“Suomalaisilla olisi ollut hyvä mahdollisuus puolustautua vihollista vastaan” – Joutsijärven bunkkerimuseossa paljastuu Salpalinjan todellisuus

Bunkkerit kestävät 420 millin tykinammuksen ja tuhannen kilon lentopommin.

Kumpareesta työntyy esiin jykevä betonirakennus, jonka katolla liehuu siniristilippu. Kullerot, Lapin maakuntakukat, komeilevat sisäänkäynnille laskeutuvan reitin varrella. Suuaukko johtaa maanalaiseen puolustusasemaan, Kemijärvellä sijaitsevaan Joutsijärven bunkkeriin, joka on osa mittavaa Salpalinjan puolustuslinjaa.

Salpalinja on yksi merkittävimmistä toisen maailmansodan aikana rakennetuista linnoitusketjuista ja yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Suomenlahdelta Savukoskelle yltävän 1 200 kilometriä pitkän puolustuslinjan rakentaminen aloitettiin vuonna 1940. 

– Joutsijärven bunkkereilta on vain joitakin kilometrejä Kemijärvelle päin Mäntyvaaraan, jossa käytiin talvisodan kannalta ratkaisevat taistelut. Sen takia Salpalinjan pohjoiset taisteluasemat rakennettiin juuri tänne Joutsijärvelle, kertoo alueen historiaan perehtynyt Seppo Alajoutsijärvi.

Talvisodassa Neuvostoliiton suunnitelma oli katkaista Sallan ja Kemijärven välinen tie Joutsijärven länsipuolelta. Tappio mies miestä vastaan käydyssä Mäntyvaaran taistelussa olisi voinut tarkoittaa Lapin ja koko Suomenkin menetystä, sillä sen jälkeen tie olisi ollut viholliselle auki Rovaniemelle ja jopa Tornioon saakka. 

– Mäntyvaaraan kaatui 370 puna-armeijan sotilasta ja 17 suomalaista. Se oli Suomen läntisin kohta, jonne neuvostojoukot talvisodassa pääsivät. Vihollisen ylivoimasta huolimatta eteneminen pysäytettiin, ja kuten Mäntyvaaran taisteluiden muistomerkissäkin lukee: Tässä auttoi Herra, Alajoutsijärvi toteaa.

Kestää valtavan lentopommin

Joutsijärven kylän läpi kulkevassa viiden bunkkerin ketjussa on kaksi tulenjohtobunkkeria, kaksi väestönsuojabunkkeria sekä komento- ja majoitusbunkkeri, joka on nykyisin museokäytössä. Alueelta löytyy myös kuudennen bunkkerin pohja.

Bunkkerin sisällä on karua, kylmää ja kosteaa. Yli pari metriä paksujen teräsbetonista valettujen seinien sisäpuolella ei ole nettiyhteyttä. Perällä on laveri, jonka päällä lepää amerikkalaisen kaksimoottorisen sotakoneen siivenkärki. Seinillä on valokuvia Salpalinjan rakennusvaiheista ja uusituissa vitriineissä on lähialueelta löytynyttä sotakalustoa.

Bunkkereissa on viemäröinti, jätevesihuone, puhdasvesikaivo ja paikka lämmityskamiinalle. Kamiinan piippuun on rakennettu kranaatinestin, eli jos piippuun pudotettaisiin kranaatti, se ohjautuisi toiseen putkeen, pullahtaisi seinästä ulos ja mahdollisesti tappaisi pudottajan kaverin. Myös ulko-ovelle johtaa putki, joka mahdollistaisi kranaatin pudottamisen sisään pyrkivän hyökkääjän jalkoihin. 

Bunkkeri on karu, mutta kiinnostava. Esillä on runsaasti valokuvia ja alueelta löytynyttä sotilaskalustoa. Kuva: Tuuli Turunen

– Kaikki Joutsijärven bunkkerit ovat suunnilleen samanlaisia. Katto on seiniäkin järeämpi ja lattia parin metrin vahvuinen. Bunkkerit kestävät 420 millin tykinammuksen ja tuhannen kilon lentopommin, Alajoutsijärvi kertoo.

