Hyvä joukkuehenki auttaa jaksamaan ja on myös yksi onnistumisen avaintekijöistä. Tuvan huono yhteishenki näkyy välittömästi sotilaiden jaksamisessa ja toimintakyvyssä. Varusmiespalveluksen alku on muutenkin rankkaa, mutta nälvimisen keskellä se tuntuu erityisen pahalta.
Toisessa sotilaspoliisikomppaniassa mönkijänkuljettajana palveleva kaartinjääkäri Veeti Tervo vahvistaa yhteishengen vaikuttavan palveluksessa jaksamiseen.
– Kyllä pitkissä harjoituksissa kavereiden kanssa juttelemisesta saa lisää voimaa. Kaverit voivat neuvoa sinua ja sinä pystyt neuvomaan vuorostasi heitä. Jos jollakin on vaikeaa niin häntä pitää kannustaa, Tervo kertoo.
Joukkuehenki on joukkueurheilussa vähintään yhtä tärkeää kuin varusmiespalveluksessa. Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann sanookin, että joukkuehenki syntyy yhdessä tekemällä.
– Paras joukkuehenki syntyy kun hikoillaan yhdessä. Silloin kaikki tietävät minkä asian takia siellä ollaan, Dettmann kiteyttää.
Jääkiekkoa harrastava Tervo on samoilla linjoilla.
– Esimerkiksi kun laitetaan ensimmäistä kertaa telttaa pystyyn niin ei kukaan siinä yksin onnistu. Siihen tarvitaan niitä joukkuekavereita. Sama kuvio toistuu kamiinan sytyttämisessä. Sen saa kyllä sytytettyä, mutta tulen pitämiseen yön yli vaatii kavereiden apua, Tervo kertoo.
Tervon mukaan tiimihengen syntymiselle ei annettu tarpeeksi aikaa tai tilaa varusmiespalveluksen alkumetrejä lukuun ottamatta. Hän kuitenkin korostaa, ettei tutustumiseen sinänsä tarvitse antaa mitään erillistä käskyä.
– Tiimihengen luominen vaatii joiltakin tyypeiltä oma-aloitteellisuutta. Joidenkin täytyy luoda tiimihenkeä itse esimerkiksi harjoituksissa. Myös ikävien kokemusten jakaminen lähentää, kun tajuaa muiden ajattelevan samalla tavalla kuin itse, Tervo kertoo.
Kaartinjääkäri Tervo kertoo ensimmäisen metsäleirin kasvattaneen yhteishenkeä.
Kuva: Kari Huotari
Hyvä joukkuehenki ja yhdessä asioiden saavuttaminen synnyttävät niin urheilussa kuin varusmiespalveluksessakin elinikäisiä ystäviä. Varusmiespalveluksessa ollaan erityisesti korona-aikana todella tiiviisti yhdessä tietyn porukan kanssa. Pitkä yhdessäolo voi jatkua parhaimmillaan myös lomilla.
– On täällä jo nyt tullut ikuisia kavereita ja heidän kanssaan ikuisia hetkiä. Kaveriporukka on intin aikana muuttunut aika paljon. Lomillakin tulee nähtyä inttikavereita, Tervo kertoo.
Hyvä joukkuehenki lähtee Tervon mukaan siitä, että kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi jossakin hommassa. Hän korostaa, että ainakin aluksi kannattaa jutella kaikkien kanssa ja tutustua kaikkiin tasapuolisesti. Varsinkaan alussa ei siis kannata pysyä yhdessä pienessä porukassa.
Dettmann puhuu luonnollisesti paljon erityisesti johtajan roolista tiimihenkeen. Hänen mukaansa johtaja voi huonolla toiminnallaan tappaa tiimihengen. Päävalmentaja sanookin, että johtaja voi ensisijaisesti vaikuttaa siihen negatiivisesti.
– Ei pitäisi munata. Jos johtaja käyttää tiimiä omaksi hyväkseen, ei siinä synny tiimihenkeä, Dettmann tiivistää.
