Kaveria ei jätetä – paitsi jos hän on nainen
Kirjoittaja arvioi kokemusta johtajakoulutuksesta naisena.
Aina puhutaan, kuinka intissä on vahva mentaliteetti veljeydestä ja siitä, että kaveria ei jätetä. Mikseivät nämä periaatteet kuitenkaan päde palveluksessa oleviin naisiin?
Jo ennen johtajakoulutukseen astumista minusta tuntui, että AUK-linjani miehillä oli ennakkoluulona se, etteivät naiset pärjää armeijassa. Monella heistä oli selkeästi myös auktoriteettiongelma, etenkin, jos johtaja-asemassa olikin nainen. Usein minusta tuntui, että jotkut nuoret miehet eivät pitäneet naisia tasavertaisina sotilaina.
Moneen otteeseen kuulin rivoja kommentteja, jotka kohdistuivat naispuoliseen kantahenkilökuntaan tai varusmiespalvelusta suorittaviin naisiin. Kun mainitsin heille, kuinka se ei ole ok, sain takaisin vain kasan kommentteja, että olen ilonpilaaja ja pitäisi ”chillata”.
Intissä pyörii myös saapumiserittäin ”sikalistoja”, joihin alaiset saavat kirjoittaa johtajistaan anonyymia palautetta. Olen jakanut kokemuksia muiden naisjohtajien kanssa. En ollut ainoa, joka sai epäasiallisia kommentteja ulkonäköön liittyen, kun taas miesjohtajat saivat melko erityyppistä kritiikkiä.
Kaverisuhteiden luomista ei ole helpottanut se, että osa ajatteli minun tulleen inttiin pelkästään seuranhakutarkoituksessa. Jos sattuikin niin, että vihdoin joku linjalaisistani oli mukava minulle tai halusi ystävystyä kanssani, saimme molemmat kuittailua asiasta. Joidenkin käytös vaikutti siltä, etten olisi saanut koko kurssin aikana kommunikoida kenellekään, koska olin ainoa nainen linjalla.
Linjan ja komppanian ainoana naisoppilaana olin jo valmiiksi altavastaajan asemassa miehiin nähden. Lähtökohtaisesti naiset ovat jo armeijaan tullessaan alttiimpia rasitusvammoille ja murtumille erilaisten fyysisten piirteiden takia. Kun paikkani eivät kestäneetkään rasitusta ja sain murtumaa murtuman perään, jouduin kuuntelemaan asiasta jatkuvasti kuittailua. Kun taas miespuoliset linjatoverini kärsivät loukkaantumisista, heitä kohdeltiin paljon empaattisemmin.
Olen kuitenkin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että pääsin heti aliupseerikurssin jälkeen vaihtamaan takaisin erikoiskomennusjoukkueeseen. Pääsin aloittamaan johtajakauden joukkueessa, jossa ihmiset ovat toisiaan kohtaan suvaitsevaisia sukupuolesta riippumatta.
Palveluksensa nyt aloittaneille miehille: uskaltakaa olla saapumiseränne naisten tukena. Muutos lähtee meistä jokaisesta.
