Käsi kädessä kasarmille

Myös varuskunnan porttien sisäpuolella, varusmiesten keskuudessa, on pariskuntia. Kolme pariskuntaa kertoo, miten parisuhde vaikuttaa palvelukseen ja palvelus parisuhteeseen, kun molemmat osapuolet kantavat harteillaan sotilaan velvollisuuksia.

Inttileski lienee tuttu käsite monelle. Tällä puhekielisellä termillä tarkoitetaan luonnollisesti sitä seurustelusuhteen osapuolta, joka jää kotiin, kun suhteen toinen osapuoli suuntaa kohti varuskuntaa ja varusmiespalvelusta. Inttileskeyteen, ja ylipäänsä seurustelemiseen intin aikana liittyy paljon kysymyksiä, joihin vastauksia saa ainoastaan kokemusten kautta.

– Parisuhde tulee esille keskusteluissa usein varusmiehen kanssa. Aiheena se kuitenkin korostuu silloin, kun parisuhteessa tulee ongelmia tai suuria vaikeuksia intin aikana. Esimerkiksi jos viikonloppuna on riitaa, ja kesken sopimattomien asioiden on pitänyt lähteä takaisin palvelukseen, niin ahdistus voi olla kova, kertoo Rannikkoprikaatin sosiaalikuraattori Maria Kivijärvi.

Aina seurustelukumppania, olipa sitten sopimattomia asioita tai ei, ei tarvitse jättää kotiin; myös kahden varusmiehen muodostamia seurustelusuhteita on olemassa. Kutsutaan heitä tässä jutussa "inttipariskunniksi".

– Lukuisiin tapauksiin en ole törmännyt, mutta aina välillä tulee esille, että varusmies on seurustelusuhteessa ja seurustelukumppani on edellistä, tai jopa samaa saapumiserää. Uskoisin kuitenkin, että tällaiset pariskunnat pitävät varsin matalaa profiilia ja hoitavat homman tyylikkäästi, Kivijärvi pohtii.

Jos varusmiehen ja "inttilesken" seurusteluun liittyy paljon kysymyksiä, niin näin luulisi olevan myös inttipariskunnan kohdalla.

Alikersantit Venni Aho ja Hilla Nieminen palvelevat Riihimäen varuskunnassa ja ovat seurustelleet reilun kaksi vuotta. – Sovimme ennen palvelusta ettemme kertoisi heti ensimmäisenä suhteestamme. Se tuli kuitenkin tupakavereiden tietoon kolmantena päivänä, Nieminen muiselee.

 

Kahden varusmiehen seurustellessa kysymyksiä ei ainoastaan synny suhteen osapuolten välillä. Kysymyksiä ilmoille luovat myös monet ulkoiset tekijät, kuten palvelustoverit.

– Monet ovat olleet uteliaita tietämään, miten olemme päätyneet samaan paikkaan, kertoo alikersantti Venni Aho, joka suorittaa varusmiespalvelustaan Riihimäellä, samassa perusyksikössä kuin hänen tyttöystävänsä, alikersantti Hilla Nieminen.

– Paljon kaverit ovat kyselleet, että saimmeko pitää kädestä kiinni tai halata, sanoo puolestaan Roope Hämäläinen, joka kotiutui Kaartin jääkärirykmentistä viime joulukuussa samaan aikaan tyttöystävänsä Tua Piehlin kanssa.

Kavereiden lisäksi myös säännöt herättävät kysymyksiä inttipariskunnalle.

Yleisessä palvelusohjesäännössä sanotaan muun muassa seuraavasti: Sotilaiden on noudatettava keskinäisessä kanssakäymisessä yleisiä hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä - - Sotilaiden hellyydenosoitukset ja sukupuolinen kanssakäyminen palveluksessa ja kasarmialueella on kiellettyä - - Vieraidensa kanssa varusmiehen on noudatettava kasarmialueella luontevia käyttäytymistapoja. Pahennusta herättävät hellyydenosoitukset ja sukupuolinen kanssakäyminen on kiellettyä.

Everstiluutnantti Pekka Halonen täsmentää Ruotuväelle, että ohjesäännössä mainittavat "pahennusta herättävät hellyydenosoitukset" ja "hellyydenosoitukset" tarkoittavat samaa asiaa. Mutta mitä ne konkreettisesti tarkoittavat?

– Kädestä pitäminen, halaus ja suukon antaminen ovat sallittuja palvelusajan ulkopuolella, huomioiden sotilaalle asetetut käyttäytymisvaatimukset, Halonen kiteyttää.

Lisäksi hän muistuttaa, että kaikissa tilanteissa on syytä muistaa sotilaita koskeva määräys: "sotilaan on esiinnyttävä hyvien tapojen mukaisesti käyttäytyen reippaasti, ryhdikkäästi ja asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla."

Halonen vahvistaa myös, että säännöt ovat samat varuskunnan porttien molemmilla puolilla sotilaspukua käytettäessä. Sääntöihin ei myöskään vaikuta se, onko hellyyttä osoittamassa kaksi varusmiestä vai yksi varusmies siviilihenkilön kanssa. Halonen on ollut mukana päivittämässä palvelusohjesääntöä.

