Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kanteleet kaappiin

Puolustusvoimien hengellisen osaston ylimmän johtajan, kenttäpiispa Pekka Särkiön sunnuntaina 21. kesäkuuta julkaisema hämmentävä blogikirjoitus nostatti syystäkin suuren mediakohun. Median lisäksi kirjoitus aiheutti suurta hämmennystä myös varusmiesten keskuudessa. Puolustusvoimien ehdotonta tasa-arvoa korostavat linjaukset kokivat kovan iskun organisaation sisältä päin.

Kenraalikunnan lausuntoja ja tekemisiä seuranneena voin todeta, että kenraalikuntamme korostuu pääosin hyvin sivistyneistä ja terävistä ihmisistä. Olisi erittäin vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa kukaan kenraaleista puhuisi henkilökunnalle tai varusmiehille kuten kenttäpiispa blogissaan. 

Ajatukset liberaaleista, vapaata seksiä harrastavista nuorista kulttuurimarxistisen vallankumouksen esitaistelijoina ja yhteiskunnan moraalia mädättävänä voimana ovat hämmentäviä varsinkin Puolustusvoimien sisällä. Jokaisella ihmisellä on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiinsä, olivat ne millaisia hyvänsä. Tällaisen tekstin ulos tuuttaaminen yhdenvertaisuuden eteen työtä tekevässä organisaatiossa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin osaisi kuvitellakaan.  

Varusmiesten ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien suuri tuki ja turva on jo vuosikaudet ollut sotilaspastorien joukko. Tiedän puhuvani monen varusmiehen suulla sanoessani, että sotilaspastorit nauttivat lähes poikkeuksetta varusmiesten suurta arvostusta. Sotilaspastorien tarjoama keskusteluapu, rento asenne sekä luottamusta herättävä olemus tekevät heistä usein joukko-osastonsa omanlaisia supertähtiä. 

Myös omat kokemukseni sotilaspastoreista ovat poikkeuksellisen positiivisia. Parasta koko joukossa on se, että nimestään huolimatta he tarjoavat hengellisen tuen lisäksi myös henkistä tukea. Sotilaspastori on henkilö, jonka luokse mennään keskustelemaan kaikista niin palvelukseen, kuin yksityiselämäänkin liittyvistä asioista ja ongelmista.

Ammattitaitoiseen keskusteluapuun voi luottaa niin seksuaalivähemmistöön kuuluva varusmies kuin ammattisotilaana toimiva nainen, jonka suunnitelmista kotona lasten kasvattaminen ja ruuan miehelleen laittaminen ovat enemmän kuin kaukana. Siksi onkin ongelmallista, että Puolustusvoimien johtotasolta välitetään päinvastaisia mielipiteitä. 

Omien arvojen ilmaisemisessa ei itsessään ole mitään vikaa, kunhan niitä ei käytä lyömäaseena erilaisten arvojen mukaisesti eläviä ihmisiä vastaan. Jokaisella tulee olla mahdollisuus itsensä näköiseen elämään, niin liberaalisti kuin konservatiivisestikin ajattelevilla ihmisillä. 

Puolustusvoimat on viime vuosina parantanut työtään yhdenvertaisuuden puolesta, mutta käytännön työ tehdään edelleen ihmisten kesken. Suurin vastuu tavoitteen toteuttamisesta kuuluu yhtä paljon varusmiehille kuin kantahenkilökunnallekin. Se, miten ihmiset päivittäisessä elämässä suhtautuvat seksuaalivähemmistöön kuuluvaan tai maahanmuuttajataustaiseen palvelustoveriin, määrittää yhdenvertaisuuden toteutumisen. 

Palveluksessa yhdenvertaisuus toteutuu osittain pakostakin erilaisten ihmisten asuessa tiiviisti samoissa tiloissa ja osallistuessa päivittäin samoihin koulutuksiin. Ihmisten erilaisten arvojen törmätessä toisiinsa syntyy usein väkisinkin tilanne, jossa omaa maailmankatsomusta on pakko avartaa tullakseen toimeen oman tupakaverinsa kanssa. Mikäli arvojen ristiriita on liian suuri, pitävät ihmiset yleensä suunsa kiinni suurempien konfliktien välttämiseksi. 

Vaikka työtä yhdenvertaisuuden eteen on vielä tehtävänä, varusmiesten arjessa harvoin välitetään palvelustoverin taustasta, henkilökohtaisista asioista tai valinnoista. Sen sijaan kasarmeilla korostuvat taistelijatoveruus sekä yhdessä pärjääminen. Tätä työtä ei ole varaa sabotoida huipulta tiputelluilla syvyyspommeilla.