Dettmann kertoo, että Suomen maajoukkueessa syödään ruuat aina yhdessä. Hän on tehnyt yhdessä syömisestä todella tärkeän elementin joukkueeseen. Ruokailu ei hänen mukaansa ole tärkeää ainoastaan energiansaannin näkökulmasta, vaan se on merkityksellinen hetki myös sosiaalisen kanssakäymisen kannalta.
– Yhdessä ruokaileminen on heti harjoittelemisen jälkeen tärkein asia, Dettmann tiivistää.
Yleisiksi neuvoiksi tiimihengen nostattamiseen Dettmann antaa muutaman keskeisen neuvon.
Ensimmäinen vinkki on yleisesti kaikille varusmiehille:
– Tiimihenki syntyy tekemällä, ei makaamalla, Dettmann tiivistää.
Toinen vinkki olisi loistava opetus kaikille uusille varusmiesjohtajille.
– Yritä jakaa tehtävät niin että jokainen pääsee pelaamaan omaa pelipaikkaa eli käyttämään omia vahvuuksiaan. Jokainen ymmärtää sen, että kun minä käytän vahvuuttani, silloin kokonaisuus voi paremmin.
– Johtaminen on palveluammatti; johtajan täytyy palvella alaisiaan, tiivistää Dettmann.
Kuva: Henri Sorsa
Suomalaisessa populaarikulttuurissa on ollut monia legendaarisia johtajia, kuten Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka ja Vilho Koskela. Kumpikin näistä hahmoista esittää jonkinlaista johtamisen ihannetta. Erilaisia johtamistyylejä onkin yhtä paljon kuin erilaisia ihmisiä.
Alikersantti Ilari Latikka haki johtajakoulutukseen, koska hän halusi ottaa varusmiespalveluksesta kaiken irti. Hän näki johtajakoulutuksen ennen kaikkea mahdollisuutena. Latikan mukaan koulutus on ollut äärimmäisen palkitseva, vaikka välillä onkin ollut rankkaa. Yhteishenki nousee jälleen kerran esiin.
– Oli palkitsevaa päästä aukin rankoista hetkistä yli yhteishengellä, Latikka muistelee.
Latikka suosittelee aliupseerikoulua itse kullekin. Hän ei näe yhtään syytä jättää aliupseerikoulua käymättä, jos se vain yhtään kiinnostaa.
– Täällä oppii hallitsemaan kokonaisuuksia paremmin, mistä on hyötyä myös siviilissä, Latikka kertoo.
Latikka uskoo, että erityisesti yhdestä aliupseerikoulussa kehittyneestä taidosta on myös siviilissä suurta hyötyä. Maailma on hektisempi kuin koskaan, jolloin nopeiden päätösten painoarvo on noussut.
– Pystyn tekemään jollain tavalla nopeampia johtopäätöksiä myös hektisissä tilanteissa, Latikka hehkuttaa.
Latikka sanoo, että hän on saanut harjoitusten jälkeen alaisiltaan kohtalaista palautetta omista johtamistaidoistaan. Latikan mukaan pään viileänä pitäminen ja kokonaisuuksien oikein hahmottaminen ovat tärkeimpiä asioita johtamisessa.
Varusmiespalveluksessa johtajan täytyy osata johtaa alaisiaan taisteluharjoituksissa, mutta Latikka nostaa esiin myös inhimillisempiä taitoja. Johtajan täytyykin hänen mukaansa olla oikeudenmukainen, reilu ja empatiakykyinen.
Huumorin tärkeys nousee esiin sekä Dettmannilla että Latikalla, kun puhe siirtyy siihen, miten luodaan sellainen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltaisivat olla omia itsejään. Huumorilla on usein keskeinen rooli ryhmän yhteen hitsautumisessa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun voi nauraa muiden kanssa yhdessä jollekin vitsille.