Hämäläinen ja Piehl kertovat ottaneensa etukäteen selvää säännöistä sosiaalikuraattorilta.

– Meillä annettiin ohjeiksi käyttää maalaisjärkeä ja sanottiin, että iltavapailla kädestä pitäminen on okei, pariskunta selvittää.

Koska ohjesäännössä on tulkinnanvaraa, eikä niinkään konkreettisia linjauksia, on selvää, että käsitys sallitusta ja kielletystä ei ole kaikilla sama. Tämä aiheutti Vantaalla asuvalle parille jonkin verran ongelmia intin aikana.

– Meidän ei annettu pitää käsistä kiinni. Tuli useampaan kertaan valituksia. Kävelimme sotilaskodin edessä ja sotilaspoliisit huusivat, että mitä te teette. Se ärsytti, ja oli itselle hankala asia, kun olin selvittänyt asian kuitenkin etukäteen, Hämäläinen kertaa.

Reserviin viime joulukuussa siirtyneet Roope Hämäläinen ja Tua Piehl ovat seurustelleet noin kaksi vuotta ja asuvat yhdessä Vantaalla. Pariskunta on suuntaamassa opiskelemaan Lontooseen. – teimme iltavapailla yhdessä hakemuksia Britteihin, pariskunta kertoo.

 

Varusmiesjohtajat vaikuttavat ottaneen roolia pariskuntien ohjeistamisessa. Aholle ja Niemiselle säännöt olivat itsestäänselvyys ja he olivatkin sopineet ennen palvelusta, että käyttäytyminen on ulkopuolisen silmään samanlaista, kuin kahden kaveruksen välillä.

– Tiedän, että emme ole rikkoneet mitään rajoja, koska mietin aina, että voisinko tehdä tämän myös jonkun muun varusmiehen kanssa. Silti varusmiesjohtajat ovat pitäneet meille puhutteluja, jossa on luettu palvelusohjesääntöä ääneen. Toiminta on ollut ikään kuin ennaltaehkäisevää, Aho sanoo.

Pariskunnan mukaan ongelmana onkin joskus ollut asioiden ylitulkitseminen ja se, että automaattisesti oletetaan pariskunnan välillä tapahtuvan jotain kiellettyä.

– Tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta, kun siihen ei luotettu, että me osaamme kyllä käyttäytyä, Nieminen täydentää.

– Kysyimme tietysti, että onko meidän toiminnassamme sitten jotain korjattavaa, kun meille pidettiin puhuttelu. Meille sanottiin esimerkiksi, että seisoimme liian lähekkäin, kun keskustelimme käytävällä, ja että meidän pitäisi keskustella tuvan puolella. Tuntui, että jos emme olisi olleet pariskunta, toiminta olisi ollut soveliasta, mutta koska olemme pariskunta, niin se ei ollut, pariskunta jatkaa.

 

Ulkopuolelta tulevat negatiiviset kokemukset ovat kuitenkin olleet pariskunnilla vain yksittäisiä ja satunnaisia. Erityisesti reaktiot oman saapumiserän varusmiehiltä, sekä esimerkiksi perheeltä ja kavereilta ovat olleet poikkeuksetta positiivisia.

– Varsinkin meidän perheet ovat pitäneet tätä lähinnä hauskana juttuna, kun olemme täällä yhdessä, Nieminen täydentää.

– Vanhemmalta sukupolvelta on kuullut ehkä sellaista, että ei minun nuoruudessani otettu tyttöystävää inttiin, Aho naurahtaa pilke silmäkulmassa.

Erityinen side varusmiespalveluksessa syntyy omiin tupakavereihin. Väistämättä siis myös parisuhde nousee esille tuvan keskusteluissa.

– Tupakavereita on kiinnostanut, olemmeko junailleet itsemme samaan paikkaan. Kun olemme kertoneet, että päädyimme samaan paikkaan puhtaasti sattuman kautta, niin kaikki ovat ottaneet asian todella hyvin, Aho iloitsee.

Tupa- ja muut palveluskaverit ovat uteliaisuuden lisäksi osoittautuneet kaikkien pariskuntien mielestä hyvin ymmärtäväisiksi esimerkiksi iltavapaiden ajankäytön suhteen.

– Tupakaverit kyllä ymmärtävät, jos ei vietäkään iltavapaita heidän kanssaan. Kannattaa rohkeasti käyttää hyödyksi ne iltavapaat, jolloin voi pitää huolta parisuhteesta, kertoo alikersantti Maisa-Iida Koskela, joka palvelee poikaystävänsä Santeri Pakkasen tavoin Panssariprikaatissa, Parolassa.

Aliupseerioppilas Santeri Pakkanen ja alikersantti Maisa-Iida Koskela kihlautuivat tammikuun alussa ja suorittavat palveluksiaan Panssariprikaatissa, Parolassa. – Kyllä tuvassani rouva alikersantti tiedetään ja ylpeänä hänestä saa kertoa, Pakkanen hymyilee.

