Jenkkikenraalin vierailu nosti esiin uusia yhteistyömahdollisuuksia

Suomen ja Yhdysvaltojen sotilaallinen yhteistyö on tiivistynyt vahvasti viime vuosina. Seuraavaksi maavoimat pohtii yhteistyötä Yhdysvaltojen kansalliskaartin kanssa.

Maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko haluaa avata uusia kansainvälisiä kanavia Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle sotilaalliselle yhteistyölle. Yhdysvaltojen maavoimien komentaja, kenraali Mark A. Milley vieraili Hulkon kutsusta Suomessa Pohjoismaiden kiertueellaan 3.–5. helmikuuta. Hulkon mukaan Milley oli vierailullaan erittäin vakuuttunut ja vaikuttunut Suomen yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta. Vierailulla pöydälle nousi keskustelu mahdollisuudesta avata Maavoimien yhteistyö Yhdysvaltojen kansalliskaartin kanssa. Kansalliskaarti on osa Yhdysvaltojen Maavoimien reserviä.

Suomen suurlähetystössä Yhdysvalloissa puolustusasiamiehenä toimiva prikaatikenraali Pekka Toveri pitää Suomen ja Yhdysvaltojen välistä sotilaallista yhteistyötä merkityksellisenä.

– Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tärkeää. Mahdollisessa kriisitilanteessa Yhdysvallat on ainoa maa, joka kykenee nopeasti tukemaan sekä Nato-liittolaisiaan että kumppaneitaan merkittävillä sotilaallisilla suorituskyvyillä ja materiaalilla.

– Yhdysvalloilla on maailman kehittyneintä sotilasteknologiaa ja materiaalia. Kehitettäessä Suomen puolustuskykyä yhteistyö helpottaa puolustusmateriaalin ostamista sekä materiaalin tehokasta käyttöä yhteisen koulutuksen ja harjoittelun kautta, Toveri jatkaa.

Toveri toteaa Yhdysvaltojen olevan tärkein puolustusmateriaalin toimittaja Suomelle. Tähänastisesti suurin puolustusvoimiin kohdistuva hankinta on ilmavoimille aikoinaan hankitut 64 Hornet-hävittäjää.

Kenraalimajuri Hulkon mukaan laaja sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lisää puolustusvoimien uskottavuutta.

– Uskon, että Yhdysvallat saa meiltä vertailukohtaa siihen, mikä on näkemys Pohjois-Euroopassa ja minkälaista suorituskykyä täällä tarvitaan, hän väittää.

Hulkko näkee kahdenvälisen yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa maavoimien kannalta kehittävänä asiana molemmille.

– Kahdenvälisen yhteistyön tulee aina olla molempia hyödyttävää. Maavoimien harjoituksissa olemme voineet huomata, että se hyödyttää molempia kenttätasolta lähtien, Hulkko sanoo.

Suomelle ja Ruotsille on yhteistä kuulumattomuus Natoon. Tästä huolimatta Yhdysvallat ei näe ongelmana sotilaallisen yhteistyön avunantamista maiden kanssa. Yhdysvaltojen Euroopan sisäisestä yhteistyöstä vastaa United States European Command, Yhdysvaltojen asevoimien Euroopan johtoporras.

– Yhdysvaltojen kahdenvälinen yhteistyö Natoon kuulumattomien maiden kanssa tähtää kyseisten maiden puolustuskyvyn parantamiseen ja kehittämiseen, Toveri tiivistää.

Yhdysvaltojen ytimestä, Washington DC:stä, asiaa seuraava Toveri sanoo Yhdysvaltojen edustajien pohtineen Natoon kuulumattomien valtioiden yhteistyömahdollisuuksia. Vaikka he ajattelevat, että Suomen jäsenyys sotilasliitossa olisi hyvä asia, joka vakauttaisi turvallisuustilannetta, korostetaan aina samalla Suomen itsenäistä päätöstä ja sitä, että sotilasliittoon kuulumattomuus ei estä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.

– Yhdysvallat katsoo, että päätös Natoon liittymisestä on täysin Suomen kansallinen asia ja päätös. He eivät painosta Suomea liittymiseen millään tavoin, Toveri toteaa.

Merkittävin näyttö maiden välisestä syventyneestä yhteistyöstä nähtiin lokakuussa 2016, kun puolustusministeri Jussi Niinistö ja Yhdysvaltojen varapuolustusministeri Robert Work allekirjoittivat puolustushallinnon luoman kahdenvälisen aiejulistuksen puolustusyhteistyöstä.

Aiejulistuksessa todetaan, että maiden välistä yhteistyötä vahvistetaan muun muassa puolustuspolitiikassa, tiedonvaihdossa, suorituskyvyissä, valmiudessa sekä koulutus- ja harjoitustoiminnassa. Lisäksi yhteistyötä syvennetään materiaalihankinnoissa, tutkimuksessa ja kehityksessä sekä kansainvälisissä operaatioissa.

– Aiejulistus ei ole sitova, siten molemmat osapuolet tekevät päätökset yhteistyön syventämisestä kullakin asiakirjassa mainitulla osa-alueella tapauskohtaisesti. Se kuitenkin antaa sotilaille "raamit" ja suunnan, millä alueilla ja miksi yhteistyötä tehdään ja kehitetään, Toveri selittää.