Kaukomailta rajamaille

Afganistanin vuoristosta Lapin tuntureille. Rikostutkijana Rajavartiolaitoksella työskentelevä Heli Krupula on ehtinyt nähdä paljon, ja harva työpäivä on samanlainen kuin edellinen.

VASTUUALUEEN ollessa pinta-alaltaan Suomen suurin lääni, saattaa ylirajavartija Heli Krupulalle tulla lähtö minne päin Lappia tahansa.

– Esimerkiksi kun turvapaikanhakijoita alkoi tulemaan Venäjän kautta Suomeen, työskentelin ensin Raja-Joosepin raja-asemalla, ja tämän jälkeen Tornioon perustetussa järjestelykeskuksessa.

Turvapaikanhakijat tulivat Krupulan mukaan ensin rajan yli polkupyörillä, ja myöhemmin Venäjältä ostetuilla autoilla.

– Lopuksi viime kesänä jatkoin Rovaniemelle rikostutkinnassa. Lähes jokaisesta rajan yli turvapaikanhakijoita kuljettaneen ajoneuvon kuljettajaa vastaan aloitettiin rikostutkinta laittoman maahantulon järjestämisestä. Vain tilanteissa, joissa kyydissä oli oma perhe, ei rikostutkintaa aloitettu.

Tämä oli poikkeuksellinen, mutta mieleenpainunut vuosi Krupulan 16-vuotisella uralla Lapin rajavartiostossa ja puolustusvoimissa.

– Sen voin sanoa, että työpaikka rajavartijana ei todellakaan ole pelkästään Ivalo ja toimisto.

 

RAJAVARTIJANA Krupula aloitti Raja-Joosepin rajavartioasemalla partio-vartiomiehenä vuonna 2001.

– Toimin tuolloin Raja-Joosepin raja-asemalla passintarkastajana, sekä partioin Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla.

Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän lähti rauhanturvaajaksi yhtenä ensimmäisistä naisista Afganistaniin keväällä 2003. Rauhanturvaajana Krupula työskenteli suomalaisten ja ruotsalaisten yhteistiimissä, jonka tehtävänä oli kartuttaa tilanteita erilaisilla alueilla ja luoda vakautta alueella.

– Työskentelin vuoden Cimic-upseerina eli siviili-sotilas-yhteistyöupseerina Isaf-joukoissa. Pyrimme luomaan suhteita paikalliseen väestöön täyttääksemme vakauttavan tehtävämme vastuualueellamme. Yhteistoimintamme sisälsi yhteistyötä siviiliviranomaisten, paikallisen väestön, kansalaisjärjestöjen sekä 　 eritasoisten avustusjärjestöjen kanssa.

Rauhanturvapalveluksen jälkeen Krupula palasi takaisin Ivaloon rajavartijaksi. Hän työskenteli partio-vartiomiehenä Suomen ja Norjan 　 vastaisella rajalla Ylä-Lapissa ja tilannekeskusvalvojana Ivalon valvontaryhmässä.

– Vuonna 2005 Rajavartiolaitoksesta tuli esitutkintaviranomainen, joten sille perustettiin oma rikostutkintaryhmä. 　 Uusi asia ja ala kiinnosti minua joten hain sinne, ja pääsin Lappiin vuonna 2007 perustettuun seitsemän hengen rikostutkintaryhmään.

Pääpaino Krupulan työssä rikostutkijana on ollut rajat ylittävän rikollisuuden tutkinnassa, kuten laittoman maahantulon järjestäminen, varastettuja autoja ja passiväärennöksiä. Lisäksi omien rajavartiolaitoksen partioiden valvonnassa esille tulleita metsästys- kalastus- ja maastoliikennerikoksia.

– Aina aamulla en välttämättä ole tiennyt mistä päivän mittaa itseni löytää. Välillä olen ollut kansallispuistossa 25 asteen pakkasessa tutkimassa epäiltyä hirven salakaatoa. Siinä otettiin sitten hirvestä näytteitä ja tehtiin tapahtumapaikkatutkintaa. Seuraavana päivänä lähdin tekemään kuulustelua 400 kilomterin päässä epäillystä rajalla ilmenneestä törkeästä rattijuopumuksesta.

Krupulan mukaan rikostutkijana ei kahta samanlaista päivää juuri ole ollut.

– Kulkemaan pääset moottorikelkalla, mönkijällä ja jopa tarvittaessa helikopterilla, mikäli on kiireinen tutkinta käynnissä.

Laaja toimintaympäristö ja liukuva työaika tuovat välillä haasteita työhön.

– Onneksi on vahva tukiverkko ympärillä, joka on mahdollistanut työn, vapaa-ajan ja perheen yhteensovittamisen.

 

ENNEN Rajavartiolaitokselle astumista ja rauhanturvapalvelusta Krupula suoritti varusmiespalveluksen vuonna 1999 Jääkäriprikaatissa. Varusmiespalvelukseen Krupula astui lähes kymmenen Etelä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Hän opiskeli ja teki töitä liikunnanohjaajana.

– Etelä-Suomessa minulle tuli sellainen olo, että haluan takaisin kotiseudulleni Lappiin. Olin useamman vuoden poissa Ivalosta ja aloin pohtia alaa, josta löytyisi varmasti töitä. Rajavartijan työ tuntui sopivalta joten lähdin armeijaan, koska rajavartijan pääsyvaatimuksena oli armeija ja vähintään aliupseerikurssin käyminen.

Yli kuusitoista vuotta myöhemmin tästä päätöksestä rikostutkija istuu toimistonsa pöydän ääressä, eikä kadu päätöstä lähteä rajavartijaksi.

– Kahta samanlaista päivää ei ole ollut, ja työssä jatkuvasti pystyy kehittämään itseään. Nykyinen työni rikostutkijana on ollut pääasiassa siistiä sisätyötä, mutta rajavartijana pystyy liikkumaan, olemaan maastossa ja etenemään uralla.

Matkan varrelle on sattunut vaikeitakin hetkiä, mutta työ on monipuolista ja palkitsevaa.

– Esimerkiksi mönkijäni oli kerran tankoa myöten suossa. Siinä sitten väsyneenä touhuttiin ja mietin, että miten täältä pääsee ikinä kotia. Työ rikostutkijana ylipäätään on hyvin monipuolista, ja uralla pystyy kehittymään. Laitoksen sisällä löytyy tosi paljon erilaista mitä voi tehdä. Lisäksi tili tulee aina, kun sen pitää tulla, Krupula sanoo.

 

RIKOSOIKEUS ja oikeudenkäynti vaihtuvat pian yleiseen palvelusohjesääntöön, sillä Krupula siirtyy joulukuun alussa vääpeliksi Ivalon rajajääkärikomppaniaan.

Krupulan mukaan kymmenen vuotta rikostutkinnassa on pitkä aika, joten nyt on hyvä aika muutokselle.

– On tosi mukavaa pitkästä aikaa palata varusmiesten pariin.