Johtajuus kehittyy, hyvä niin
Kirjoittajan mielestä liike-elämän ja Puolustusvoimien johtamisteorioiden yhteentörmäys on mielenkiintoista.
Vanhan erän kotiuduttua kasarmilla vallitsee nyt hiljaisuus. Tammikuussa 2022 aloittaneet varusmiesjohtajat kotiutuivat eilen ja uuden erän miehistö jäi varuskuntiin keskenään. Arkeen syntynyttä valtatyhjiötä paikkaamaan on nimitetty vertaisjohtajat oman erän miehistöstä siihen asti, että uuden erän johtajat ottavat ohjat. Vertaisjohtaminen on vaikeaa, sillä johtajalla ei ole hierarkisen organisaation turvaamaa johtaja-asemaa, vaan kunnioitus johdettavilta tulee ansaita itse. Kauppatieteiden opiskelijana olen koko palvelukseni ajan ollut kiinnostunut nimenomaan Puolustusvoimissa vallitsevista organisaatioista ja johtamismalleista.
Pelkkä toimitusjohtajan asema yrityksessä ei automaattisesti tuo johtajalle kunnioitusta työntekijöiden keskuudessa, vaan se pitää ansaita muin keinoin. Jos toimitusjohtaja on alaisilleen kuin tyranni tai kylmä kuin kivi, on työtehtäviin käskeminen huomattavasti hankalampaa. Työpaikoilla, toisin kuin armeijassa on työntekijöillä vapaus valita palveluspaikkansa. Mikäli työntekijä kokee merkityksettömyyden tunnetta tai epäasiallista kohtelua, on hänellä oikeus äänestää jaloillaan.
Sotilasorganisaatioiden johtamispsykologiaa ja -metodeja on tutkittu maailman sivu, mutta nykypäivänä johtamiseen liittyvä tutkimus on ohjautunut pitkälti kauppa-, oikeus- ja hallintotieteiden aloille. Johdon konsultoinnista on kasvanut yksi liike-elämän suurimmista osa-alueista, kun eri johtamisen aloille erikoistuneet asiantuntijat tarjoavat palveluitaan johtajille. Myös Puolustusvoimat käyttää asiantuntemustaan muun muassa varusmiesten koulutuspolkujen optimaaliseen rakentamiseen. Puolustusvoimien kenties tunnetuin “tuote” on varusmiespalvelus. Vuoden mittaista johtajakoulutusta markkinoidaan paikkana, jossa nuori voi hakea tärkeitä oppeja myös siviilielämää varten. Tämä 347 päivää kestävä ajanjakso kannattaa käyttää hyödyksi, sillä sen aikana voidaan muokata nuoresta yhteiskunnassa ja reservissä toimiva ammattitaitoinen johtaja.
Pääesikunnan tuottama Johtajan käsikirja (2012) käsittelee muiden asioiden ohella varusmiesjohtamista. Varusmiesten johtamisessa sovelletaan niin sanotun syväjohtamisen teorioita, jossa keskiössä on ihmisten eikä asioiden johtaminen. Edellä mainittu mallin kuvaus ei sinänsä avaudu minulle paljoakaan, mutta netistä löydetyn kuvauksen mukaan tarkoituksena on rakentaa enemmän inhimillistä ihmislähtöistä järjestelmää, jossa korostetaan luottamuksen, arvostuksen, innostuksen ja älyllisen stimulaation rakentamista.
Johtamisen perusajatuksena on se, että joukosta valitun johtajan avulla ryhmä toimii tehokkaammin kuin ilman johtajia. Nykyaikana yritysmaailmassa ovat yleistyneet ketterämmät johtamismallit, joissa yksittäisellä työntekijällä on vähemmän lähiesimiehiä ja enemmän henkilökohtaista vastuuta. Ketterissä malleissa katsotaan olevan järkeä, sillä henkilökohtainen luovuus ja asiantuntemus omien työtehtävien hoidosta nousee suurempaan rooliin, ja siten voidaan saavuttaa innovatiivisempia ja nopeampia ratkaisuja.
Sotilasorganisaatiossa esimiehiä on paljon ja ketteryyttä vähemmän, mutta komentoketju on myös selkeämpi. Yhdelläkään sotilaalla ei tule olla epäselvyyttä siitä, kuka missäkin tilanteessa päättää. Puolustusvoimissa toimivan johtajan tehtäväksi jää siis syväjohtaa alaisiaan siten, että päästään tehokkaaseen lopputulokseen.
Sotilasjohtaminen ja organisaatiot tulevat tulevaisuudessa kokemaan entistä enemmän yhteentörmäyksiä, kun liike-elämää koskeva johtajuuden tutkimus menee jatkuvasti eteenpäin. Puolustusvoimien johtamistapojen kehittämistyö on mielenkiintoista, sillä lähes jokaisen nuoren ensimmäiset johtajakokemukset tulevat nimenomaan varusmiespalveluksesta. Ei varmasti ole sattumaa, miksi niin moni yhteiskunnan huipputehtävissä toiminut on suorittanut varusmiesaikana johtajakoulutuksen. Joillakin nuorilla johtamisoppeja ja -kokemusta tulee toisaalta myös palveluksen ulkopuolelta, esimerkiksi järjestötoiminnasta. Puolustusvoimien tulisi harkita, miten tätä palveluksen ulkopuolelta tuleva johtamisosaaminen voitaisiin tunnistaa entistä paremmin sotilaan koulutuspolussa.
