"Jos Nato ja EU jonain päivänä menettäisivät toimintakykynsä, olisimme totaalisen pulassa"

Jukka Savolaisen mielestä muu Eurooppa saa kiittää Suomea ja ottaa siitä mallia. Hän painottaa, että suomalaiset viranomaiset ja poliitikot ovat toimineet mallikkaasti vastatessaan viimeaikaiseen hybridivaikuttamiseen. 

– Kun jotain alkaa oikeasti tapahtua, täällä ruvetaan miettimään yhtäkkiä todella käytännönläheisesti.

Savolainen viittaa sekä merenalaisten sähkökaapeleiden vaurioittamiseen että Venäjän itärajalla harjoittamaan välineellistettyyn maahantuloon. 

– Perusvirkamiehen vastaus Euroopasta olisi, että näille asioille ei voi tehdä mitään. 

Kuitenkin Suomessa on päätetty molemmissa tapauksissa, että on pakko voida tehdä jotakin. Savolaisen mukaan tarvittaessa käyttöön otettavan käännytyslain säätäminen ja vahingonteosta epäillyn Eagle S -aluksen pysäyttäminen merellä osoittavat, että aikaisemmin mahdottomilta vaikuttaneet toimenpiteet voidaan oikeasti toteuttaa. 

– Ovat nuo nyt sen kokoluokan juttuja, että pakko niissä on jotain tehdä. 

Osittain paremmasta varautumisesta ja toiminnasta on Savolaisen mukaan kiittäminen myös Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta, jossa hän työskentelee verkostojohtajana. 

– Euroopassa ei ole enää sellaisia sotilaita tai poliitikkoja, joilla ei olisi mielikuvaa hybridivaikuttamisesta.

Se on yhteiskuntaa horjuttavaa toimintaa, jota jokin taho tekee tahallaan, vahingoittaakseen yhteiskuntaa ja yrittämällä olla jäämättä kiinni, Savolainen selittää. Hän painottaa, että myös teollisuuden ja teknologian aloilla on ymmärretty, että tällaiset uhat on otettava huomioon. 

Savolaisen johtama Haavoittuvuudet ja resilienssi -verkosto keskittyy muun muassa merellisten hybridiuhkien, ilmailun ja avaruuden sekä taloudellisen turvallisuuden kysymyksiin – teemoihin, jotka tässä ajassa ovat arkipäivää. Näin ei kuitenkaan ollut osaamiskeskuksen aloittaessa toimintansa vuonna 2017. 

– Kun aloitin tässä tehtävässä, minulla ei ollut kauheasti tietoa, mitä teen. Mutta kaikki tarkastelivat silloin perinteisiä hybridiuhkia, kuten vaalivaikuttamista ja disinformaatiota. 

Savolainen päätti, että puhuu jostakin muusta. 

Skenaariot avuksi varautumisessa 

Osaamiskeskus perustettiin hämmennyksen tilanteessa, joka oli seurausta Venäjän toimista Ukrainassa vuonna 2014.

– Venäjä nappasi mestarillisella operaatiolla Krimin ja käynnisti Itä-Ukrainassa epämääräisen hybridisodankäynnin. 

Savolaisen mukaan oli historiallista, että niinkin merkittävä kohde vaihtaa omistajamaata ilman, että minkäänlaisia sotatoimia käynnistyy. 

– Siinä pysyttiin koko ajan kaikkien sellaisten kynnysten alapuolella, jotka olisivat laukaisseet vastatoimet Ukrainassa tai länsimaissa.

Savolainen kuvailee, että Krim ”putosi Venäjän taskuun”. Sen myötä ymmärrettiin, että hybridioperaatioihin vastaamisessa tarvitaan lisää osaamista. Uusi keskus sijoitettiin Helsinkiin Suomen hallituksen päätöksellä. 

– Kun keskus perustettiin, jäsenvaltioita oli yhdeksän. Tällä hetkellä niitä on 36 eli kaikki EU:n ja Naton jäsenmaat. 

Savolainen on ylpeä tästä kehityskulusta. 

– Olemme saavuttaneet niin paljon uskottavuutta, että kaikki nämä valtiot ovat päättäneet liittyä yhteiseen projektiin ja maksaa jäsenmaksua. 

