"Pentujen adoptointi oli kieltämättä melkoista paperisotaa" – Kapteeni toi koirakaksikon kriisinhallintaoperaatiosta

Kapteeni Harry Lagerström toi poikkeukselliset tuliaiset Syyriasta kotiinsa Kouvolaan.

Kouvolalaisen kotipihan portilla vastaan rientää veikeä parivaljakko. Töpöhännät heiluvat tervetulotoivotuksen merkiksi, mutta pian kaksikon kiinnostus vaihtuu nurmikolla telmimiseen. Pahin kulttuurishokki on selvästi hälvennyt, ja vasta alle viikon Suomessa asuneet syyrianpaimenkoirasisarukset nauttivat täysin karvoin uudesta kotiseudustaan.

– Sopeutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka tavalliset pentuhaasteet, kuten sisäsiistiksi opettelu, ovat vielä vaiheessa. Onhan tämä pennuille aivan uudenlainen ympäristö, kertoo tuore koiranomistaja, kapteeni Harry Lagerström ja rapsuttaa Lucky-koiraa korvan takaa.

Alle vuoden ikäiset Lucky ja Pablo ovat vilkkaita, mutta vielä jokseenkin arkoja nuorukaisia. Yksin jääminen jännittää, ja uuden kodin kellari ja yläkerta ovat ainakin Luckylle vielä liian pelottavia paikkoja. Lenkeillä uuteen asuinalueeseen tutustutaan pikkuhiljaa pentujen omaan tahtiin.

Tarkkailuaseman ovikellona

Nuoresta iästään huolimatta koirasisarukset ovat kokeneet elämässään paljon. Pennut syntyivät Syyriassa, josta ne päätyivät lopulta Libanonin kautta Suomeen. Matka on ollut monivaiheinen, ja tarina alkaa jo Leyla-emosta.

– Tapasin pentujen emon marraskuussa 2024, kun aloitin tehtävät YK:n UNTSO-operaatiossa Syyriassa. Leyla oli palveluskoirana tarkkailuasemalla, mikä on maassa tavallista. Tarkkailuasemilla koirat toimivat ikään kuin ovikelloina, sillä haju- ja kuuloaistinsa ansiosta ne havaitsevat asemaa lähestyvät henkilöt ennen ihmistä ja ilmoittavat siitä haukkumalla.

Oma kotiympäristö tulee koirakaksikolle päivä päivältä tutummaksi. Kuva: Niila Haapakoski

Sotilastarkkailuoperaatio UNTSO:n tehtävänä on valvoa Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden kesken solmittuja aseleposopimuksia ja estää yksittäisten tapausten eskaloituminen kriiseiksi. Suomi osallistuu operaatioon noin 15 henkilöllä. 

Sotilastarkkailijat valvovat aluetta tarkkailemalla ja raportoimalla, tekevät partiointikierroksia ja haastattelevat paikallisia tulkkien välityksellä. Tarkkailijapari pysyy asemalla viikon tai kaksi, jonka jälkeen he pääsevät hetkeksi leirille vapaa-ajan viettoon sekä partiointi- ja muihin tehtäviin.

”Se oli pelottava kokemus”

Lagerström oli ehtinyt olla operaatiossa kuukauden, kun hänen tarkkailuasemalleen hyökättiin.

– Syyriassa on käynnissä melkeinpä sisällissota, ja maan tilanne on erittäin levoton. Ei tiedetä varmaksi, oliko kyse paikallisten vai kapinallisten hyökkäyksestä, mutta joka tapauksessa aseistautuneet hyökkääjät olivat päättäneet tyhjentää alueen tukikohdat.

Sotilastarkkailijoilla ei ole aseita, ja Lagerström taistelutovereineen joutui pakenemaan bunkkeriin. Rytäkässä Leyla karkasi.

– Se oli kaoottista. Hyökkääjät hakkasivat bunkkerin ovea kivillä, mutta eivät onneksi onnistuneet murtamaan sitä. Aseman lähiympäristöä pommitettiin YK:n pyynnöstä, jotta hyökkääjät saataisiin pakenemaan asemalta. Tilanne jatkui tuntikausia.

Illan pimetessä hyökkääjät poistuivat paikalta mukanaan kaikki arvokkaaksi näkemänsä irtaimisto. Lagerströmin läppäri, tabletti, rahat, vaatteet sekä passit oli viety. Jälkeensä he jättivät kaaoksen.

– Vaikka kukaan ei onneksi päässyt hengestään, kokemus oli pelottava. Vieressämme oli nepalilaisten tukikohta, jonka komentajaa ja miehistöä hyökkääjät pitivät vankinaan yön ajan. Komentaja lopetti tehtävässä pian tapauksen jälkeen.

Talon alla odotti yllätys

Seuraavana päivänä asema täytyi evakuoida. Kun sotilaat olivat tekemässä lähtöä, vastaan tassutteli tuttu hahmo. Yön pimeyteen paennut Leyla oli tullut takaisin.

– Siinä me sitten kaverin kanssa päätimme, että Leyla lähtee meidän mukanamme leiriin. Se oli hänen ensimmäinen automatkansa. 

Leyla sopeutui leirielämään nopeasti, eikä paukahduksiin ja epävakaisiin oloihin tottunut koira vaikuttanut traumatisoituneen tapahtuneesta. Irakissa kriisinhallintatehtävissä aiemmin palvellut Lagerström ei myöskään jäänyt murehtimaan asiaa.

Lucky ja Pablo ovat vilkkaita nuorukaisia, joilla riittää virtaa ja vauhtia. Kuva: Niila Haapakoski

Elämä leirillä kesti useamman viikon. Tammikuun alussa yksi sotilaista kuuli aamukävelyllään erään rakennuksen alta outoa vikinää. Siellä lepäsi Leyla ja seitsemän koiranpentua.

– Leylan tiineys oli yllätys meille kaikille. Seitsemästä pennusta kuusi jäi henkiin, ja vaimon painavalla sanalla päädyimme adoptoimaan niistä Suomeen kaksi, Luckyn ja Pablon. Loput löysivät kodin Syyriasta.

Arvoitus ratkesi

Kun tarkkailuasema oli jälleen elinkelpoinen, Leyla pentuineen palasi kotiin. Tuoretta äitiä ja jälkikasvua paapottiin kuukausi, jonka aikana Suomeen lähtijöille hoidettiin mikrosirutukset, rokotteet ja paperit kuntoon. 
Luckyn ja Pablon matka jatkui Libanoniin, jossa odotti lisää rokotuksia, verikokeet ja kolmen kuukauden karanteeni ennen Suomeen pääsyä. Emo jäi asumaan tarkkailuasemalle.

– Pentujen adoptointi oli kieltämättä melkoista paperisotaa. Kun asiakirjat saatiin valmiiksi, asiat etenivät onneksi mutkitta. Yölento Libanonin Beirutista Helsinkiin sujui tosi hienosti, eikä tullissakaan mennyt viittä minuuttia kauempaa.

Pentujen isä meinasi jäädä mysteeriksi, kunnes tarkkailuasemalla Lagerströmiä vastaan jolkotteli uroskoira viereisestä nepalilaisten tukikohdasta. Naapurilla oli aivan samanlainen töpöhäntä kuin pennuilla.