Ensimmäisen, toisen, ja kolmannen kerran!

Ruotuväen toukokuun numerossa 5/22 kurkistimme Kalkun keväiseen huutokauppaan 40 vuoden taakse. Sen innoittamana Ruotuväen toimitus päätti jalkautua yhä edelleen järjestettävään Puolustusvoimien poistetun tavaran huutokauppaan ja aistia sen tunnelmia.

Nykyisin huutokaupan järjestämisestä vastaa Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy, mutta huutokauppa järjestetään yhä samassa paikassa Tampereen Kalkussa, entisellä kuljetusvälinevarikolla. Huutokauppa järjestetään kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä, ja tarjolla on kerrallaan useita satoja huutokauppakohteita. 

Saapuessamme paikalle hieman ennen kymmentä aamulla oli huutokauppa jo hyvässä vauhdissa. Iso varastoalue oli täynnä erilaisia vekottimia, kuten moottoripyöriä, maastureita, kuorma-autoja ja kasapäin niiden varaosia. Kalusto oli iältään ja kunnoltaan kirjavaa, mutta kaikki ajoneuvot kaupattiin romuna kunnosta riippumatta. Meklarina toiminut Millogin jälkikäsittelypäällikkö Heikki Välimäki muistuttaa, että tavaran kunto vaihtelee ja kaikki myydään romuna jälkipuheiden välttämiseksi. 

– Tavaran kuntohan vaihtelee laidasta laitaan. Sanotaan, että semmoset tuotteet, mitkä puolustusvoimat poistaa vanhentuneena, mutta niillä voi olla vielä käyttöarvoa, voi olla parempikuntoista. Taas se mikä poistetaan mentyään ns. huonolle hapelle, se on huonoa täälläkin, Välimäki selventää. 

Sade ei huutajaa häiritse

Kauppapäivän sateinen ja harmaa kevätsää ei vaikuttanut lannistavan meklarin vasaraniskuja eikä myöskään huutavaa yleisöä, joka oli paikalla monisatapäisenä joukkona. Välimäen mukaan huono sää näkyy kuitenkin yleisömäärissä.

– Sanotaan näin, että tämä vähän karsii sellaista yleisöä, joka ei varsinaisesti tule ostamaan, mutta tulee tänne paikan päälle tutustumaan. He kaipaisivat ehkä parempaa säätä, mutta ostajat on yleensä paikalla, oli keli mikä keli, hän tuumaa. 

Välimäki oli yleisesti tyytyväinen tämänvuotiseen huutokauppaan, vaikka hidas kevät vaikeuttikin huutokaupan järjestämistä. 

– Kyllä tänä keväänä on mennyt ihan hyvin, tavaraakin kertyi tänne ihan kiitettävästi. Järjestelyjen kanssa oli pientä ongelmaa, kun lunta oli tosi paljon pitkään ja kalusto oli tulematta maailmalta, päivittelee hän.

Huutokaupan kalusto on ehtinyt muuttua paljon Heikki Välimäen uran aikana. Kuva: Onni Pörhölä

Maailma muuttuu ja huutokauppa sen mukana

Vaikka paikka ja ajankohta huutokaupalle on edelleen sama kuin 40 vuotta sitten, on viiden vuosikymmenen aikana ehtinyt tapahtua muutostakin. Pian eläköityvän Välimäen yli 40-vuotisella uralla hän on ehtinyt nähdä huutokaupan muutoksen hyvin. 

– Kyllähän se on muuttunut paljon. Venäläistä kalustoahan oli 80- ja 90-luvulla paljon mitä poistettiin. Se kalusto on pääosin myyty, vaikka kyllä niitä vielä järjestelmäalustoina löytyy. Mutta kyllä tämä kalusto on länsimaalaistunut, pohtii Välimäki. 

Välimäen mukaan myös jotkin muut esineet, kuten kenttäkeittimet sekä pienemmät alfa-keittimet ovat harvinaistuneet. 

Tämän kevään kallein yksittäinen huuto oli traktorikaivuri, josta tarjottiin lähes kolmekymmentä tuhatta euroa. Se ei Välimäen mukaan ollut kuitenkaan yllätys.

Myös muista ajoneuvoista huudettiin välillä ihan tosissaan kilpaa ja hinnat nousivat välillä korkeiksi, mikä johtuu Välimäen mukaan kysynnästä ja tarjonnasta.

– Päivän markkinahintahan muodostuu täällä ja täällä on tiettyjä keräilijöitä. Jotkut vievät tuonne Keski-Eurooppaan tiettyä malleja, joista on kysyntää. Sitä kautta mallien hinnat on ruvennut menemään ylöspäin, hän selventää.

UAZ-maasturit huutokaupattiin varaosaromuna. Kuva: Onni Pörhölä

Ammattilaisia ja harrastajia

Ostajia riitti huutokaupassa laidasta laitaan. Pomarkussa sekatavarakauppaa pyörittävä Janne Päiviälä löysi huutokaupasta monenlaisia aarteita. Hänen mukaansa lähti ainakin täysperävaunu, kaatunut paloauto, Sisun 6x6 kuorma-auto sekä tankki-Sisu mallia M-162. Syynä Sisu-kaupoille oli Päiviälän mukaan sopiva hinta ja kyseisen merkin harrastuneisuus. 