Osaamiskeskus parantaa valtioiden valmiuksia vastata hybridiuhkiin. Sen jäseniä ovat kaikki EU- ja Nato-maat. Kuva: Elmeri Lehti

Merkittävä osa keskuksen toiminnasta tapahtuu laajoissa verkostoissa jäsenmaissa. Ne kattavat sekä siviili- että puolustushallinnon mutta myös yksityisen sektorin. 

– On tärkeää, että teemme yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa, sillä esimerkiksi sähkönjakelusta huolehtivat yksityiset toimijat, mutta sillä on merkitystä koko yhteiskunnan toimivuudelle. 

Organisaation aloittaessa toimintaansa moni kysymys oli avoinna ja perustajajäsenet olivat määritelleet työlle vain löyhät raamit. Se innosti Savolaista, sillä hän ei ole säilyttäjä vaan uuden luoja.

– Olen aina ollut aika luova persoona ja vilkas tapaus. Minulle sopii tällainen kehittämistoiminta. 

Ennen verkostojohtajan tehtäväänsä kommodori (evp) Savolainen teki pitkän uran upseerina Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Sotilaallisesta mielenlaadusta on hyötyä nykyisessä työssä.

– Ihmisen pitää olla jollain oudolla tavalla pilattu sotakouluissa, jotta osaa käsitellä järjestelmiä ja ihmisiä tarvittaessa vain tuhottavana kohteena, jota lasketaan numeroissa. 

Usein nimittäin tavallisen länsimaisen ihmisen on vaikea ymmärtää, että joku tahallaan ja suunnitelmallisesti alkaisi häiritä tai hävittää vaivalla rakennettua infrastruktuuria.

Savolaisen johtamassa yksikössä toteutetaan vaativia skenaarioharjoituksia, joiden avulla toimijat voivat varautua hybridihyökkäyksiin ja kehittää resilienssiä. 

– Esimerkiksi teknisestä näkökulmasta pitää pohtia, miten suojataan järjestelmä niin, että yhden osasen vaurioituminen ei johtaisi koko järjestelmän hajoamiseen.

”Olet myös sotilas”  

Sotilasurasta on Savolaiselle muutenkin paljon apua verkostojohtajana.

Varusmiespalvelus Rannikkojääkärikoulussa Upinniemessä ja ura merivartiostossa antoivat monipuolista kokemusta. 

– Varusmiespalveluksessa sain hyvän jalkaväkipohjan ja meriupseerina opin perusasiat kone- ja energiatekniikasta sekä viestintäteknologioista. 

Lisäksi merivartioupseerina pelastustoimi ja lainvalvonta tulivat Savolaiselle tutuiksi. 

– Tämä minun päänuppini on kehittynyt tällaiseksi hybridikeskukseen sopivaksi eli pystyn keskustelemaan kohtuullisella tasolla hyvin laajasta nipusta asioita.

Siitä on apua, sillä keskuksen toimintaperiaate on kutsua jäsenvaltioista asiantuntijoita koolle, puristaa heiltä tietoa ja lopuksi jakaa sitä jäsenvaltioiden käyttöön.

Savolainen sanoo, että sotilasurasta on ollut hänelle paljon hyötyä hybridikeskuksen verkostojohtajan tehtävässä. Se vaatii laajaa asiantuntemusta eri aiheista. Kuva: Elmeri Lehti

Viimeisenä sotilastehtävänä Savolainen toimi Länsi-Suomen merivartioston komentajana vuosina 2012–2017. Kansainvälisen tilanteen kiristyminen vaikutti myös merivartioston toimintaan. 

– Krimin miehityksen jälkeen minulle oli selvää, että sotilaallinen uhka koskee jonain päivänä Itämerta ja mahdollisesti Suomen rannikoita. 

Niinpä Savolainen alkoi painottaa henkilöstölleen, että he ovat paitsi ammattitaitoisia lainvartijoita ja meripelastajia, myös sotilaita. 

– Jos jotakin sotilaallista alkaa tapahtua, ensimmäinen paikalle ehtivä, rynnäkkökiväärillä varustettu henkilö on useimmiten merivartiostosta. 

