Käytännön osaajat vaihtuvat
Opistoupseerien poistuma kasvattaa aliupseerien vastuukenttää. Vapautuvat tehtävät tullaan jakamaan aliupseerien, upseerien ja siviilityöntekijoiden kesken.
Aliupseerien vastuualue kasvaa, sillä heidän tehtäväkenttänsä laajenee. Opistoupseereiden eläköitymisen myötä tehtäviin palkataan yhä useammin aliupseereita. Tämä tarkoittaa uusien tehtävien siirtymistä toiselle henkilöstöryhmälle.
– Muutos on iso, sillä aikaisemmat käytännön tekijät vaihtuvat, kapteeni Teemu Pulkkinen Pääesikunnan henkilöstöosastolta kertoo.
Opistoupseerien tehtävistä kaikki eivät kuitenkaan siirry aliupseerien harteille, vaan osa jakautuu tehtävästä riippuen siviilityötekijöille, erikoisupseereille ja upseereille. Pulkkisen mukaan vastuu ja sisältö tehtävissä pysynevät ennallaan.
– Jokaisen tehtävän täyttäminen käsitellään tapauskohtaisesti joukko-osastoissa ja huomioon otetaan joukko-osaston tilanne sekä hakijoiden henkilökohtainen osaaminen. Opistoupseereilta vapautuvat tekniset tehtävät menevät suurelta osin aliupseereille, Pulkkinen valottaa.
Viimeiset opistoupseerit siirtyvät reserviin vuoden 2035 paikkeilla. Tällä hetkellä vuosittainen poistuma on arviolta sata henkilöä. Kyseessä on noin 1 700 upseerin kokoinen henkilöstöryhmä. Useat vapautuvat tehtävät vaatisivat aliupseerilta mestaritason opintojen suorittamista. Opinnot ovat korkein toimialakohtainen täydennyskoulutus, jonne päästäkseen on pitänyt palvella ylivääpelinä. Tämänhetkinen koulutusmäärä ei kuitenkaan kata tarvetta. Aliupseeriliiton puheenjohtaja Mika Oranen on tästä huolissaan.
– Tällä hetkellä koulutettuja mestarikurssilaisia on noin sata. On vaara, että koska jatkossa suuri osa opistoupseereilta vapautuvia tehtäviä on aliupseereiden tehtävinä mestaritason tehtäviä, niin tälle tasolle koulutettua aliupseeristoa ei ole riittävästi. Alemman pään opistoupseeritehtävät ovat jo siirtyneet aliupseereille, Oranen pohtii.
Majuri Teemu Saressalo Pääesikunnan koulutusosastolta ei näe asiaa näin mustavalkoisesti. Saressalon vastuualuetta on henkilökunnan koulutusjärjestelmä.
– Kaikki vapautuvat tehtävät eivät suinkaan ole mestaritason tehtäviä. Ensimmäisinä vapautuu alimman vaativuusluokan tehtäviä ja vuosien mittaan avautuu yhä vaativampia tehtäviä siten, että viimeisinä vapautuvat tehtävät ovat pääsääntöisesti mestaritason tehtäviä, Saressalo selventää.
Koulutus- ja eläkejärjestelmien muutos haastaa
Suurin syy sille, miksi koulutettua aliupseeristoa ei vielä ole tarpeeksi, johtuu koulutuksen vuosivaatimuksista. Kurssille päästäkseen henkilöllä pitää olla takanaan noin 25 vuoden palvelusura. Orasen mukaan Aliupseeriliiton jäsenet ovat olleet selvästi halukkaita koulutukseen.
– Osaamisvaatimukset mestariopintoihin ovat hyvät, mutta vuosivaatimuksia pitäisi laskea. Se olisi työnantajankin etu. Nykyisillä vaatimuksilla koulutettu henkilöstö ei ehdi palvelemaan kuin muutaman vuoden koulutustaan vastaavissa tehtävissä ennen eläköitymistään, Oranen perustelee.
Saressalo mukaan vuosivaatimuksista joustetaan hieman vanhan ja uuden koulutusjärjestelmän siirtymävaiheessa. Syksyllä alkavalle opintokokonaisuudelle puolustushaarat valitsevat koulutettavat noin 20 vuotta palvelleiden aliupseerien joukosta.
– Ylimenokaudella toki syntyy tilanteita nyt rivissä olevien vanhempien aliupseerien kanssa. He saattavat olla vielä vanhempien eläkesäädösten piirissä, jolloin kaikilla ei välttämättä ole palvelusvuosia jäljellä mestaritason opintokokonaisuuden jälkeen kuin muutamia. Jatkossa tämä kyllä oikenee, Saressalo selventää.
Opistoupseerien poistuma tulee Saressalon arvion mukaan näkymään koulutusmäärien kasvussa.
– On kuitenkin muistettava, että mestaritason tehtäviä on suhteellisen vähän, eikä ole järkevää kouluttaa nyt vanhempaa ikäpolvea mestareiksi, jos kaikille ei ole tarjolla koulutusta vastaavaa työtä, Saressalo pohtii.
Puolustushaarat kouluttavat Saressalon mukaan itse tarvitsemansa määrän mestareita. Hän korostaa sitä, ettei ole kenenkään etu asettaa tiukkoja vuosikiintiöitä mestaritason koulutukselle.
Nuorta osaamista
Miinalaiva Hämeenmaan miinamestarin tehtäviin tarttui muutama vuosi sitten alle nelikymppinen pursimies Hannes Rautanen. Hän ei ole käynyt mestarikurssia. Taisteluvälinealiupseerina toimivan Rautasen osaaminen ja kokemus miinalautta Pyhärannassa ratkaisi tehtävän siirtymisen opistoupseerilta aliupseerille. Rautanen on miinalaiva Uusimaassa miina-aseen asiantuntija, ja hän vastaa laivan taisteluvalmiuden ylläpidosta.
– Tehtäväni kuvauksessa lukee, että pitää olla tietyt taisteluvälinekoulutukset suoritettuna. Esimerkiksi sotilasasammatillinen opintokokonaisuus kakkonen nimenomaan asepuolelta ja työkokemusta miinoittavalta alukselta vähintään kymmenen vuotta. Minä täytin nämä vaatimukset, Rautanen avaa.
Rautasen työarki on hyvin erilaista satamassa ja merellä, mutta koulutus on suuressa osassa satama-arkea.
– Olen sellainen kädet rasvassa ihminen ja opettaminen on todella antoisaa. Vastaan siitä, että alaiseni hallitsevat miinojen käsittelyn ja sukellusvetorjunta-aseistuksen, sekä osaavat toimia vauriotorjuntaryhmissä, Rautanen kuvailee arkeaan.
Miinalaiva Uusimaan miinamestarina toimiminen on Rautasen mukaan haasteellista ja innostavaa.
Uskon että tulen viihtymään tässä tehtävässä pitkään. Näin isossa laivassa on paljon oppimista, Rautanen kertoo innostuneena.
Pursimies Hannes Rautanen nauttii tiedonvälittämisestä oppilaille, kuvassa vasemmalla Roni Mattila ja sakaroita kiinnittää Joonas Haakana.
