka ei halunnut tavallista varusmiespalvelusta. Onttolassa tiedusteluryhmän johtaja on repinyt itsestään kaiken irti, ainakin melkein.
Upseerikokelas Oskari Hatakka / Pohjois-Karjalan rajavartiosto / Rajajääkärikomppania / TJ
"Alusta alkaen mietin palvelusta erikoisrajajääkärinä tai laskuvarjojääkärinä. Minulla oli vielä kutsunnoissa nämä ykkösenä. Siellä oli sitten porukkaa, jotka kertoivat Onttolasta ja ajattelin, että mitä ihmettä. Minähän asun Joensuussa, todellakin minun kannattaa tulla tänne. Koulutus täällä on haastava ja se eroaa varmasti normaalista palveluksesta.
Minulla oli vahva tunne siitä, että haluan RUK:iin. Päätin tehdä mitä vain päästäkseni johtajaksi. Kun pääsin AUK:iin, tiesin sen olevan askel eteenpäin siihen omaan tavoitteeseen. Olin ihan fiiliksissä, motivaationi oli korkeammalla kuin koskaan. Pakko näin jälkeenpäin sanoa, että AUK 1 oli varmaan intin parasta aikaa. Siellä antoi itsestään kaiken.
Meillä täältä Onttolasta lähdetään Maavoimien RUK:iin. Itse olin tiedustelulinjalla. Arvokkain aarre, minkä sieltä sai mukaan, oli ryhmähenki ja että oppi toimimaan ihan kenen tahansa kanssa. Kasarmilla kuitenkin vapaammissa touhuissa näkyi rajahenki. Jokainen rukkilainen varmasti tiesi, ketkä oli Rajalta.
Kun me lähdemme metsään, meille ei tarjota mitään huoltoa. Me kannamme kaikki mukanamme. Meille ei tule vesitäydennyksiä eikä puutäydennyksiä. Vesi otetaan luonnosta ja puut etsimme maasta.
Uskon, että keho menee aina sinne, minne mieli käskee. Sillä ei ole mitään väliä, miten nollissa keho on. Niin pitkään, kuin pää vain työntää eteenpäin ja on se mielentila, että nyt mennään loppuun saakka, niin mennään loppuun saakka. Itse olen aina kävellyt omilla jaloillani pois, joten en voi sanoa vetäneeni itseäni ihan piippuun.
Haluan sellaiseksi johtajaksi, joka on ammattitaitoinen ja johon voi luottaa. Se auktoriteetti ei tule nappuloista eikä runtuisuudesta. Se tulee siitä, että näyttää alaisille, että välittää heidän tekemisistään. Johtajana oppiminen ei ikinä pääty, siinä kehittyy koko elämän. Pääsenkö täällä sellaiseksi johtajaksi, millaiseksi haluan, niin en varmasti. Mutta paranenko siinä, niin varmasti.
Aika on mennyt loppujen lopuksi nopeasti. Kun pääsee sellaisiin hommiin, mistä itse tykkää, ei enää odota lomia tai poispääsyä. Minut valittiin AUK:n apukouluttajaksi eli santsariksi, joten loppupalvelus menee siinä. Odotan sitä, että saadaan ensi saapumiserälle hyvät johtajat, ja toivon mukaan pystyn mahdollisimman paljon vaikuttamaan siihen."
