.jpg/88f64e26-86c1-5122-d6d4-a361d88db3c0?t=1616313930419)
Alexander Stubb myöntää olevansa fatalisti. Harva asia hänen elämässään on mennyt täysin aiempien suunnitelmien mukaisesti. Silti – tai ehkä juuri siksi – 52-vuotiaan Firenzessä asuvan espoolaisen urapolku on kiemurrellut aina akateemikosta virkamieheksi ja yhdeksi 2000-luvun suosituimmista poliitikoista.
Varhaiset vuotensa Stubb vietti Helsingin jäähallissa ja golfkentillä pohtien uraa liike-elämän parissa. Hän suoritti asepalveluksen pois alta jääkärin tehtävissä niin nopeasti kuin mahdollista, tällöin siis kahdeksassa kuukaudessa. Hän sai vuonna 2008 ulkoministerinä ollessaan ylennyksen korpraaliksi reservissä, mistä hän kertoo olevansa ylpeä. Silti ex-pääministeri toteaa, että ainut asia, joka häntä on elämässä jäänyt harmittamaan, on se, ettei hän aikanaan hakeutunut Reserviupseerikouluun.
Nuorukaisella oli kuitenkin hyvä syy kiirehtiä pois Santahaminan paratiisisaarelta: hän oli golfmaajoukkueessa pelattuaan saanut urheilustipendin yhdysvaltalaiseen Furmanin yliopistoon. Opiskeltuaan taloustiedettä muutaman kuukauden Stubb havahtui siihen, ettei oppiaine kiinnostanut häntä tarpeeksi, eikä hänellä ollut tulevaisuutta myöskään golfinpelaajana. Samaan aikaan hän otti ensimmäisen kurssinsa kansainvälistä politiikkaa.
– Sen jälkeen ei ole tullut peruutuspeiliin katsottua.
22-vuotias Stubb soitti ensitöikseen Opetushallitukseen ja kysyi, onko yhdysvaltalaisella Bachelor of Arts -tutkinnolla mitään arvoa Suomessa. Puhelimen päässä oli paatunut virkamies, joka nukahtamisen partaalla suositteli palaamaan suosiolla lähemmäs Suomea ja katsomaan, voisiko jo käytyjä kursseja hyväksilukea täällä.
Siltä istumalta Stubb päätti lähtevänsä kandidaattitason opintojensa jälkeen Eurooppaan ja kirjoittavansa väitöskirjan anglosaksisesta järjestelmästä. Väiteltyään tohtoriksi London School of Economicsista hän ehti toimia akateemikon tehtävissä, kunnes virkamiesura alkoi vetää puoleensa. Kun virkamiehen takki alkoi lopulta kiristää, Stubb päätyi Euroopan parlamenttiin. Sieltä hänen ei ollut koskaan tarkoitus lähteä kansalliseen politiikkaan, mutta vuonna 2008 hänet nimitettiinkin ulkoministeriksi. Hän pääsi kertaheitolla toimeenpanovallan ytimeen seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi vaihtelevin ministerinsalkuin.
– Nautin suuresti poliittisista viroistani etenkin ennen pääministerikautta. Huomasin aikaisin, että minulla on tietty kyky niihin hommiin. Esimerkiksi ulkoministerin kansainvälinen näkyvyys ja vaikuttavuus olivat kaudellani aivan eri tasolla kuin koskaan sitä ennen. Uskon, ettei sellaista tullakaan hetkeen näkemään, Stubb pohtii.
Pääministerikaudellaan Stubb sanoo olleensa väärässä paikassa väärään aikaan. Suomen talous oli sakannut pidemmän aikaa, turvapaikanhakijoita alkoi tulvia Eurooppaan ja kansainvälinen poliittinen tilanne oli epävakaa. Samaan hengenvetoon hän toteaa iloitsevansa siitä, kuinka sai valtiovarainministeriksi astuttuaan parannettua Suomen talousnäkymiä yhdessä silloisen pääministerin Juha Sipilän kanssa.
Kotimaan politiikkaan Stubb ei enää koskaan palaa, mutta kansainvälisiä tehtäviä hän ei sulje pois.
– En ole koskaan tuntenut, että olisin riippuvainen politiikasta – ehkä siksi, etten ollut nuorisopolitiikassa mukana. Sen jälkeen, kun kävelin viimeistä kertaa eduskunnan ovista heinäkuussa 2017, olen herännyt joka aamu hymyssä suin.
Stubb nauttii siitä, että Firenzen kaduilla häntä ei juuri tunnisteta. Sadasta suomalaismedian haastattelupyynnöstä hän kertoo vastaavansa nykyään ehkä yhteen.
