Jokainen Hawk väsyy yksilöllisesti

Hawk-suihkuharjoituslentokone otettiin Suomessa 1980-luvulla käyttöön. Nykyisin niillä lennetään nelisentuhatta tunnin pituista keikkaa 200 päivänä vuodessa. Niiden on tarkoitus olla käytössä vielä 2030-luvulle asti.

Suomen ilmavoimien Hawk-suihkuharjoituslentokoneet on sijoitettu Tikkakosken tukikohtaan, jossa niitä huoltaa ja ylläpitää Ilmasotakoulun lentotekniikkalaivue ja niillä operoi Hävittäjälentolaivue 41. Hawkit toimivat kadettikurssin lentäjille viimeisenä lentovälineenä ennen Hornet-hävittäjien ohjaimien taakse siirtymistä.

Historian saatossa Hawkien käyttötarkoitus on pysynyt samanlaisena, vaikka konetta on modifioitu rajusti. Jokaisen koneyksilöön on matkan varrella vaihdettu normaalien kuluvien osien lisäksi esimerkiksi siipi ja korkeusperäsin, joiden elinikä on muuta runkorakennetta lyhyempi.

Suurimpia muutoksia on ollut siirtyminen höyry-Hawkeista moderneihin lasiohjaamo-Hawkeihin. Tässä höyry-sana viittaa perinteiseen, analogiseen mittarijärjestelmään, josta nyt on siis Hawkeissa luovuttu.

Patria on modernisoinut kaikki Sveitsistä ostetut mk66 mallin koneet ja lisäksi ohjaamopäivityksen on saanut osa vanhoista mk50/51 Hawkeista. Loput höyryt odottavat siirtymistä oppilaitoksiin, museoihin tai kierrätettäväksi. Uudistukset eivät ole muuttaneet huollon toimintaa paljoakaan.

Lentotekniikalle suurimmaksi haasteeksi muodostuu koneiden iän mukanaan tuomat lisätyöt, lähinnä väsymisen seuranta ja joidenkin varaosien saatavuus.

Huollollisia suunnitteluja tehdään ilmavoimien, logistiikkalaitoksen ja Patrian kanssa yhteistyönä. Koneyksilöitä pyritään lennättämään tasaisesti tiedostaen niiden kunto, jotta 2030-luvulla kaikki Hawkit olisivat mahdollisimman tasaisesti kuluneita. Tikkakoskella Ilmasotakoulussa suunnittelusta vastaa 41. lentotekniikkalaivueen esikuntalentue, jota johtaa laivueupseeri majuri Tatu Köykkä.

– Tämä kolmikanta päättää yhdessä lennätysjärjestyksestä ja suunnittelee huoltokalenterin aina vuodeksi eteenpäin, Köykkä täsmentää.

Lentokoneen käyttöikä perustuu ensisijaisesti lentotunteihin. Yhden Hawkin elinkaaren aikana niitä kertyy noin 6 000. Pelkästään käyttötuntien laskemisen lisäksi on olemassa myös muutama muu tapa pysyä kartalla koneen kunnosta.

– Me seuraamme esimerkiksi väsymysindeksiä, jossa g-laskimet laskevat kuormituskertoimia ja niiden perusteella määritetään koneelle väsymisikä. Koneelle tehdään myös jatkuvasti tarkastuksia, joista osa on visuaalisia ja osa on ainetta rikkomattomia esimerkiksi pyörrevirtatarkastuksia. Köykkä kertoo.

Jos edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen huomataan säröjä tai väsymistä, kone joko korjataan tai asetetaan tihennettyyn seurataan.

– Meillä on aika hyvä tieto siitä, mitkä koneyksilöt ovat väsyneempiä kuin toiset.

Erot johtuvat siitä, että erilaiset lennot rasittavat konetta eri tavoin. Esimerkiksi taistelulennot ja taitolennot ovat yleensä rankimpia. Niiden jatkuva kuuden-seitsemän g-voiman rasitus saattaa vastata useita satoja tunteja rauhallisempaa suunnistuslentoa.

Hawkeissa huollot määräytyvät lentotuntien mukaan. Pienin huolto on 50 lentotunnin välein tehtävä c-huolto, joka on päivän mittainen laivueen sisällä tehty huolto. Raskaampia huoltoja tekee laivueen korjaamolentue sekä Patria. Huollot kestävät muutamasta päivästä jopa muutamaan kuukauteen ja esimerkiksi G-huollossa kone puretaan käytännössä palasiksi.

– Keskimäärin yhdelle koneelle tehdään vuoden aikana yksi isompi huolto ja muutamia päivän kestäviä huoltoja. Kaikista suurin huolto osuu koneyksilöille noin kerran neljässä tai viidessä vuodessa.

Huoltajina käytännön arjen lennätystoiminnassa toimii pääasiassa Ilmasotakoulun lentotekniikkalaivueen teknillinen henkilöstö apunaan varusmiesapumekaanikot.

– Tarkastuksia tehdään päivän mittaan useampia. Koneet tarkastetaan päivän aluksi, lentojen välissä ja päivän lopuksikin.

Tarkastettavia kohteita on muutama sata.

– Yleisperiaate on, että kone voidaan jakaa primäärijärjestelmiin ja sekundäärijärjestelmiin. Primäärijärjestelmään kuuluvat sellaiset asiat, jotka ovat lentämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Esimerkiksi kaikki ohjainpinnat ja ohjainjärjestelmät, moottori sekä pelastautumisvälineet kuten heittoistuin, jota tarkastaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta sen sisältämän rakettimoottorin ja ruutipanosten takia. Primäärijärjestelmien tarkastuksiin siis kiinnitetään erityistä huomiota. Sekundäärijärjestelmää voi olla esimerkiksi laskutelineen luukku, pieni muotopelti tai vaikka polttimo, joka ei suoranaisesti vaikuta lentoturvallisuuteen. Ilmavoimissa kuitenkin periaate on, että koneet ovat aina täysin kunnossa eikä turhia riskejä oteta.