Taistelua varten suunniteltu 

Vaikka bunkkereita ei koskaan tarvittu taistelemiseen, ne on suunniteltu ankariin olosuhteisiin. Väestönsuojabunkkereiden katolta kohoaa tonnien painoiset väestönsuojakuvut, joissa on ampuma-aukot. Tulenjohtobunkkereiden katon teräskuvuissa on reikä periskoopille, ja kuvun sisällä tähystäjän pyörivä istuin.

Alajoutsijärvi muistuttaa myös itärajalle rakennetusta panssariesteestä. Saksalaisten avustuksella kallioista louhitut, määrämuotoisesti pystytetyt kivilohkareet muodostavat runsaan 200 kilometrin pituisen esteen, jonka jäänteitä löytyy myös bunkkereiden lähistöltä.

– Suomalaisilla olisi ollut hyvä mahdollisuus puolustautua vihollista vastaan, kun taas idästä tulevalla vastustajalla ei olisi ollut suojanaan muuta kuin metsää.

Jatkosodassa Joutsijärvellä sijaitsi saksalaisten sotilastukikohtakylä, ja alue oli etenkin sodan alkuvaiheessa Neuvostoliiton hyökkäysten kohteena. Tällöin bunkkerit toimivat kyläläisten pommisuojina. Yhden bunkkerin kapasiteetti kattaa noin joukkueellisen miehiä, mutta parhaimmillaan niiden suojissa on majoittunut jopa sata kyläläistä.

Jatkosodan jälkeen bunkkerit jäivät vuosikymmeniksi Puolustusvoimille, eikä niihin ollut ulkopuolisilla asiaa. 1980-luvun lopulla veteraanijärjestöt ja kylätoimikunta päättivät kuitenkin muuttaa yhden niistä nähtävyydeksi. 

Tuhansia vierailijoita vuosittain

Kemijärven kaupungin avustuksella Joutsijärven bunkkerimuseo avattiin yleisölle vuonna 1999. Senaatti-kiinteistöt luovutti sittemmin loput bunkkereista maanomistajalle. 

Vuosituhannen vaihteessa perustettu museo pääsi hiljalleen rapistumaan. Kiinnostus aluetta kohtaan ei ole silti hiipunut, sillä vieraskirjojen mukaan bunkkerissa on käynyt vuosittain jopa 5 000 koti- ja ulkomaista vierailijaa.

– Tammenlehvän Kemijärven perinnetoimikunta perustettiin vuosi sitten. Kävin itse silloin katsomassa bunkkerin tilanteen ja totesin, että jotain tälle on tehtävä, muistelee perinnetoimikunnan toiminnanjohtaja Tommi Kanniainen.

Kemijärven perinnetoimikunta otti bunkkerin kunnostamisen ykköstavoitteeksi. Tekemistä riitti: viemäritukos avattiin, korsuun hankittiin uudet alumiiniset näyttelyvitriinit, opasteita päivitettiin ja tukikaiteetkin uusittiin yhteistyössä Kemijärven kaupungin kanssa. Oviaukkoon lisättiin QR-koodit, joiden takaa löytyy bunkkerin esittely suomeksi ja englanniksi.

– Lapissa harjoittelevat kansainväliset joukot voivat nyt tulla vierailemaan bunkkerissa myös ilman tulkkia tai opasta, Kanniainen lisää. 

Hintalappu remontille oli kaiken kaikkiaan yli kymmenen tuhatta euroa. Kanniainen ajattelee, että se oli joka sentin arvoista.

– Tavoitteenamme on viedä perinnetietoutta eteenpäin, jotta myös nuoremmat sukupolvet tietäisivät näistä tapahtumista. Joutsijärven bunkkerit ovat merkittävä osa alueen historiaa, Kanniainen muistuttaa.

Kunnostushanke saatiin päätökseen tänä kesänä. Bunkkeri on avoinna vierailijoille vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Sisään on vapaa pääsy, mutta lippaaseen voi halutessaan sujauttaa vapaaehtoisen rahan, mikä menee ylläpitoon.

Kunnostushanketta tukivat Tammenlehvän Kemijärven perinnetoimikunta, Tammenlehvän Lapin Perinneyhdistys ry, Tammenlehvän Perinneliitto, Kemijärven kaupunki, Kemijärven seurakunta ja Joutsijärven kyläyhdistys ry.