– Maailmassa on aivan liikaa entisiä korkean profiilin ministereitä, jotka antavat neuvoja niille, jotka ovat kulloinkin kiinni vallankahvassa. Varsinkin pääministerinä oleminen on äärettömän raskas tehtävä. Lokaa lentää niskaan aamusta iltaan, ja kukaan ei ole koskaan tyytyväinen. Siinä ei tarvita jotain eksää, joka istuu katsomossa, syö popkornia ja viisastelee.
Pääministeriaikojaan Stubb kuvaa hyvin raskaiksi, mutta kansainväliset tehtävät kiinnostavat häntä edelleen. Kuva Saksan liittokansleri Angela Merkelin Helsingin-vierailulta vuonna 2015.
Kuva: Markku Ulander
Suomen työmarkkinoilta Stubb lähti ensin Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi Luxemburgiin. Nyt hän on sitoutunut Firenzessä sijaitsevan EU-yliopiston School of Transnational Governancen johtajaksi vähintään 3–5 vuodeksi. Myös professorina toimiva Stubb ilakoi työtehtäviensä olleen jopa antoisempia kuin hän oli odottanut.
– Aikaisemmassa elämässäni 90 prosenttia palavereista oli mälsiä ja 10 kivoja. Nyt luvut ovat kääntyneet päinvastoin, Stubb hehkuttaa.
Keskuksessa pyritään tuomaan akateeminen maailma ja käytännön tekeminen yhteen maailman visaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Stubbin visioissa koulu on kuin Euroopan Harvard Kennedy School, jonne kokoontuu satoja alansa huippuja ympäri maailmaa.
Firenzessä asuessaan Stubbilla on ollut aikaa lukea, kirjoittaa ja ajatella vapaammin kuin aiemmin. Hän kertoo, että maailmanmenoa tulee katseltua Italiasta käsin raikkaasta perspektiivistä.
– Ihmisillä on tapana ylirationalisoida menneisyys, ylidramatisoida nykyhetki ja aliarvioida tulevaisuus. Haluaisin itse kääntää tämän toisin päin: ymmärtää, mitä tapahtui, käsitellä nykypäivää rationaalisesti ja uskoa tulevaisuuteen.
Tulevaisuuden turvallisuushaasteet liittyvät hänen mukaansa klassisiin teemoihin aina ympäristöongelmista teknologian kehitykseen ja tällä hetkellä voimakkaasti myös terveyteen.
– Maailmanpolitiikan murrosvaiheissa on aina haastaavaa sanoa, mihin suuntaan tilanne liikkuu. Jälkikäteen on helppo sanoa, että vuonna 1945 syntyi kaksinapainen, 1991 yksinapainen ja 2008 moninapainen maailma. Viimeisimmän seurauksia puidaan edelleen.
Suurimpia vaikeuksia tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan ilmastonmuutos. Stubb korostaa, että sen kaitsematta jättäminen johtaa myös äkkinäisiin muuttoliikkeisiin ja sitä kautta sosiaalisten ongelmien lisääntymiseen.
Ihmiskunnalla on aina taipumus hoitaa asiat loppupeleissä ihan hyvin, Stubb muistuttaa. Ne murheet, joita meillä tänä päivänä on, olivat hyvin erilaisia vuosisata sitten, kun kymmeniä miljoonia oli juuri kuollut espanjantautiin ympäri maailmaa.
– Maailma kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Ainoastaan yksi asia on vakio, ja se on meidän ihmisten kapasiteetti valittaa nykytilanteesta.
Vaikeasti ennustettavat tulevaisuudennäkymät heijastelevat myös työhön presidentti Martti Ahtisaaren perustamassa CMI-konfliktinratkaisujärjestössä, jota Stubb puheenjohtaa. Peace-tech ja hybridivaikuttaminen ovat strategian uudistamistyön ytimessä.
Stubb kuvailee, että sodan ja rauhan välillä on tänä päivänä veteen piirretty viiva, sillä hybridisodankäynti on huomattavasti perinteisiä sotatoimia kustannustehokkaampi tapa vaikuttaa jonkin alueen toimijaan.
– Kyberuhat ovat ilman muuta lisääntyneet viime vuosina. Niihin tulee Puolustusvoimienkin keskittyä. Silloin, kun itse suoritin asepalvelukseni 2. jääkärikomppaniassa Kaartin jääkärirykmentissä, rynnäkkökivääri oli sotilaan tärkein varustus. Voisin kuvitella, että tänä päivänä älypuhelin on vähintään yhtä tärkeä.
