"Johtaja ei ole johtamaansa joukkoa kummoisempi"

Ilma-aseen kuula lentää huoneen halki ja iskeytyy napsahtaen tauluun. Automatisoitu maalitaulu syöttää tuloksen näyttöön. Kymppi!

Tottunut käsi tähtää uudelleen, kunnes seuraava ja taas seuraava puristava laukaus lähtee kohti maalia. Naps, naps, naps!

Teijo Sirniö laskee aseen ja tutkii tuloksia tyytyväisenä. Seuraavaksi Uudenkaupungin reserviläisyhdistyksen ja valtakunnallisen Reserviläisliiton aktiivi alkaa opastaa muita ampujia.

–  Haluamme kannustaa kaikkia toiminnallisiin harrastuksiin maanpuolustuksen parissa. Hyvä esimerkki on tämä ilma-aseilta, jota pidämme täällä Laukojat 75 -hallilla joka maanantai, reservin sotilasmestari kertoo.

Sirniö haluaa pitää reserviläistoiminnan kynnyksen matalana. Siksi ovet ovat avoinna kaikille.

– Tarjolla on laser-, jousi- ja ilma-aseammuntaa sekä liikkuvia tauluja metsästysammuntaan. Järjestämme vuosittain pistooli- ja kivääritarkkuusammunnan kiertopalkintokisat, hän kertoo.

Teijo Sirniön johdolla Uudenkaupungin Reserviläiset lahjoittivat paikalliselle Ukraina-yhteisölle lipun, jossa on sinikeltainen lippujalka. Kuva: Viljami Paimen

Kenttäkelpoisuuden kulmakivi on kunto

Maanpuolustusharrastus on ollut Sirniölle mielekäs yhteisö 90-luvulta lähtien. Nykyään hän istuu Uudenkaupungin reserviläisten hallituksessa, käy maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla ja hioo taitojaan maakuntakomppaniassa.

– Kuten veteraanit sanovat, "kaveria ei jätetä". Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että mitä on aloitettu, ei jätetä. Pitkäjänteinen ja sinnikäs työ kantaa hedelmää, Sirniö toteaa.

Maakuntakomppanian toimintaan lähtiessään 38-vuotiaalla Sirniöllä oli vastassaan iso haaste. Reserviläisten kuntoa alettiin mitata vuosittaisella Cooperin testillä. 

– Mies oli laiskistunut, keskittynyt uran uurtamiseen ja muuttunut sohvaperunaksi. En enää oikein edes pysynyt lapsen ulkoleikeissä perässä, Sirniö muistelee.

Ensimmäisen karsivan Cooper-testin raja oli 2 200 metriä. 

– Juoksin rimaa hipoen sen 2 200. Seuraavana vuonna raja oli 2 300 metriä. Treenasin kovaa, ja juoksin 2 300 ja risat. Seuraava vuonna raja nousi 2 400 metriin, pidin tavoitteistani kiinni ja juoksinkin jo lähes 2 500 metriä, Sirniö kertoo.

Nykyään 55-vuotiaan Sirniön tulokset ovat entisestään parantuneet.

– Oli pakko treenata, että pysyin joukossa mukana. Pakko, mutta sellainen mielekäs ja motivoiva pakko. 

Sirniö painottaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

– Senioreille toimintakyvyn säilyttäminen on ihan yhtä tärkeää kuin meille reserviläisille.

Sirniön mukaan vaikeinta on aloittaminen. Kun pääsee vauhtiin, liikunnasta tulee nopeasti mielekästä. Kuva: Viljami Paimen

Hiihtäen halki Suomen ja Jäämerelle uimaan

Liikunnasta on tullut Sirniön intohimo. Hän on osallistunut moneen sotilasmoniotteluun.

– Talvella hiihdän. Pitkiä matkoja harrastan Lapissa Kuusamon ja Tornion välillä.

Erityisellä lämmöllä Sirniö muistaa hiihtoreissua, joka alkoi Haminasta, nousi 1 600 kilometriä itärajaa pitkin Nuorgamiin ja päätyi Norjan läpi pulahdukseen Jäämeressä.

– Lämpiminä vuodenaikoina harrastan kaikkea Pirkan kierrokseen sopivaa. Hölkkä ja maratonit ovat kohokohtia. Kolmetoista maratonia olen ehtinyt kipaisemaan, Sirniö virnistää.

Sirniö suunnistaa, soutaa, pyöräilee ja hiihtää. Suunnistaa voi "milloin ja missä vaan". Kuva: Viljami Paimen

"Parasta on kohdata monenlaisia ihmisiä"

Siviilissä Sirniö toimii Uudenkaupungin kirkon seurakuntamestarina. Tehtävän voi saada suntioksi opiskellut henkilö, jonka toimenkuvaan kuuluu kirkollisia ja kiinteistöön liittyviä tehtäviä.

Sirniön vastuulle kuuluvat vihkimiset, kasteet, viikkohartaudet, vainajan vastaanotot ja uurnan laskut.

– Parasta on kohdata monenlaisia ihmisiä. Pääsen todistamaan heidän hetkistään korkeimpia sekä olemaan heidän tukenaan niissä kaikista matalimmissa.

Kiinteistöpuolella suntio vastaa tilojen turvallisuudesta ja ylläpidosta. Hän pitää hälytysjärjestelmät ajan tasalla, remontit aikataulussa ja tilukset kunnossa.

– Työni on sekä fyysistä että henkistä. Minun täytyy jaksaa kantaa, nostaa ja korjata asioita, mutta myös kuunnella ja kohdata ihmisiä. Rauhallisuus ja pitkäjänteisyys ovat vahvimpia ominaisuuksiani. Niistä ammennan niin suntion kuin sotilasmestarin tehtävissä, Sirniö kertoo.
 

Teijo Sirniö sai kunnian olla luovuttamassa paikallisen seurakunnan haltuun arvokkaan muistomerkin, veteraanikiven. Kuvassa sankarihauta. Kuva: Viljami Paimen

Kaikki löytävät paikkansa reserviläistoiminnassa

Sirniö kaipaa maanpuolustusharrastuksen pariin lisää innokasta porukkaa, joka toimii eri tasoilla maakuntakomppaniasta paikallisiin yhdistyksiin.

Etenkin miehistön saaminen mukaan on paikoin haastavaa. Kaikilla on silti arvokas asema maanpuolustuksen kokonaisuudessa.

– Jokainen haluaa johtaa, mutta ei johtaja ole johtamaansa joukkoa kummoisempi. Taitava ja motivoitunut miehistö on vaarallisin ase, jolla ryhmänjohtajan voi varustaa, Sirniö painottaa.
 

Parhaat muistot Sirniölle on jäänyt oman maakuntakomppanian kursseilta. Kuvassa hänellä on oman maakuntakomppaniansa merkki. Kuva: Viljami Paimen