"Jokaisella pitää olla turvallinen olo täällä Suomessa"

Reservin vänrikki Tiia Ahmaoja osallistuu vapaaehtoisena reserviläisten koulutukseen ja opiskelee poliisiksi, jotta jokaisella olisi turvallista asua ja elää Suomessa.

– Tulikomentoja! kuuluu patteriston linjalta.

Tiia Ahmaoja höristää korviaan. Hän ja patterin tulitoimintahenkilöstö ovat vastuussa siitä, että patteriston suoraan tulenjohtajalta saamat tulikomennot välittyvät tykeille. Tehtävä vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.

– Tulikomentoja, vastaa Ahmaoja.

– Viisi seitsemän kaksi kuusi, neljä kolme nolla nolla, yksi yhdeksän kaksi, kolmekymmentäviisi, nolla nolla, tuhat kaksisataa, kakkospanos, lataa, komentaa patteriston tulitoimintaupseeri.

Ahmaoja silmäilee pikaisesti tulikomentopöytäkirjaan tallentamansa arvot. Todettuaan ne oikeiksi, hän iskee tasoneulan kohteen koordinaatteihin ja alkaa mitata. Koko komentopaikka räjähtää kiivaaseen laskutyöhön. Lentoradassa on otettava huomioon kaikki tuulen suunnasta lämpötilaan ja kranaattityypistä kohteen korkeuteen merenpinnasta.

– Tulta, vahvistaa Ahmaoja.

Kolme 155 K 83 kanuunahaupitsia suuntaa putkensa kohti vihollisen sijaintia ja ampuu.

Tällaiset olisivat tulitoimintaupseerin tunnelmat, mikäli pilliin vihellettäisiin. Onneksi Kainuun prikaatiin saapuneet reserviläiset vasta harjoittelevat.

Suomella vaikuttava tykistö

Epäsuora tuli tuottaa tositoimissa viholliselle ylivoimaisesti eniten tappioita. Heittimet ja tykit ovat sodan tappavinta kalustoa, mutta niillä ampuminen on todella kallista.

– Kun tulitoimintaupseerit laskevat jokaisen lentorataan vaikuttavan muuttujan, on tykistön osumatarkkuus parempi. Näin olemme tehokkaampia pienemmällä kranaattien kulutuksella, kertoo Ahmaoja.

Suomella on kansainvälisesti vertailtuna kunnioitettavan kokoinen tykistö. Tykit ovat kuitenkin arvottomia ilman pätevää tulitoimintahenkilöstöä.

Tasojen, ampumataulukkojen ja matikkapään käytön on pysyttävä terävänä päivienkin univajeen ja taistelustressin alla. Tämä taito ruostuu, jos sitä ei hio myös varusmiespalveluksen jälkeen.

– Reserviin kuuluminen merkitsee minulle sitä, että saan puolustaa kotimaatani, jos tänne tulisi joku rähinä. Koen, että se on jokaisen oikeus ja velvollisuus, ja olen siitä tosi ylpeä, toteaa Ahmaoja.

Tiia Ahmaoja opiskelee Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Kuvassa hänellä on päällään Polamkin opiskelijakunnan paita. Kuva: Viljami Paimen

"Isänmaallisuus vetää näihin hommiin"

Ahmaoja opiskelee viisi päivää viikossa Poliisiammattikorkeakoulussa. Kurssitarjonnassa on paljon fyysisisiä harjoitteita aina voimankäytöstä kestävyysurheiluun.

– Opiskelussa on ehdottomasti parasta tämä käytännön tekeminen. On voimankäyttötreeniä ja ajoharjoittelua, mutta niiden vastapainoksi on teoriaopintoja. Lakihan on poliisin tärkein työkalu, muistuttaa Ahmaoja. 

Valmistuttuaan poliisiammattikorkeakoulusta Ahmaoja aloittaa poliisin työelämän.

– Silloin pääsen kantamaan korteni kekoon yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisessä. Jokaisella pitäisi olla turvallinen olo täällä Suomessa.

Maanpuolustuksen ja poliisityön yhdistäminen on Ahmaojasta luontevaa.

– Jonkinasteinen isänmaallisuus näihin hommiin vetää. Kaiken taustalla on aito halu puolustaa Suomea, mutta myös uudet yhteistyösuhteet ja kaverien kohtaaminen saavat palaamaan tänne.