– Kaikkea vanhojen Sisujen kanssa harrastetaan. Tai keräillään lähinnä. Erilaisia ja erikokoisia Sisuja, hän kuvailee. 

Kaikkia ostamiaan autoja hän ei kuitenkaan aio pitää, vaan osa menee myyntiriviin. 

–Varmaan tuo kolaroitu 6x6-Sisu tulee omaan harrastekäyttöön, mutta muut menevät myyntiin. Meillä on ihan kaikenlaista kalustoa laidasta laitaan, raskasta kalustoa ja kevyempää kalustoa, kertoo Päiviälä.

Jotkin ostajat olivat taas ostohousut jalassa ihan vain omaksi ilokseen. Uaz 469 -maasturin ostanut Simo Vääriskoski päätyi auton omistajaksi nostalgiasyistä. 

– Menin 1983 inttiin ja ajelin tämmöisellä, niin nyt pääsen tunnelmoimaan kun on tonttia millä ajella. Pitäähän sitä vähän nostalgiahenkeä olla, Vääriskoski tuumaa. 

3000 euroa maksanutta Uazia ei saa rekisteröityä tieliikenteeseen, mutta se ei estä Vääriskoskea nauttimasta kulkupelistä omilla maillaan. 

– Eipähän tarvitse miettiä katsastusta tai että milloin maksaa käyttömaksuja, hän lohkaisee. 

Monet ostajat ovat käyneet Kalkussa jo vuosikymmenten ajan ja tuntevat huutokaupan salat hyvin.

– On tässä nyt noin 40 vuotta käynyt yhtä huutokauppaa lukuun ottamatta joka huutokaupassa, muistelee Päiviälä.

– Joka kolmas vuosi käyn keskimäärin, 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran, muistaa puolestaan Vääriskoski.

Maasturit olivat tänä keväänä kysyttyä tavaraa. Kuva: Onni Pörhölä

Suomen entiset vempaimet kiinnostavat myös ulkomailla

Kuten Välimäki toteaa, on huutokaupoissa nykyään paljon myös kansainvälistä yleisöä. Vanhat ajoneuvot, erityisesti neuvostoliittolaiset, ja niiden osat kiinnostavat esimerkiksi virolaisia ja keskieurooppalaisia ostajia. Yksi päivän ahkerista huutajista olikin tsekkiläinen Vojtěch Svoboda. Hänen yrityksensä kunnostaa ja myy entistä armeijan kalustoa keräilijöille Tsekissä. 

– Nämä autot me ostamme ja myymme keräilijöille. Markkinamme ovat lähempänä Keski-Eurooppaa – Saksaa, Itävaltaa, Ranskaa ja Tsekkiä, Svoboda paljastaa. 

Svoboda ei ole ensikertalainen Suomessa, vaan kertoo olevansa vakioasiakas Millogin huutokaupoissa – tämä kevät oli jo kymmenes kerta. Tällä kertaa mukaan lähti eurooppalaisempaa kalustoa. 

– Yleensä ostamme kuorma-autoja, mutta tänä vuonna niitä ei kovin paljoa ollut, joten ostimme noin kuusi Mercedes G -sarjalaista, kaksi Uazia ja varaosia, valottaa Svoboda.

Mitään lastenleikkiä autojen myyminen ei kuitenkaan hänen mukaansa ole. Svoboda muistuttaa, että auto täytyy kuljettaa, rekisteröidä ja korjata, ennen kuin se menee kaupaksi sopivaan hintaan. Yli 10 000 euroa maksaneiden G-sarjalaisten myynti voitolla vaatii taitoa ja sen vuoksi Svoboda kertoo ostavansa mahdollisimman hyväkuntoisia yksilöitä. Kyseisen mallin kova kysyntä edesauttaa myös.

– G-Mersulla on pitkä historia ja se on erittäin suosittu – enhän minä muuten niitä ostaisi, hymähtää Svoboda. 

Huutaminen on taitolaji, joka vaatii pelisilmää ja kärsivällisyyttä. Kuva: Onni Pörhölä

Kun alikersantti pyörän osti

Huutokaupan lisäksi huutokauppa-alueella oli myös SA-kaupan myyntikoju, jossa myytiin kiinteällä hinnalla Puolustusvoimien vanhaa tavaraa. Myytävänä oli kaikkea pikkunippeleistä aina polkupyöriin saakka. 

Klassinen inttipyörä tarttui myös toimittajamme, alikersantti Soili Kalliokosken mukaan. Hintaa hyväkuntoiselle Hämeen rykmentin vanhalle konkelille kertyi vain 72 euroa. Kalliokoski kertookin olevansa tyytyväinen kauppaan.
 
– Tuli kyllä erittäin tarpeeseen, hinta-laatusuhteeltaan hyvä pyörä. Tällä voidaan sitten valloittaa Tampereen kadut, Kalliokoski heittää.

SA-pyörässä Kalliokoskea miellyttää sen yksinkertaisuus ja kestävä rakenne. 

– Inttipyöräthän ovat tunnetusti erittäin kestäviä, joten tämä tulee varmaan kestämään seuraavat parikymmentä vuotta, hän hehkuttaa.