Kansiollinen ratsastuksen olympiahistoriaa löytyi

Helsingissä oli alun perin määrä järjestää kesäolympialaiset jo vuonna 1940. Kaupunkiin odotettiin muiden urheilijoiden ohella myös maailman parhaita ratsukkoja. Monen muun kilpailupaikan ohella haasteellinen kenttäratsastusrata ehdittiin suunnitella valmiiksi.

Euroopassa syttynyt sota siirsi Helsingin olympialaiset lopulta 1950-luvulle. Vanha kenttäratsastusrata painui kuitenkin samalla unholaan vuosikymmeniksi: piirrustukset näkivät valon vasta tänä vuonna. Upseeriratsastajat ry:n puheenjohtajan majuri Marko Maaluodon mukaan paperit löytyivät yhdistyksen entisen puheenjohtajan majuri Risto Mannin arkistoista.

– Alun perin yhdistyksen entiselle puheenjohtajalle kuvat olivat tulleet sotilasmestari Eino Briskiltä, jonka oli ollut tarkoitus mennä töihin olympialaisiin, Maaluoto kertoo.

Kenttäratsastus on kilparatsastuksen laji, jossa ratsukko suorittaa koulu-, rataeste- sekä maastoesteosuudet mahdollisimman hyvin lyhyellä aikavälillä. Ratsastuksen kuninkuuslajiksi kutsuttu kenttäratsastus on ollut olympialaji jo vuodesta 1912.

Pehmeän pahvinruskean kansion päällä on olympialaisten tunnustarra, ja se sisältää reilun kasan läpikuultaville papereille suunniteltuja este- ja ratapiirroksia.

– Suunnitelmia katsoessa näkee selvästi kuinka vahvasti ratsastus on tuona aikana ollut vielä sotilaslaji.
Kenttäratsastusesteissä on ajateltu sotilaallisella näkökulmalla. Taistelutilanteissa on tarvittaessa hypättävä monenlaisten tielle asetettujen esteiden yli. Piirrustuksista käy ilmi, että estemateriaaleina on käytetty esimerkiksi piikkilankaa ja hevosvetoisia kärryjä, joita aikoinaan ajateltiin taistelukentältä löytyvän. Nykyisin niitä ei enää lajin kilpailuissa näe.

Maaluodon mukaan suunnitelmapiirrustukset on tarkoitus luovuttaa Suomen ratsastusliiton Suomen Hevosurheilumuseolle Ypäjälle.

– Vastaavan kaltaista dokumentointia ei ole tullut kenellekään vastaa, ja tämä ehdottomasti kuuluu asianmukaisen tahon säilytettäväksi.

Olympiakesän odotus

Helsinkiin kesälle 1940 suunnitellut olympiakilpailut piti alun perin järjestää Japanissa, mutta Kiinan ja Japanin välillä käydyn sodan takia Tokioon kaavailluista kilpailuista luovuttiin.
 
Suomalaiset ehtivät valmistautua heinä-elokuun vaihteeseen suunniteltuihin kilpailuihin parin vuoden aikana monin eri tavoin. Helsingin olympiastadionin lisäksi  muun muassa rakennettiin Olympiakylä, jonka avulla oli tarkoitus huolehtia ulkomailta matkaavien kilpailijoiden majoituksesta. Ensimmäinen iso rakennushanke oli Laakson ratsastusstadionin rakentaminen, ja sen avajaisina vietettiin Pohjoismaalaiset ratsastuskilpailut 1937.

Sotilaat ovat olleet hyvin keskeisissä asemissa urheilukilpailujen järjestämisissä menneinä vuosina. Ratsastus on tästä hyvä esimerkki.

Suomalaisratsukoille povattiin hyvää kilpailumenestystä ja tulevia olympialaisia silmällä pitäen valtio hankki ratsuja puolustusvoimien tukemia kilpailijoita varten Iso-Britanniasta.

– Ratsastus oli kilpailuna lähinnä ratsuväen toimintaa ja menestyksekkäästi kilpailleet urheilijat olivat usein ammattisotilaita.

Pääsylippuja kilpailukatsomoihin ehdittiin puolen vuoden aikana myymään kotimaankatsojille noin 200 tuhatta kappaletta.

Helsinki joutui kuitenkin odottamaan omia olympialaisiaan lähes kymmenen vuotta, sillä kisojen järjestämisestä luovuttiin. Talvisota oli heikentänyt taloustilannetta ja virallisen peruutuksen Suomen Olympiakomitea ilmoitti huhtikuussa 1940, jolloin Saksa oli hyökännyt Tanskaan ja Norjaan.

Hevonen ja sotilas

Hevonen on suomalaisille ollut toiseen maailmansotaan asti sotaratsu, kuljetusväline ja maataloustyöntekijä.  Ratsastusta harrastivat sotilaiden lisäksi vain harvat. Puolustusvoimien luovuttua vaiheittain hevosten käytöstä myös ratsastusurheilu koki notkahduksen Suomessa.

Sotilaille opetettiin ratsastustaitoja Ruotsin vallan alla kaksi tuntia viikossa. Venäjän vallan alla perinne jatkui entistä vahvempana ja sotilaat ratsastivat kaksi tuntia päivässä. Ratsastuksen opettaminen kadeteille lopetettiin 1990-luvun alkupuolella ja viimeisinä vuosina koulutukseen kuului hevosmiestaitojen opettelua vain muutama tunti koko kadettikoulutuksen aikana. Viimeiset hevoset poistettiin puolustusvoimien muonavahvuudesta vuonna 1994.

Suomalaiset hakkapeliitat eli ratsumiehet tunnettiin Euroopassa jo 1600-luvulla. Rakuunarykmentti perustettiin virallisesti keisarin suostumuksella 1890 kuudenkymmenen miehen vahvuisena Lappeenrantaan. Ratsuväki lähti marraskuussa 1939 talvisotaan ratsain, mutta palasi 1940 helmikuussa Lappeenrantaan vaihtamaan hevoset suksiin.

Alun perin suomalaiset sotilaat aloittivat ratsutoiminnan Venäjän ratsuväeltä tuotujen hevosten kanssa. Talvisodan alkaessa puolustusvoimilla oli vain 4 700 hevosta. Pakko-otoilla kantaa kasvatettiin 60 384 hevoseen. Sodan päättyessä palvelukseen oli otettu 71 805 hevosta, joka oli neljännes koko Suomen hevoskannasta.

Vanhimmat ratsastusseurat olivat alun perin upseerien kerhoja. Nykyisin ne ovat lähes kaikki naisten urheiluseuroja