 

Inttipariskunta törmää siis väistämättä suhteen ulkopuolelta tuleviin reaktioihin, sääntöihin ja kysymyksiin. Mutta millaisia ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä syntyy pariskunnan osapuolten välille, toiselta toiselle?

– Avauduin tässä yhtenä päivänä Santerille siitä, että minulla on tullut sellainen kaverillinen fiilis. Sellainen että viikonloppuna muistaa, että olemmekin pariskunta. Se johtuu varmasti siitä kun, ei saa samalla tavalla läheisyyttä, Koskela pohtii.

Seurustelu intissä voi olla siis rajojen hakemista huomionosoitusten kanssa.

– Nyt tilanteeseen on tottunut, mutta alkuun se oli rajojen hakemista. Saatoin alussa olla jopa liian etäinen, ja se aiheutti vähän pahaa mieltä. Tämä aihe on vaatinut kahdenvälisiä keskusteluja, mutta ne on selvitetty, Nieminen kertoo.

Osittain myös huomionosoituksiin liittyy yksi asia, jonka jokainen pariskunta haluaa tehdä selväksi.

– Vaikka on samassa paikassa intissä, niin erossa oleminen ja ikävä tulevat varmasti eteen, Piehl muotoilee.

Erossa olemisen kannalta merkittävää on tietysti se, palveleeko pariskunta samassa perusyksikössä. Yksikön ollessa sama, kumppanin näkee väistämättä useasti päivässä, mutta eri yksiköissä palvelevan pariskunnan tapaamiset ajoittuvat automaattisesti iltavapaille.

Alikersantit Aho ja Nieminen ovat samassa yksikössä, mutta myös samoilla linjoilla kuin Piehl.

– Ei täällä tule yhdessä olemista läheskään samalla tavalla kuin lomilla, joten ihan yhtä ikävä voi olla toista, kuin sellaisella henkilöllä, jolla kumppani odottaa kotona. Siksi olemme lomillakin tiiviisti yhdessä, Aho kuvailee.

 

Mutta kumpi on kaiken kaikkiaan mielekkäämpi vaihtoehto, inttileskeys vai inttiparisuhde? Siihen oikeat henkilöt vastaamaan ovat kesällä 2018 palvelukseen astunut Maisa-Iida Koskela sekä puoli vuotta palvelukseen myöhemmin astunut Santeri Pakkanen.

– Silloin kun minä en vielä ollut intissä ja Maisa oli, niin ongelmana oli tietysti kova ikävä. Tottakai nykytilanteessa iltavapaiden yhteinen viettäminen helpottaa sitä. Mutta nyt kun molemmat on intissä, niin ongelmaksi on osoittautunut jotkut siviilimaailman juoksevat asiat, joita kumpikaan ei ole hoitamassa, Pakkanen sanoo.

Pariskunta kertoo, että esimerkiksi käynnissä olevan muuton käytännönjärjestelyissä on ollut haasteita. Kaiken kaikkiaan he kuitenkin ovat sitä mieltä, että molempien ollessa yhtä aikaa palveluksessa, tilanne on mielekkäämpi. Koskela aikoo jopa hakea jälki-RUKiin, jolloin palvelus venyisi yli vuoden mittaiseksi.

– En halua olla sotilasarvoltaa alempi kuin Santeri, Koskela naurahtaa viitaten juuri AUKiin valittuun poikaystäväänsä.

 

Seurustelemiseen intissä liittyy paljon kysymyksiä, ja suurimpaan osaan vastauksen voi saada vain kokemuksien kautta. Mitä haastatteluun osallistunut kuusikko haluaa sanoa muille, mahdollisesti tuleville inttipariskunnille, omien kokemuksiensa pohjalta?

– Kannattaa selvittää ne säännöt. Sitten vain rohkeasti kävelee käsi kädessä, koska se on sallittua. Jos joku tulee valittamaan, niin sitten valittaa siitä, Hämäläinen rohkaisee.

– Iltavapailla on hyvä olla yhteistä tekemistä, eikä vain istumista sotilaskodissa, Koskela neuvoo.

Kaikki pariskunnat kannattavat myös jokaisen parisuhteen elintärkeää elementtiä, keskustelemista.

– Sanoisin, että on tärkeää keskustella kumppanin kanssa siitä, kuinka paljon viettää aikaa kavereiden ja kuinka paljon kumppanin kanssa, Piehl ja Hämäläinen pohtivat.

Tupakavereista, puhutteluista, valituksista ja lukuisista kysymyksistä huolimatta jokainen pariskunta ajattelee, että seurusteleminen intissä ei ole mahdotonta. Asennoituminen on avainroolissa.

– Loppujen lopuksi on hyvä mennä palvelus edellä, koska toiseen ei vain voi keskittyä liikaa. Ottaa sellaisen asenteen, että ei jää muiden mieleen liikaa pariskuntana, vaan kahtena varusmiespalveluksesta motivoituneena ihmisenä, Nieminen päättää.