– Inhimillisesti ajateltuna toivon, että kaikki osaisivat nauraa itselleen. Silloin olisi aika paljon helpompaa kaikissa joukkueissa. Sitä kannattaa opetella, sillä senkin voi oppia, Dettmann pohtii.
Latikka korostaa erityisesti sitä, että huumorin avulla pystyy kohentamaan viileää tai kireää ilmapiiriä. Tällainen ilmapiiri on usein esimerkiksi ensimmäisenä palveluspäivänä, kun ei vielä tunne tupalaisiaan.
– Semmoisilla rennoilla heitoilla saa yleensä myös muut rentoutumaan, Latikka selventää.
Dettmann lisää vielä loppuun, että johtajan on hyvä kannustaa alaisiaan riskinottoon, mutta epäonnistumisesta ei saa syyllistää.
.jpg/85b8205f-fffc-a683-2ed4-957b36a543d0?t=1619430238940&imagePreview=1)
Alikersantti Latikan mukaan johtajan täytyy olla empatiakykyinen ja oikeudenmukainen.
Kuva: Kari Huotari
Kuva johtajuudesta ja hyvän johtajan piirteistä riippuu monista tekijöistä. Esimerkiksi johtajaasemassa olevalla ja alaisella voi olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä hyvästä johtamisesta.
Dettmannin mielestä hyvä johtaja kommunikoi, kuuntelee ja antaa alaisilleen tilaa toteuttaa itseään. Näitäkin seikkoja tärkeämpää olisi hänen mielestään arvostaa pelaajiaan eritoten ihmisinä.
– Jos arvostaa pelaajaansa ensisijaisesti ihmisenä, niin kyllä hän myös pelaa hyvin. Näytä pelaajallesi että hän on arvokas, Dettmann kertoo.
Kaartinjääkäri Tervon mukaan hyvällä johtajalla on kaksi erilaista puolta: johtajan täytyy pitää auktoriteetti yllä koulutuksissa. Sen sijaan iltavapailla johtajan täytyy Tervon mielestä osata jutella alaisilleen kuin vertaisilleen. Harjoituksissa mukana on herra alikersantti, iltavapailla ystävä.
– Johtajan pitää luoda teidän välillenne sellainen suhde, että sinä pystyt lähestymään häntä siinä missä hän lähestyy sinua. Johtajan täytyy kuitenkin muistaa asemansa johtajana. Hän ei siis voi olla rennompi sellaiselle alaiselle, jonka kanssa hän on paremmissa väleissä kuin muiden.
Latikka on pyrkinyt johtamaan esimerkin kautta. Varusmiespalveluksessa johtaja on usein esikuva esimerkiksi sotilaallisesta käytöksestä. Alokkaan on helpompi oppia, miten pukeudutaan siististi, jos alikersantti itse pukeutuu palvelusohjesäännön mukaisesti.
– Hyvän johtaja osaa myös delegoida tiettyjä asioita eteenpäin. Johtajan täytyy pystyä tällöin myös luottamaan siihen, että alaiset hoitavat annetut tehtävät, Latikka lisää.
Latikka selittää ajatustaan delegoinnin tärkeydestä tarkemmin. Hän sanoo, että johtajana hoidettavia asioita on paljon ja niiden määrä lisääntyy koko ajan. Kun itse ei ehdi enää hoitaa kaikkia tehtäviä, on ne pakko delegoida eteenpäin.
– Jos ollaan vaikkapa taistelutilanteessa, ja sinulla on suunnittelu kesken, täytyy sinun delegoida kaluston hakeminen jollekin toiselle. Tällöin kyseinen tehtävä tulee myös täytettyä, Latikka selittää.
Haastatteluni Dettmannin kanssa päättyy yhteen konkarin heittämään oivallukseen johtamisesta. Kyseinen ajatus voitaisiin ottaa suoraan mukaan varusmiesjohtajien koulutukseen.
– Johtaminen on palveluammatti; johtajan täytyy palvella alaisiaan.
