Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Mikko Kelloniemi, Teatteri Vanha Juko

Kuvassa Tuntemattoman näyttelijät kumartuneina tarkastelemaan tinasotilaita.

Hidastettua elokuvaa miimittelevät kohtaukset aistikkaan savun ja valon keskellä parodioivat Laineen elokuvaa suoraan.

Lukiolaiset innostuivat, kun naisia kaupattiin – Juho Mantereen tulkinta vie yleisön klassikon alkujuurille

Oskari Päätalo

Teos hätkähdyttää katsojan näkemään Tuntemattoman uusin silmin.

Ovet aukeavat ja teatterikansa kömpii lämpiöstä kohti salia. Kun teatteriyleisö vasta hakeutuu paikoilleen, on esitys jo alkanut. Näyttämölle on aseteltu koivupöllien päälle neljä Tuntematonta sotilasta, siis kirjaa, ikään kuin alttariksi.

Tämä asetelma kiteyttää teoksen lähtökohdan: Tuntematon sotilas on suomalainen instituutio, lähes pyhä –  teos, jota luetaan kuin uskonnollista tekstiä.

Ohjaaja Juho Mantereen esityksessä Tuntematon sotilas riisutaan siitä kliinisen estetisoidusta patrioottisesta asusta, jonka Edvin Laineen elokuva ja hänen perinnössään tehdyt tulkinnat ovat sen päälle liimanneet.

Näytelmän ensimmäinen puolisko keskittyy vahvasti juuri tämän institutionaalisuuden esilletuomiseen. Näyttelijät Annika Hartikka, Minja Koski, Olli Riipinen ja Esa-Matti Smolander lukevat kirjaa sanasta sanaan, kukin vuorollaan.

Lukupiirimainen tunnelma esittää Linnan tekstin uudella, mutta raskaalla tavalla, tehden näkyväksi kirjan valtavan symbolisen painon.

Laineen ja Aku Louhimiehen elokuvatulkinnat alkuperäistekstistä saavat Mantereen teoksessa kovaa kyytiä. 

Ohjaaja on kertonut, että häntä eniten häiritsee Laineen ja Louhimiehen elokuvissa se, miten puhtaana ne sodan esittävät. Mantereen mukaan Linnan alkuperäistekstissä sota näyttäytyy "mutaisena, likaisena ja vaikeana".


Loistavat näyttelijäsuoritukset ja kyky heittäytyä nopeasti useisiin rooleihin mahdollistavat lähes institutionaalisen tarinan esittämisen vain neljän näyttelijän voimin. Kuva: Mikko Kelloniemi, Teatteri Vanha Juko

Kuuluisa kohtaus, jossa Rokka tuhoaa joukkueellisen neuvostosotilaita, esitetään tässä teoksessa balettina, jossa Rokkaa näyttelevä Minja Koski puhkoo punaisia ilmapalloja neulalla. 

Kohtaus on kaunis, mutta ahdistava. Säpsähdän, kun ilmapallot yksitellen paukahtavat. Palloihin tussilla piirretyt kasvot painuvat elottomiksi mytyiksi lattialle.

Teoksessa päästään syvälle Tuntemattoman sotilaan suuriin kysymyksiin. Sen ohjaaja Mantere tekee jättämällä kaiken ylimääräisen tavaran pois. Jäljelle jää urheiluasut, sarkatakit ja alussa mainitut neljä koivupölliä. Aseita edustavat jääkiekkomailat, ammuksia ja tulen alla olemista puolestaan jääkuutiot. Kohtauksien välissä näyttelijät juoksevat lavaa ympäri muutaman kierroksen.

Teos muistuttaa sotarikoksista

Suhdetta natsi-Saksaan käsitellään soittamalla Rammsteinin Deutschland ja Kikan Mä haluun viihdyttää. Kariluodon (Hartikka) kansallisromanttinen ihailu saa syvyyttä, kun hän ihastelee saksalaisen sotilaan (Riipinen) huoliteltua kehoa. 

Vaikka talvisota yhdisti kansaa, oli Suomi jatkosodan aikaan vielä jakautunut ja hauras valtio. Tuntemattomassa tätä teemaa käsitellään tunnetulla ryypiskelykohtauksella, jossa Koskela menee Saksaa ihannoivien upseerien luo, haastaa riitaa ja lyö näitä. Mantereen teoksessa kohtauksella on painoarvo.

Petroskoin valtauksen jälkeen Rahikainen (Smolander) huutokaupittelee paikallisia, puolustuskyvyttömiä naisia yleisölle. Edessäni istuva lukioikäisten poikien porukka innostuu. 

– Hei pojat te saitte jo omanne, jättäkää muillekin, Rahikainen sanoo. Sali repeää nauruun.

Metatasoja tavoittavassa kohtauksessa yleisö osallistuu ihmishuutokauppaan. Sotarikoksille nauretaan. Teos leikkii, piikittelee ja nauraa, mutta ei provosoi. Sodan synkät puolet ovat osa sotaa.


Mantereen tulkinnassa Tuntemattomasta sotilaasta on jätetty kaikki turha pois. Katsojalle ei muita vaihtoehtoja kuin keskittyä olennaiseen. Kuva: Mikko Kelloniemi, Teatteri Vanha Juko

Kuten ei alkuperäistekstikään, ei myöskään Mantereen Tuntematon anna valmiita vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Jotain voisi kuitenkin johtaa siitä, millaisena Mantere ihmisen kuvaa näyttelijöillään. He kirmaavat, tanssivat ja itkevät ja kärsivät – ihmiset elävät, vaikka sota tuhoaa heidät.

Mieleenpainuvimpia kohtauksia oli keskustelu muonavarkaudesta, joka johti kovennetun seisomiseen pommikoneiden alla. Kohtaus oli Riipisen upea ja hauska yksinpuhelu, jossa hän esitti ainakin Lehdon, Rahikaisen, Määtän ja Lammion hahmot, vaihdellen hahmoa repliikeittäin. 

Mantereen ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Neljä näyttelijää kykenee nopeilla roolinvaihdoksilla esittämään valtavan tarinan skaalan ja syventymään henkilöhahmoihin.

Siinä missä Väinö Linna piti teostaan vastalauseena runebergiläisen sivistyneistön näkemykselle suomalaisista, voisi tätä teosta pitää linnalaisena vastalauseena Edvin Laineen näkemykselle Tuntemattomasta sotilaasta.

Taisin päätyä samaan lopputulokseen kuin moni muukin Mantereen teoksen nähnyt.

Pitänee lukea se kirja uudestaan.

Juho Mantereen ohjaama Tuntematon sotilas esitetään Espoon teatterissa 30.10.-2.11. Teos esitettiin ensi kerran Lahden Teatteri Vanhassa Jukossa marraskuussa 2022.