Joudummeko katkolle vai pääsemmekö tauolle?

Varusmiespalvelus voi monin tavoin tuntua tauolta muusta elämästä. Koulutus ja urakehitys jäävät katkolle, ihmissuhteet saattavat kärsiä eikä harrastuksia voi jatkaa ainakaan samaan tahtiin kuin aiemmin.

Intin irrallisuus muista asioista on tietyistä syistä hieno asia, sillä se tarjoaa vaihtelua ja täysin uusia kokemuksia nuoren elämään. Sitä voi tavallaan ajatella taukona elämän muista huolista. Inttiin mennään yleensä juuri ennen tärkeitä ja suuria päätöksiä sekä muutoksia. Täytyy löytyy opiskelupaikka, työpaikka ja oma asunto. Varusmiespalvelus tarjoaa mainiota aikaa pohtia tulevaisuutta.

Toisaalta se on toki myös turhauttavaa. Uudet asiat elämässä ovat jännittäviä. Ne halutaan saavuttaa nopeasti. Haluamme kaikki olla aikuisia ja itsenäisiä. Haluamme mennä töihin ja päästä opiskelemaan. Haluamme kehittää itseämme. Niin intti kuin siviilipalveluskin seisoo tavallaan varttumisemme tiellä.

Tätä voi ajatella paitsi henkilökohtaisena, yksilöllisenä asiana, mutta myös laajempana yhteiskunnallisena ongelmana, jota onkin julkisessa keskustelussa puitu enenevissä määrin nyt kun asevelvollisuuden konseptia pohditaan jopa parlamentaarisen työn merkeissä. Suuri osa nuorista joutuu lopettamaan elämässä etenemisensä jopa vuodeksi. Jokainen kuukausi intissä voisi olla kuukausi töissä tai koulussa.

Näitä haasteita voi katsella niin tasa-arvon kuin kilpailukyvynkin näkökulmasta. Niin vuosi kuin kuusi kuukauttakin on pitkä aika, jolloin nuori aikuinen voisi ansaita paljon rahaa tai kartuttaa paljon kokemusta. Naiset, joiden ei tarvitse käydä asepalvelusta, voivat siis tilanteesta riippuen olla lähtökohtaisesti puolesta vuodesta vuoteen edellä työelämässä tai opinnoissaan. Heillä on tavallaan ylimääräiset kuusi kuukautta aikaa suomalaisiin miehiin verrattuna.

Asia ei tietenkään ole todellisuudessa näin yksinkertainen. Varusmiespalvelus tarjoaa paljon sellaista, jota ei voi mitata euroissa tai kuukausissa. Se ehkäisee syrjäytymistä, tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tavata erilaisia ihmisiä ja luoda pitkiä, vahvoja ihmissuhteita sekä antaa ainutlaatuisia kokemuksia. Useissa intin tehtävissä saatavasta osaamisesta on varmasti myös hyötyä siviilissä. Esimerkiksi erityistehtävien parissa olen itse oppinut mittaamattoman paljon toimittajantyöstä, mikä tulee olemaan minulle arvokasta kotiutumisen jälkeenkin.

Mainittakoon vielä koko asevelvollisuusjärjestelmämme syy, eli sodan huolestuttava mahdollisuus, joka kuitenkin tuntuu vaikuttavan jatkuvasti vähemmän epätodennäköiseltä. Jos Suomi vedetään jälleen mukaan johonkin konfliktiin, voi valtava reservimme pelastaa meidät kaikki.

Vaikka asepalvelus saattaakin tuntua katkolta muusta elämästä, piti sitä sitten hyvänä tai huonona asiana, on tärkeää ylläpitää jonkinlaista yhteyttä muuhunkin maailmaan. Harrastuksia voi usein jatkaa intissäkin, kumppani voi nähdä viikonloppuisin ja koulukirjoja voi lukea iltavapailla.

On toki aina terveellistä miettiä kuinka voisimme kehittää asioita. Sama pätee asepalvelukseen. Maailma tuntuu muuttuvan kiireellisemmäksi ja sirpaloituneeksi. Suomi, aivan kuten koko maapallo, tuntuu pienenevän. Nuoret aikuiset joutuvat kilpailemaan mieluisistaan työtehtävistä ja opiskelupaikoista koko maan ja muutaman ulkomaalaisenkin kanssa. Asepalvelusta on kieltämättä hankalaa sovittaa kaiken muun vierelle.

Mutta loppujen lopuksi, varusmiespalvelus ei kestä kauaa. Töitä kyllä ehtii tehdä ja kouluja käydä sitten myöhemminkin. Niin kauan kuin nykyinen järjestelmämme säilyy, kannattaa inttiä ajatella osana muuta elämää.