Juhlapäivä yhdistää varuskunnan
Rannikkoprikaati vietti neljättä vuosipäiväänsä 30. elokuuta muun muassa paraatin ja kirjan julkistamisen merkeissä. Juhlan tuntua lisäsi myös vasta päättynyt alokaskausi, sekä edessä siintävät haasteet erikois- tai johtajakoulutuskaudella.
"Asento! Eteen – vie!"
Juhlapäivä alkoi Upinniemen varuskunnassa muodollisella vuosipäivän paraatilla pilvisessä syyssäässä. Astetta kalseampi keli oli varmasti monelle varusmiehelle helpotus – paahtava aurinko tuotti monelle kuluneen kesän aikana pystyssä pysymisen vaikeuksia, kun juhlallisuuksissa seistään asennossa ja levossa hyvin pitkiä aikoja.
Vuosipäivä osuu ajankohtansa puolesta kohdilleen – hektisen peruskoulutuskauden jälkeen se toimii oivana hengähdystaukona ennen varusmiespalveluksen seuraavaa vaihetta muissa ympyröissä.
Paraatin yhteydessä palkittiin ansioituneita henkilökunnan jäseniä sekä varusmiehiä.
– Tämän kaltaisilla juhlapäivillä on iso merkitys Rannikkoprikaatille, ensinnäkin yhdistäen koko varuskunnan, mutta myös vahvistaen muun muassa yhdessä tekemisen meininkiä sekä arvojamme, iloitsee prikaatin komentaja, kommodori Vesa Tuominen.
Kulunut p-kausi sujui hyvin ja katseet ovat jo johtaja- ja erikoiskoulutuskausissa, joilta odotetaan paljon.
– Saamamme palautteet peruskoulutuskaudelta ovat olleet myönteisiä, minkä lisäksi Koulutus2020-hanke sekä verkko-oppimis- ja simulaattorikokeilut olivat onnistuneita. Erityisesti johtajakoulutukseen menevien osalta koulutusuudistuksen myötä tulemme keskittymään asennevalmiuksien ja yksilöllisen kohtaamisen kehittämiseen, Tuominen toteaa.
Kommodori Vesa Tuominen tarkastamassa paraativäkeä.
Henkilökunnan ja kutsuvieraiden osalta päivä jatkui Upinniemen varuskuntakirkossa Merikappeli-kirjan julkistamisen merkeissä. Hienossa tilaisuudessa saatiin kuulla muun muassa teoksen kirjoittajan, tietokirjailija Johanna Pakolan taustoitusta kirjan teon prosessista sekä mietteitä yleisesti kappelin merkityksestä ja historiasta.
Tietokirjailija Johanna Pakola on kirjoittanut useita merellisestä historiasta kertovia teoksia.
Merikappeli vihittiin käyttöön vuonna 1965 – vain yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli palauttanut alueen vuokralta takaisin Suomelle. Mikko Heliövaaran suunnitteleman kirkon värikkääseen historiaan kuuluu muun muassa useita sotilasrippikouluja sekä alokaskauden tulokirkkoja. Kappeli on myös siviiliväen käytettävissä, mistä johtuen sillä on iso, koko seutua yhdistävä merkitys. Tämä luokin oivat lähtökohdat kirjalle, joka tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan ensimmäisen itsenäisessä Suomessa rakennetun varuskuntakirkon taipaleen alkuajoille.
Kutsuvieraat pääsivät nauttimaan muun muassa Myrskyluodon Maijasta Laivaston soittokunnan soittamana.
Kirkon lisäksi myös itse Upinniemen varuskuntaan on monelle tuoreelle matruusille ja tykkimiehelle muodostunut vahva tunneside peruskoulutuskauden aikana. Yksi heistä on matruusi Urho Vepsäläinen, joka suuntaa Turun Pansioon laivastoaliupseerikurssille.
– Upinniemi on minulle paikka, jossa tehdään asioita joihin siviilissä ei mahdollisuutta ole. Täällä opitaan uusia puolia itsestämme. Palaan Upinniemeen yleensä hyvillä mielin ja lähden kahta paremmalla, Vepsäläinen tunteilee.
Matruusi Urho Vepsäläisen tavoitteet ovat Merisotakoulussa. Laivastoaliupseerikurssin hän aloittaa 31. elokuuta.
Vepsäläisen osalta alokaskausi sujui hyvin, vaikkakin odotukset eivät täysin vastanneet todellisuutta.
– Odotin peruskoulutuskauden olevan fyysisesti ja kurillisesti kovempi, mutta kokonaisuutena pidän palvelustaipaleeni alkua onnistuneena. Positiivinen asennoituminen ja vaikuttamismahdollisuus omaan loppupalvelukseen auttoivat motivaation löytämisessä, Vepsäläinen kiteyttää.
Nohevana taistelijana Vepsäläinen aikoo ottaa kaiken irti palveluksestaan ja pyrkii Merisotakouluun suorittamaan reserviupseerikurssia. Tuleva aliupseerioppilas ei kuitenkaan stressaa tästä liikaa, vaan elää päivä kerrallaan.
– Vaikka ovet Merisotakouluun eivät aukeaisikaan en pety, vaan aion mennä niillä korteilla mitä saan. Turhautuminen ja gonahtaminen eivät ole juttuni.
