Karanteenin kautta Santahaminaan
Kirjoittaja muistelee omaa kokemustaan karanteeniin joutumisesta.
Tuvan valtasi epätietoisuus ja alkoi pitkä odottaminen. Muistan edelleen sen epätoivoisen fiiliksen, joka valtasi mielen - tämä ei voi olla totta, miksi juuri nyt. Olin tähän asti onnistunut välttymään karanteenilta ja nyt se osui omalle kohdalle, huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Kauan odotettu lähtö Santahaminaan peruuntui viime metreillä.
Odotin lähtöä Santahaminaan pitkään, koska olin todella innoissani siitä, että olin päässyt haluamaani erityistehtävään eli toimittajaksi Ruotuväki -lehteen. Eniten tilanteessa harmitti se etten päässyt aloittamaan muiden kanssa samaan aikaan, sillä odotin todella paljon näkeväni muut uudet ruotuväkeläiset. Minua jännitti, jäänkö ulkopuoliseksi.
Odotimme noin tunnin ajan ennen kuin meidät haettiin. Tunnelma oli melankolinen. Sitten koitti lähdön aika, otimme tavarat mukaan ja meitä lähdettiin viemään kokouskeskukseen, jonne kaikki altistuneet ja positiiviset vietiin. Perille päästyämme veimme tavarat huoneisiin ja sitten koitti hetki, jota kaikki odottivat hermostuneina: koronatestit.
Milloinkaan aika ei ole kulunut yhtä hitaasti kuin tuloksia odottaessa. Olo oli hermostunut koska kukaan ei tietenkään halunnut saada positiivista testitulosta. Minuutti, kymmenen, viisitoista, aika tuntui madaltavan etanan lailla. Pian käytävältä huudettiin niiden nimet, jotka olivat saaneet positiiviset tulokset. Tuntui kuin raskas kivi olisi tippunut sydämeltä, kun omaa nimeä ei kuulunut näiden joukossa. Sitten alkoi jälleen tuskallinen odotus. Tällä kertaa odotimme tietoa siitä, kuinka monta päivää karanteenimme kestää. Aluksi päiviä oli viisi, mutta myöhemmin se muuttui seitsemään.
Olo oli todella turhautunut. Päivät kuluivat hitaasti eikä meillä ollut kunnollista tekemistä. Ruoan ja puhtaiden vaatteiden toimituksessa oli ongelmia eikä se niin sanotusti kohottanut mielialaa lainkaan. Onneksi pääsimme sentään käymään ulkona, se piti edes jollain tavalla ajatukset ja pään kasassa.
Kului päivä, kului kaksi ja lopulta koitti se hetki, jota kaikki olivat odottaneet - karanteenin päättyminen. Tunnelma oli positiivinen, koronatesti ei. Olo oli todella huojentunut ja vihdoin vapaus koitti. Vaikka karanteenissa tuli vietettyä todellisuudessa viikko, siinä hetkessä se tuntui vuodelta.