Digitalisaatio on paitsi Stubbin yksi lempiaiheista, myös keskiössä hänen vaiheessa olevassa kirjassaan. Opus ei ole edennyt hetkeen, mutta sen työnimeksi on valittu Power in the 21st Century: The New World of Disorder. Siinä kirjailija kysyy olennaisen kysymyksen: haluammeko kehittää digitaalisia demokratioita vai diktatuureja?
Digitaalisessa demokratiassa sanan-, ilmaisun- ja kokoontumisvapaus ovat kaiken lähtökohtia, Stubb selittää. Monilta osin nykypäivän alustat vastaavatkin tätä mallia. Digitaalisessa diktatuurissa taas valvotaan alustojen käyttäjiä ja rajoitetaan heidän vapauksiaan. Myös tätä on jo nähtävissä: meistä kerätään dataa kellon ympäri erilaisiin tarkoituksiin.
– Sananvapaus on upea asia, mutta siihen liittyy yhtäältä vastuu ja toisaalta yksityisyys datankeruineen. Vastuu sananvapauden valvonnasta ei pitäisi olla teknologiajäteillä vaan viranomaisilla, jotka perustavat päätöksensä lainsäädäntöön ja saavat siitä tarvittaessa tulkintoja tuomioistuimilta.
Stubb peräänkuuluttaa lisäksi vastuullisuutta perinteisiltä medioilta siinä, ettemme jatka eriytyvien todellisuuskäsitysten polulla.
– Olemme nähneet Fox Newsin ja muiden vaihtoehtoiskanavien myötä, mitä tarkoittaa puhdas agendajournalismi. Olen yleisestikin hyvin huolissani virtuaalisista vaihtoehtoistodellisuuksista, joissa algoritmit syöttävät meille samanlaista ajattelua kuin mitä valmiiksi haemme.
Vielä suuremmaksi huolenaiheeksi Stubb nostaa uudenlaiset biotekniikan muunnokset, jotka villeimmissä skenaarioissa mahdollistavat esimerkiksi sikiöiden muuntelun ja ihmisaivojen yhdistämisen tekoälyyn. Tärkeintä olisi hänen mielestään saada kaikelle selkeät kansainväliset pelisäännöt, joiden valvonta on tehokasta.
Urheilua Stubb ei ole unohtanut: hän tähtää syksyn Ironman-triathlonin maailmanmestaruuskilpailuihin.
Kuva: Timo Hartikainen
Hartaana urheilijana tunnettu Stubb harjoittelee nyt upeissa italialaismaisemissa lokakuussa Havaijilla järjestettäviä Ironman-triathlonin maailmanmestaruuskilpailuja varten. Vaikka urheilu on ollut hänelle aina tärkeää, haluaa hän muistuttaa varusmiehiäkin sopivan rasituksen merkityksestä.
– Stressin määrä on oikeastaan aina vakio, eikä se tunne fyysisen ja henkisen stressin eroa. Jos töissä on kovin stressaavaa, on syytä urheilla vähemmän. Jos taas on menossa rauhallisempi elämänvaihe, kannattaa kehoa rääkätä lisää.
Pääesikunnasta Firenzeen soitetun Zoom-videopuhelun päätteeksi kysyn, mitä neuvoja monessa liemessä keitetyllä ironmanillä on nuorille. Hän vastaa tyylilleen uskollisesti kolmella pointilla:
1. Opi analysoimaan, älä opi ulkoa. Teidän sukupolvenne kyky kaivaa informaatiota on ilmiömäinen. Yhteen asiaan fokusoitumisen sijaan kannattaakin opiskella montaa eri alaa ja yhdistää niitä analyyttisellä tavalla.
2. Pidä mielestä ja kehosta huolta. Uranne tulevat olemaan mosaiikkityyppisiä ja joudutte enenevissä määrin työllistämään itsenne. Jos silloin eivät ole pääkoppa ja kroppa kunnossa, se on hirveän vaikeaa. Opi koko ajan uutta, ole utelias ja pidä mieli avoimena. Silloin, kun kyynistyt ja luulet olevasi parempi kuin muut, olet henkisesti laiska.
3. Ole empaattinen. Useita aiemmin ihmisten hoitamia töitä tehdään tulevaisuudessa robotisaation ja tekoälyn avulla. Tällöin meille jää yksi asia ylitse muiden: kykymme asettua toisen tilanteeseen ja auttaa muita.
– Näillä pääsee aika hemmetin pitkälle elämässä.