Siksi tilanteita varten pitää Savolaisen mukaan harjoitella, jotta ensikohtaaminen vihollisen kanssa menee hallitulla tavalla. 

Hän jopa yllättyi, kuinka myönteisesti henkilöstö suhtautui Ahvenanmaata myöten uuteen ajattelutapaan.

– Useimmille näytti kuulostavan hyvältä, kun korostin, että ”olet myös sotilas”. Se selkeytti motivaatiota.

Tämä ei ole itsestäänselvää, sillä rajavartijat koulutetaan asepalveluksen jälkeen hyvin perusteellisesti rajoittamaan voimankäyttö minimiin. 

– Vaati työtä, että merivartijat osaavat vääntää kytkimen päässä siihen asentoon, että ”nyt kuluu enemmän patruunoita”. 

Savolainen kehuu merivartioston henkilöstöä, joka on osaavaa ja ammattitaitoista huippuporukkaa. 

– Saattoi siinä olla vähän sellaista länsisuomalaista jämptiyttäkin, Turussa syntynyt Savolainen hymyilee.

Pienellä pitää olla kavereita

Ennen Länsi-Suomen merivartioston komentajan pestiä Savolainen toimi kansainvälisissä tehtävissä. 

– Ilmapiiri Brysselissä oli vapautunut ja älyllinen. Se oli sellainen raikas tuulahdus silloin 2000-luvun alussa, kun Suomi vielä opetteli näitä Eurooppa-tapoja, Savolainen muistelee. 

Neljän Belgian vuoden aikana hän työskenteli ensin Suomen EU-edustustossa ja tämän jälkeen lähetettynä virkamiehenä Euroopan unionin neuvostossa. 

– Tehtäväni oli arvioida unionin jäsen- ja ehdokasvaltioiden rajaturvallisuutta. 

Tarkastuskäyntejä kertyi kaksikymmentä, yhteensä viidessätoista eri maassa. Kyseessä oli uraauurtava työ. Rajavalvonta oli ainoa sektori, jossa EU:lla oli kyky valvoa, miten asioita hoidetaan sellaisessa toiminnassa, jossa on aseistettuja virkamiehiä. Savolainen otti työn tosissaan. 

– Me matkaillessa sanottiin aina, että ”kaapit ja päiväkirjat auki”, jotta oikeasti nähtiin, kuinka sitä hommaa siellä hoidettiin. 

Kokemusta kansainvälisestä yhteistyöstä antoi myös työskentely kaksi vuotta Euroopan unionin poliisioperaation päällikkönä Afganistanissa. 

– Toimimme siinä turvallisuusympäristössä enimmäkseen usean maan Nato-joukkojen kanssa. 

Nato-maiden välinen yhteistyö on tärkeää myös tässä ajassa, Suomen lähiympäristössä, Savolainen alleviivaa. 

– Suomi hyötyy siitä, että Nato toimii täällä Itämerellä, koska hybridioperaatioita on paljon muitakin kuin kriittiseen infraan vaikuttaminen. 

Savolainen antaa esimerkin. Yksittäisen maan meriliikenteeseen voi vaikuttaa niin, että se hyytyy tai katkeaa kokonaan, mikä köyhdyttää maata. 

– Pieni maa, joka joutuu isomman valtion operoinnin kohteeksi, on pulassa, jos sillä ei ole paljon kavereita. 

Kun operaatiossa on paljon lippuja mukana, se muuttaa vastustajan laskelmaa siitä, mitä kannattaa tehdä. 

Siksi Savolaisen mukaan tulee pitää huolta, että Naton tammikuussa käynnistämä hanke Itämerellä jää eloon ja että se on käytettävissä myös muihin kuin infrastruktuurin suojelemiseen liittyviin tarkoituksiin. 

– Jos Nato ja EU jonain päivänä menettäisivät toimintakykynsä, olisimme totaalisen pulassa.

Savolainen näkee siksi, että Suomessa tulisi koko ajan ajatella, miten huolehditaan siitä, että Nato ja EU pysyvät vahvoina.

