Kampukselta kasarmille
Kirjoittaja pohtii, sopiiko varusmiespalveluksen suorittaminen keskelle kiireisintä opiskelusumaa.
Kumpi tulee ensin: intti vai opiskelu? Tätä kysymystä pohtivat vuosittain tuhannet toiselta asteelta valmistuvat asevelvolliset sekä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen tähtäävät.
Vuosi sitten otin opiskelupaikan vastaan yliopistosta. Päätin aloittaa opiskelut ja siirtää varusmiespalvelukseni aloittamisen kesälle. Tämä oli jälkikäteen ajateltuna juuri oikea päätös.
Kuluneen vuoden aikana olen muuttanut omilleni uudelle paikkakunnalle, kerännyt oppia ja kokemusta omalta alalta sekä päässyt kaikessa rauhassa myös miettimään, mitä varusmiespalvelukselta haluan.
Kuulin opiskelukavereiltani erityistehtävähausta, ja mahdollisuudesta suorittaa palvelus varusmiestoimittajana. Se kuulosti mielenkiintoiselta.
Samaan aikaan minua kiinnostivat myös meritiedustelutehtävät Rannikkoprikaatissa. Journalismiopinnoistani ja alan perusteiden hallitsemista voisi kuitenkin olla enemmän hyötyä uutislehden toimituksessa, ajattelin.
Opiskelijahaalareiden vaihtaminen kurkkusalatteihin tuntui aluksi radikaalilta muutokselta. Palvelukseni ollessa kuitenkin jo melkein puolivälissä, voin todeta itselleni, että olin aivan turhaan huolissani.
Oikean uutislehden toimittaminen yliopiston kurssien jälkeen on tuntunut virkistävältä. Olen päässyt hyödyntämään kursseilla oppimiani asioita nyt ensimmäistä kertaa pitkäjaksoisesti oikean lehden toimituksessa.
Toki kursseillakin teemme harjoitustehtäviä, mutta täällä pääsen kirjoittamaan ihan oikeita juttuja, oikeaan lehteen. Uskon, että nyt intistä saamani laadukas ammattiopetus ja -kokemus tulee kantamaan vielä pitkälle työurallani.
Totta kai opiskeluarkea on aika ajoin tullut ikävöityä. Varusmiespalvelus on elämästä kuitenkin suhteellisen lyhyt aika, joten kannustankin jokaista ottamaan siitä kaiken mahdollisen irti.
Intin saa kyllä sovitettua opiskelujenkin keskelle oikein hyvin. Loppujen lopuksi kyse on asenteesta: miten varusmiespalvelukseen suhtautuu? Jos armeijan pureksii ainoastaan pakollisena pahana, tuntuu se todennäköisemmin myös siltä.
Intistä jää käteen tärkeitä oppeja ja taitoja, joista on taatusti hyötyä siviilissä ja myöhemmin työurallakin. Esimerkiksi Puolustusvoimissa annettu kuljettajakoulutus antaa pätevyydet toimia kuljettajan tehtävissä varusmiespalveluksen jälkeen.
Puolustusvoimat onkin otollinen paikka saada käytännön kokemusta ja koulutusta, joka tarjoaa erinomaiset lähtökohdat työuralle.
Omalla kohdallani palveluksen suorittaminen varusmiestoimittajana antaa minulle konkreettista työkokemusta, mutta edistää myös opintojani. Päätös tulla inttiin kesken opiskelujen ei siis missään nimessä seisauttanut elämääni.
Vaikka lykkäsinkin palvelukseni aloittamista kuudella kuukaudella, halusin ehdottomasti suorittaa asevelvollisuuteni mieluummin nyt kuin vasta vuosien päästä.
Koen, että armeijan käyminen nuorena – iän ikuisen sananlaskun mukaan – "tekee pojasta miehen", mutta se antaa myös erinomaiset lähtökohdat aikuisuuteen siirtymiseen.
Kaikille kutsuntoihin ja palvelukseen astuville antaisin vinkiksi, että kannattaa perehtyä erilaisiin palvelustehtäviin jo hyvissä ajoin. Jokaiselle löytyy kyllä tehtävää, mutta omalla asenteella ja kiinnostuksen osoittamisella pystyy vaikuttamaan, minkälaisiin hommiin lopulta päätyy.