Demokratia uhattuna 

Viranomaiset ja kansalaiset alkavat olla Venäjän naapurustossa sijaitsevissa valtioissa Savolaisen mukaan hyvässä hälytysvalmiudessa. Toisin on kuitenkin Länsi-Euroopassa, jossa ei ole samanlaista maanpuolustustahtoa.

– Ihmiset eivät välttämättä osaa kuvitella, että sota tulisi heidän elämänsä aikana lähelle. 

Nykyään ei ole vastaavaa uhkaa kuin kylmän sodan aikana, jolloin Itä-Euroopan maat muodostivat Neuvostoliiton kanssa yhtenäisen armeijan, joka harjoitteli yksinomaan hyökkäystä Atlanttia kohti. 

– Puna-armeijan massiivisen hyökkäyksen tavoitteena oli saavuttaa Tanskan länsirannikko neljässä päivässä ja Englannin kanaali parissa viikossa.

Tänä päivänä uhka on monimutkaisempi. Itärajan valtio saattaa joutua hyökkäyksen kohteeksi, mutta Portugali ei. Kuitenkin jälkimmäiselläkin on intressinsä, kun asiaa katsotaan pitkällä aikavälillä. 

– Jos demokratia-ajatus horjahtaa pois Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, maailma kääntyy huonoon suuntaan. 

Tästä syystä hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus tekee paljon työtä myös globaalin konfliktin suhteen ja pitää yhteyttä Kaukoidän demokratioihin. 

Venäjä ja Kiina eivät haluaa demokratiaa omaan maahansa ja pyrkivät siksi hävittämään sen kaikkialta muualtakin.
Vain miljardi maapallon kahdeksasta miljardista ihmisestä asuu kehittyneissä länsimaissa, Savolainen muistuttaa. 

– Meidän pitää saada demokratian puolelle ainakin miltei puolet porukasta. Muuten osuutemme jää liian pieneksi. 

Tuulet kuljettivat Savolaisen varusmiespalveluksen jälkeen merikadetin opintoihin. Kuva: Jukka Savolaisen kotialbumi

Halu vaikuttaa 

Savolainen painottaa, että käsillä ja edessä ovat vuodet, jolloin maailma on murroksessa. 

– Tämän ehkä kymmenen vuoden aikana maailma on turbulentissa tilanteessa, johon liittyy sotia ja kaikkea kurjaa. 

Tämän jälkeen Savolaisen mukaan maailma hakeutuu johonkin uuteen tasapainoasemaan. Jos idässä pysyvät nykyiset hallintojärjestelmät, uusi tilanne muistuttaisi kylmän sodan aikaa. 

Savolaisella on siis selkeä näkemys siitä, mihin suuntaan maailma on menossa ja mitä pitäisi tehdä. Se on hänen työtään, sillä hän on päättänyt toimia niin, että vaikuttaa asioihin.

– Levitän ymmärrystä hybridiuhista ja kerron, miten pitäisi tai ei pitäisi toimia. Otan siis kantaa ja olen ylpeä siitä.

– Tästä minua on myös eniten haukuttu, vaikka valtaosa kansalaisilta saamastani palautteesta onkin positiivista.

Kokemusta kannan ottamisesta Savolaisella on nuoruudestaankin. Häntä odotti varusmiespalveluksen jälkeen opiskelupaikka kauppakorkeakoulussa. Suosikkiala sai kuitenkin väistyä, kun hän päätti lähteä kehittämään Suomen puolustusta ja työskentelemään sen eteen. Syynä olivat sekä myönteiset kokemukset asepalveluksesta että ajan yhteiskunnallinen ilmapiiri.

– Suomettuminen oli silloin aika rajua. Nuoret sukupolvet, media ja yliopistoväki puhuivat siitä, että Suomen pitäisi yksipuolisesti riisua itsensä aseista näyttääkseen esimerkkiä maailmalle. 

Savolaisen historiakäsitys oli erilainen. Hän näki, että Suomen on oltava kyvykäs puolustautumaan idästä tulevaa hyökkäystä vastaan, jotta hyökkäystä ei tulisi. 

– Nythän tälle mielipiteelle ei enää naureskella, mutta silloin naureskeltiin.